Guzel Jahina: Suleika avaa silmänsä

Suleika joutuu sopeutumaan  outoon todellisuuteen ja saa kokea avautumisensa rakkaudelle.

Suon ani harvoin itselleni mahdollisuuden lukea uudelleen joskus aiemmin lukemani kirjan.  Syy on selvä: Ei mukamas löydy aikaa vanhaan, kun uudenkin seuraamisessa on tekemistä.  Tänä kesänä sallin itselleni kuitenkin pari uudelleen lukemisen nautintoa. Toinen niistä oli Moskovassa asuvan tataaritaustaisen Guzel Jahinan romaani Suleika avaa silmänsä. Se ilmestyi suomeksi Helsingin kirjamessuille 2016 ja heti silloin sen myös luin.

Jahinan teos on tänään perjantaina lukupiirini aiheena. Liikuntaseurani Friskis&Svettis Helsinki tarjoaa runsaan sisä- ja ulkoliikunnan lisäksi myös lukupiirin. Seuran virallinen toimintamuoto se ei ole, vaan aktiivien jäsenten yhteenliittymä. Se syntyi vuosia sitten lukevien juoksijoiden mielipidevaihdosta lenkkien aikana. Kokoonnuimme aluksi entisen juoksukaverimme Jukan antikvariaatissa, nykyisin Friskis&Svettiksen tiloissa.

Uusi lukeminen latistaa, jos kirja on keskinkertainen tai kehno. Laadukkaissa kirjoissa uusi lukeminen nostaa esiin uusia kerroksia, joihin ensilukemalla ei ole kiinnittänyt huomiota.  Luettuani vanha blogini kirjasta (ks. linkki lopussa) oli hauska huomata, että se on mielestäni yhä täyttä pässinlihaa. Kirja vaikutti minuun yhtä voimakkaasti kuin marraskuussa 2016. Uudella lukemisella kiinnitin kuitenkin enemmän huomiotani tarinan sivuhenkilöihin. Juuri niiden kautta Jahina kuvaa vavahduttavimmin sitä, miten arvottomana Neuvostoliiton karkotus- ja gulag-järjestelmä piti yksilöitä ja ihmishenkeä ylipäänsä.

Kirjassa kulakkeina karkotettavien tataarien joukkokuljetukseen liitetään ”leningradilaista jätettä”.  Kurjuuden keskelläkin arvokkaasti käyttäytyvässä pienessä ryhmässä on ainakin yksi akateemikko, yksi huippuluokan taidemaalari ja aviopari, jonka selviytymiskeinoja ovat hillitty käytös, hyväsydämisyys, humanismi, sarkastinen huumori ja viiltävä ironia, tarkoittamattomille korville ranskaksi muotoiltuna. ”Leningradilainen jäte” säilyttää sivistyneisyytensä, vaikka ihmiset heitetään oman onnensa varaan liki kivikautiseen tilaan.

Kommunismissaan puhtaimmin uskoneet ja vilpittömimmät jäsenensä järjestelmä oksi tuhottaviksi ensin ja nosti valtaan häikäilemättömimmät roistonsa. He olivat lopulta terroriin pohjautuvassa järjestelmässä käyttökelpoisimmat.  Näin myös teoksessa Suleika avaa silmänsä.

Lukupiiri kokoontuu tänään perjantaina klo 17.30 seuran Arabian salilla.

https://annelinkirjoissa.wordpress.com/2016/11/15/guzel-jahina-suleika-avaa-silmansa/

 

Kategoria(t): Kaunokirjallisuus, Löydöt Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s