Amos Oz: Juudas

Amos Oz tuo moniäänisyyden sinne, missä vallitsee yksiäänisyys. Romaania on syytä lukea myös kannanottona Israelin politiikan nykytilanteeseen.

Juudas Iskariot on kahden vuosituhannen mitassa maailman väärinymmärretyin henkilö. Näin esittää maailmankuulu kirjailija Amos Oz huikeassa romaanissaan Juudas. Hänen loogisentuntuisessa ja houkuttelevassa teoriassaan Juudas näyttäytyy ensimmäisenä ja ainoana aitona kristittynä. Kun muille Jeesuksen Nasaretilaisen opetuslapsille Jeesus oli suuri opettaja, Rabbi, omien sanojensakin mukaan vain Ihmisen poika, Juudas uskoi lujasti Jeesuksen jumalalliseen alkuperäänsä. Uskonsa varaan hän rakensi hurjan suunnitelmansa, jonka seurauksena hän kantaa ikuisesti petturin leimaa.

Juudas sijoittuu talveen 1958–1959, kolmeen kuukauteen Jerusalemissa yliopisto-opintonsa yllättäen keskeyttäneen Shmuel Ashin elämässä. Länsiranta kuului tuolloin (kuten kuuluisi nytkin) Jordaniaan. Israel on perustettu YK:n yleiskokouksen 2/3:n päätöksellä 1947 ja Jerusalem on samalla päätöksellä jaettu arabien ja juutalaisten kaupungiksi. Vallan kahvassa on kovaotteinen David Ben-Gurion, sionistiliikkeen keskeisin hahmo, Israelin itsenäisyyssodan johtaja vuodelta 1948, pääministeri ja presidentti samassa persoonassa, juutalaisten enemmistölle messias (ehkä peräti Messias).

Juudaksen suuria teemoja ovat toisinajattelijat, poliittinen vastarinta, juutalaisuuden ja kristinuskon välinen  taistelu, oikeudenmukaisuus sekä petos.  Niitä kirja käsittelee kahdella aikatasolla: kymmenen vuotta Israelin valtion perustamisen jälkeen sekä kaksi vuosituhatta sitten Jeesuksen ristiinnaulitsemisen tapahtumissa.  Oz kirjoittaa älykästä, hienoa moniäänistä tekstiä aikana, joka salli (ja sallii) vain yksiäänisyyden.

Sosialistiksi tunnustautuva Shmuel Ash kuuluu toisinajattelijoihin. Hänen päivittäinen keskustelukumppaninsa on invalidisoitunut vanhus Gershom Ward, jonka kaitsijaksi ja seuranpitäjäksi Shmuel on palkattu pientä ullakkohuonetta, ruokaa ja vähäistä rahallista korvausta vastaan. Salaperäisyyttä verhoaa kirjallinen vaitiolositoumus. Ward on kipinöitä sinkoilevan älykäs, ironinen, itseironinen, sitaatteja ja sukkeluuksia suoltava väittelijä. Syrjäisessä, eristäytyneessä talossa asuu myös päähuoltaja, 45-vuotias Atalja, rehevän hehkeä, sensuelli, vahvatahtoinen leski Warden pojan kanssa lyhyeksi jääneestä avioliitosta. Ataljan mies kuoli yhdessä Ben-Gurionin sodista arabeja vastaan kokien painajaismaisen raa`an lopun. Miehensä kohtalo on tehnyt myös Ataljasta toisinajattelijan, mutta Shmuelia jyrkemmän ja kitkerämmän.

”Halusitte valtion. Halusitte itsenäisyyden. Lippuja, univormuja, valuutan, rumpuja ja trumpetteja. Vuodatitte virroittain viatonta verta. Hautasitte kokonaisen sukupolven. Karkotitte satojatuhansia arabeja kodeistaan. Laittoman alijan (maahanmuuton) aikana pistitte laivakaupalla Hitleriltä pelastunutta väkeä suoraan satamalaiturilta taistelukentille. Kaikki sen tähden, että saataisiin juutalaisten valtio. Katso nyt, mitä olette saaneet”, hän sinkoaa kanssaan liki yhdenmukaisesti ajattelevalle nuorukaiselle.

Atalja on tunnetun toisinajattelijan, Shealtiel Abrabanelin tytär. Ozin teoksessa Abrabanel kuului Ben-Gurionin tavoin Maailman Sionistijärjestön ja Juutalaistoimiston johtohenkilöihin, mutta oli Ben-Gurionin politiikkaa kohtaan jyrkässä vastarinnassa vastustaen juutalaisen valtion perustamista. Hän ajoi yhteistyötä ja sovittelevaa  yhteiselämää alueen arabiväestön kanssa. Abrabanelin vastarinta johti siihen, että hänet pakotettiin eroamaan molemmista järjestöistä ja vaiennettiin kuolemaansa saakka. Nuori Israel ei hyväksynyt moniäänisyyttä.

Juudaksessa Shmuel yrittää etsiä Israelin kansallisarkistosta noiden organisaatioiden pöytäkirjoja vuosilta 1947–1948, mutta yritys johtaa umpikujaan. Hän tutkii samojen vuosien sanomalehdet todetakseen, että Abrabanel oli painettu tuolloin täydelliseen uutissulkuun.

Historia ei tunnista Sheatiel Abrabanel -nimistä toisinajattelijaa, mutta itse suku on yksi Israelin merkittävimmistä, satojen vuosien mitassa jälkensä juutalaiseen ajattelun merkkihenkilöittensä kautta jättänyt. (Ks. Wikipedia).

Shmuelin  mielestä Ben-Gurionin etääntyminen nuoruutensa sosialismista on muuttunut katastrofaaliseksi Israelille, sillä kostoon perustuva valtion politiikka on hedelmätöntä ja vaarallista. Väkivalta ruokkii uutta väkivaltaa ja verenvuodatus uutta verenvuodatusta. Jos arabimaailma yhdistäisi voimansa, se voisi Shmuelin mukaan pyyhkiä Israelin Välimereen. Ainoa kestävä tie on dialogi.

”Ben Gurion oli haaveilija, ei Abrabanel. Ben Gurion ja koko lauma, joka seurasi häntä niin kuin Hamelnin pillipiiparia. Kohti verilöylyä. Teurastusta. Karkotusta. Kohti ikuista vihaa kahden yhteisön välillä.”

Abrabanelin unelmissa eli ajatus palestiinalaisten ja juutalaisten yhteiselosta, yhteisistä asuinalueista, jopa samoista yhteisistä kouluista. Kuitenkin yhä pienenevämpi vähemmistö uskoo toisenlaiseen oikeudenmukaisuuteen kuin voimalla aikaansaatuun. Wardin mielestä Ben-Gurion on juutalaishistorian suurin persoona, kenties suurempi kuin kuningas David.

Juudas ja Juutalaisten kuningas

Entä Juudas ja Jeesus, ”juutalaisten kuningas”? Amos Ozin teoksessa Shmuel Ashin tarkoitus oli tehdä yliopistollinen lopputyö juutalaisten eriaikaisesta suhteesta Jeesukseen. Mutta hänelle selvisi, että pelto on jo kynnetty. Hänen professorinsa Eisenschoss on kirjoittanut teoksen aiheesta. Romaanin lopussa olevan lähdeaineiston perusteella Oz viitannee sillä M. Goldsteiniin ja hänen teokseensa Jesus in the Jewish Tradition (1950).

Juudas-teos esittelee keskeisimmät juutalaistekstit eri vuosisadoilta Jeesus Nasaretilaisesta. Kaikesta päätellen merkinnät ovat niukat ja ne useimmiten mitätöivät Jeesuksen merkityksen. Juudas Iskariotista juutalaisuus vaikenee tyystin. Kun kristinuskossa Juudaksesta tuli kavaltaja, petturi, häneen henkilöityi myös juutalaisuus. Juutalaisuus sai pettäjä-Juudaksen kasvot. Juudakseen personoituu kahden vuosituhannen mitassa suoritetut juutalaisvainot, aina vain uudet karkotukset ja verilöylyt pienten rauhanjaksojen jälkeen. Siksi juutalainen kirjallinen traditio on pyyhkinyt Juudaksen olemattomiin.

”Kenties varoivat tuomasta päivänvaloon tuon miehen muistoa, jonka hahmo on kerännyt päälleen vihaa ja inhoa kahdeksankymmenen sukupolven ajan. Jottei se havahtuisi ja heräisi.”

Ja kuitenkin:
”Yhdestäkään tuntemastaan tekstistä Shmuel ei löytänyt vähäisintäkään yritystä puolustaa tuota ihmistä, jota ilman ei olisi ollut ristinkuolemaa, kristinuskoa tai kirkkoa, tuota ihmistä, jota ilman Nasaretin mies olisi unohtunut sydämistä aivan niin kuin kymmenet muut kaukaisen Galilean ihmeidentekijät ja kylien saarnamiehet.”

Shmuel Ash esittää keskustelukumppanilleen Wardille ja talon upealle emännälle Ataljalle useamman kerran teoriansa Juudaksesta. Shmuelin mielestä Raamatusta puuttuu Juudaksen evankeliumi. Ehkä hänen itsensä on se laadittava.

Juudas oli Jeesuksen opetuslapsista ainoa taustaltaan varakas. Mikä syy hänellä, vauraalla ja oppineella järjen ihmisellä, oli lähteä varattomien kiertelevien rääsyläisen ja ryysyläisten joukkioon, joka kulki gallialaisen nuorukaisen perässä kylästä kylään? Shmuelin mukaan on mahdollista, että farisealainen papisto houkutteli hänet teeskentelemään uskovaista ja lupautumaan siihen, että hän raportoisi heille, mikä tämä maankiertäjä oli miehiään ja olisiko hän kenties ihmisten villitsijänä vaarallinen.

Mutta Juudaksesta tulikin yksi Jeesuksen läheisimmistä. Hän oppi rakastamaan tätä hoikkaa, lempeästi puhuvaa nuorukaista, joka opetti rakkauden sanomaa. Hänestä tuli Nasaretilaisen uskollisin opetuslapsi. Toisin kuin muut, hän näki Jeesuksessa jumalan. Niinpä Juudaksen mielestä ei riittänyt se, että Jeesus kulki laumoineen Galilean syrjäseutuja. Hän tarvitsi suuremmat areenat. Sellainen olisi Jerusalem ja väenpaljous pääsiäisjuhlien aikaan. Hän alkoi houkutella Jeesusta Jerusalemiin. Tehtävä ei ollut helppo, sillä Jeesus uskoi itseensä vähemmän kuin Juudas häneen. Jeesus epäili ja pelkäsi. Hänessä heräsi kuolemanpelko.

Juudaksen suunnitelmissa Jeesuksen tuli tehdä kansanjoukkojen silmien edessä Todella Suuri Ihmeteko. Astuminen vahingoittumattomana alas ristiltä sinne naulitsemisen jälkeen avaisi kaikkien silmät tajuamaan hänen kuolemattomuutensa.

Lopulta Juudas onnistui taivutteluissaan. Jerusalemissa Juudas ylipuhui ylipappeja ja roomalaista hallintomiehiä. Itsestään selvää onnistuminen ei ollut, sillä papisto ei pitänyt tätä maankiertäjää vaarallisempana kuin tusinaa muita hänen kaltaisiaan ja roomalaisia hän ei liioin kiinnostanut, koska maa oli täynnä hänenlaisiaan omatekoisia profeettoja, ihmeidentekijöitä ja hulluja näkijöitä. Yksi, kaksi tai kolme ristillä, samantekevää.

Juudas onnistui. Hänestä tuli ristinnäytelmän käsikirjoittaja, manageri, ohjaaja ja tuottaja.  Kun Jeesuksen tuskat ristillä jatkuivat tunnista tuntiin, Juudas kävi kärsimättömäksi. Hän pyysi Vapahtajaa laskeutumaan alas. Riittää jo! Amos Oz kuvaa pienin ilmaisuin raastavan koskettavasti ristille naulatun kidutetun järjen sumentavaa tuskaa, jota eivät edes kärsimysnäytelmästä nautiskelevat katsojat viitsi loppumattomiin seurata. On jo kiire kotiin, omiin pääsiäisjuhliin. Onhan tätä jo nähty.

Kuuteen tuntiin ristiinnaulittu ei ollut lakannut huutamasta ja vaikertamasta. Koko kuolinkamppailunsa ajan hän oli itkenyt, huutanut ja vaikertanut tuskissaan, huutanut äitiään yhä uudelleen ja uudelleen, ohuella ja murtuneella äänellä; huuto toi mieleen kuolettavasti haavoittuneen pienokaisen, joka oli jätetty yksin pellolle kuolemaan janoon, vuotamaan verensä kuiviin paahtavan auringon alla.

Mustien petolintujen vaaniessa lähioksilla välillä raakkuen ja yhdeksännen tunnin täytyttyä Jeesukselta kuuluu hento, epätoivoinen vaikerrus: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit.” Juudaksen maailma romahtaa. Hän tajuaa johdattaneensa rakastamansa viattoman nuorukaisen ansaan. Jeesus oli sitä, mitä oli sanonut olevansa, Ihmisen poika, ihminen lihaa, verta ja tuntohermoja. Juudas ei kestä elää, vaan hän hirttäytyy siihen pystyyn kuivuneeseen viikunapuuhun, jonka Jeesus oli tulomatkalla Jerusalemiin kironnut, koska puu ei antanut vielä viikunoita.

Miksi Jeesus niin teki? Hänhän tiesi, ettei viikunoita ole ennen pääsiäistä. Sitä Juudas ei voinut ymmärtää.

Shmuel Ashin teorian mukaan ilman Juudaksen ohjaamaa näytelmää Jeesus olisi pysynyt Galileassa ja Genesaretin järven rantamilla ja välttänyt Jerusalemia. Jeesus oli juutalainen ja kuoli juutalaisena. Ei hän perustanut uutta uskontoa. Sen sai aikaan vasta myöhemmin Paulus. ”Ilman Juudasta ei olisi ollut ristiinnaulitsemista ja ilman ristiinnaulitsemista ei olisi kristinuskoa”, päättelee Shmuel Amos Ozin teoksessa.

Juudas-teoksen keskustelut ja väittelyt ovat nautittavaa älyyn ja tunteeseen vetoavaa  ajatusleikkiä. Teoria voi olla yhtä totuudellinen kuin ne kertomukset, joita tapahtumista koottiin vuosikymmenet, jopa vuosisata myöhemmin, tarkoitustaan palvelevalla tavalla.

Entä kristinuskon ja juutalaisuuden välinen vihanpito, kahden vuosituhannen mitassa. Näin Ward-vanhus kuroo nykyisen ajan ja menneet aikakaudet yhteen yhdessä Shmuelin kanssa käymistään keskusteluista:

”Ja minä sanon sinulle, Shmuel, kiista meidän ja arabimuslimien välillä on vain pikkuinen episodi, lyhyt ja ohimenevä. Viidenkymmenen, sadan tai kahden sadan vuoden päästä siitä ei ole jäljellä muistoakaan, kun taas se mitä on meidän ja kristittyjen välillä on syvää ja synkkää ja jatkuva vielä sadan sukupolven ajan.”

Kun kuluvan vuoden lopussa listaan kaikkein tärkeimmät, ravitsevimmat ja ravistelevimmat vuoden 2018 aikana lukemani kaunokirjalliset teokset, Amos Ozin Juudas lukeutuu ilman epäilystä niiden kirjojen pieneen kirkkaimpaan kärkijoukkoon.

Amos Oz: Juudas, Tammi 2018, 357 sivua. Hebreankielinen alkuteos 2014. Suomennos Minna Tuovinen. Kansi Emmi Kyytsönen.

Kategoria(t): Kaunokirjallisuus, Löydöt Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s