Johannes Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin

Johannes Anyurun teoksen He hukkuvat äitiensä kyyneliin mottosanat ovat: Jumalan, Armeliaan Armahtajan nimeen.

Ruotsin viime vuoden August-palkittu teos, Johannes Anyurun He hukkuvat äitiensä kyyneliin, tulee luoksemme kuin tarjottimella. Outi Mennan käännös ilmestyi keväällä. Helsingin Sanomat julkaisi kirja-arvionsa lisäksi näyttävän kolmelle sivulle levitetyn kirjailijahaastattelun sunnuntaina 20.5. ja kirjailija on perjantaina 25.5. alkavan kirjallisuusfestivaalin HelsinkiLit kenties  huomionarvoisin ja kiinnostavin kirjailijavieras. Keskustelua Kjell Westön kanssa loppuunmyydyssä HelsinkiLitin tapahtumassa voi seurata kello 16.55 alkavasta lähetyksestä Yle Teema&Fem -kanavalta tai Yle Areenasta. Lähetys on ruotsinkielinen.

Ruotsalainen kirjailija Johannes Anyuru pääsi läpimurtoromaanillaan Myrsky nousee paratiisista ehdolle August-palkinnon – siis meidän Finlandiaamme vastaavan kirjallisuuspalkinnon – saajaksi. Seuraavalla kirjalla, De kommer att drunkna i sina mödrars tårar, palkinto sitten tuli. Kirjan pahaenteistä dystopiaa on ehditty jo useamman kerran rinnastaa Margaret Atwoodin The Handmaid`s Taleen (Orjattaresi-teokseen, 1986).

Romaanin pontimena ei ole kirjailijan, tummaihoisen Ruotsin kansalaisen ja muslimin, mielikuvitus, vaan hänen kokemansa yhteiskunnallinen kehitys. Pohjoismaiset yhteiskunnat ovat muuttumassa vaaralliseen suuntaan. Muutos koskee myös (lähi)tulevaisuuden Ruotsia, humanismin ja kansainvälisen solidaarisuuden malliyhteiskuntaa.

Tässä tulevaisuudenkuvassa, teoksen dystopiassa, Eurooppaan suuntautuville turvapaikanhakijoiden vyöryille ei näy loppua. Kumiveneralli Afrikasta on jatkunut, mutta ilmastonmuutoksen aiheuttamien tulvien vuoksi pakolaisten laavavirrat ovat lähteneet liikkeelle myös Kaakkois-Aasiasta. Turvapaikanhakijoilla ei ole enää asiaa Ruotsiin: jopa Göteborgin lähelle synnytetty pakolaisghetto Kaningården on tyhjennetty pakolaisista. Se palvelee kirjan nykyisyydessä valtionvihollisten vankileirinä.

Valtionvihollisten? Kunkin kansalaisen on allekirjoitettava joka kevät kansalaissopimus. Mihin siinä sitoudutaan, sitä romaani ei kerro. Mutta ne, jotka eivät allekirjoita, tulkitaan valtionvihollisiksi ja suljetaan Kaningårdeniin. Se on pohjoismainen helvetti vailla oikeuksia.

Ruotsista on tullut apartheid-yhteiskunta. Valtaa kaduilla pitävät fasistiset ritarisydämet. He pahoinpitelevät vailla rangaistuksen pelkoa ja omavaltaisissa ratsioissaan ja näpyttelevät kiinniotettujen passinnumeron hakulaitteeseensa tarkistaakseen, onko uhri jättänyt kansalaissopimuksen allekirjoittamatta ja kuuluisi siis Kaningårdeniin.

Oikeudettomat valtionviholliset asuvat Kaningårdenissa kuuliaisuutensa mukaisesti eri turvallisuuskategorioissa vyöhykekartan mukaan. Vyöhykkeet ovat valkoisia, viivallisia, ruudullisia ja mustia. Ehkä viivalliseksi luokiteltu saa huoneen jostakin kerrostalosta. Ruudullisiin tipahtavat joutuvat asumaan parkkihalleissa ja jumppasaleissa ja alimman luokituksen mustat avoimilla alueilla suojana kenties jokin poltettu auto, vanha asuntovaunu tai lahjoitusteltta.

Valtionvihollisia koulutetaan, sillä länsimaisia arvoja ja käytänteitä edistetään totalitarismin menetelmin. Siksi ruokana on liki aina sianlihaa, jota kukaan ei suostu nielemään.  Opettajat kutsuvat itseään demokratiayrittäjiksi, sananvapausvalmentajiksi ja keskusteluaktivisteiksi. Yksi sananvapauden koulutuskeino on piirrättää vangeilla islamaiheisia pilapiirroksia. Tuloksista (siis edistymisestä tai edistymättömyydestä) palkitaan ja rangaistaan.

Vaarallisin kaikista paikoista on kuitenkin T-talo. Kenenkään ei tiedetä tulleen sieltä ulos. Se on joskus ollut terveyskeskus. Nyt siellä tehdään ihmiskokeita.

Miten tähän kaikkeen on jouduttu? Anyuru aloittaa tarinansa joskus tulevaisuudessa sarjakuvaliikkeen kirjallisuusiltaan suunnatusta terrori-iskusta tekijöinä kolme nuorta, toisen polven maahanmuuttajamiehet Amin ja Hamad sekä nimetön muslimityttö, ehkä ruotsalainen, ehkä ei. Hamad on hakenut koulutuksensa Syyriasta Daesh-Isis-sotilaana ja -teloittajana. Amin ja tyttö ovat liukuneet mukaan asteittain.

Kirjan tarinassa isku on koitunut valtiolliseksi käänteeksi. Politiikan kurssi on muuttunut.

Uskottavaa? Mieli kapinoi vastaan, vaikka ruotsidemokraatit näyttävät nauttivan kasvavasta kansansuosiosta ja Ruotsi on tiukentanut useaan otteeseen pakolaispolitiikkaansa. Terrori-iskukin on koettu.

Juuri siihen kirjailija Johannes Anyuru viittaa. Monet seikat hänen dystopiassaan näkyvät nyky-Ruotsissa, kuten se, että Ruotsissa maahanmuuttajaperheeseen syntynyt Ruotsin kansalainen on vähempiarvoinen kuin ”oikea” ruotsalainen.
”Jos kaikki, joilla on Suomen passi, eivät olekaan oikeita suomalaisia, tosisuomalaisia, niin keitä he sitten ovat?” Anyuru kysyy Helsingin Sanomille antamassaan haastattelussa.
Mitä heiltä edellytetään, että he olisivat ”oikeita” tai saisivat samat oikeudet kuin ”oikeat”?

Anyuru näkee ihmisoikeuksien takeen nousevan kansalaisuudesta, vaikkei niiden välillä saisi olla kytköstä.
”Ilman sitä [kansalaisuutta] voit vaikka hukkua Välimereen, joutua hyväksikäytetyksi työmarkkinoilla tai prostituutiossa tai yksinkertaisesti kadota.” (HS 20.5.)

Anyuru näkee ajassamme muitakin enteellisiä periksi antamisia: On esitetty ajatus, että ihmiseltä voitaisiin ottaa kansalaisuus pois. On esitetty ajatuksia laeista, joissa tietyistä kulttuureista tulevat ihmiset ovat vähempiarvoisia kuin muut.  Tanskan hallitus esittää parhaillaan ”ghettolakeja”, joiden nojalla maahanmuuttolähiöissä tehdyistä rikoksista voitaisiin antaa kovempia rangaistuksia.

Käärme on siis luikerrellut pohjoismaiseen paratiisiin. He hukkuvat äitiensä kyyneliin viittaa niihin nuoriin, jotka eri motiiveista lähtivät Isisin houkuttelemina rakentamaan unelmien islamilaista kalifaattia. Kotoutumisen eteen parhaansa tehneet äidit jäävät itkemään kadotettujen lastensa perään.

Kirjan keskiössä on terrori-iskuun osallistunut, mutta kesken kaiken sitä vastaan kääntynyt tyttö. Hän on skitsofreenikkona, muistinsa ja identiteettinsä kadottaneena hoidettavana iskun jälkeen psykiatrisessa sairaalassa. Muuan muslimikirjailija haluaa kirjoittaa hänen tarinastaan kirjan ja saa oikeuden tavata tyttöä. Heidän välilleen kehittyy vähitellen luottamusta ja ystävyyttäkin.

Tyttöä pidetään belgialaisena muslimiksi kääntyneenä Annikkana, jonka turvallisuuskoneisto sieppasi ja kuljetti kaukaiseen, aavikoiden keskelle perustettuun al-Miiman vankileiriin manipuloitavaksi. Anyurun kirjassa al-Miima on huippusalainen paikka, joka perustettiin laajennetuin  kuulustelumenetelmin syyskuun 11. päivän tapahtumien seurauksena.  Sieltä pois päässyt ei tiedä, kuka hän on.

Tyttö elää harhoissa. Vapauduttuaan hän on hakeutunut Ruotsiin, koska luuli/tunsi olevansa ruotsalainen. Nyt, parantumisen edistymiseksi hänen on annettu kirjoittaa omaa tarinaansa. Niitä liuskoja hän luovuttaa kirjailijalle. Mitä pidemmälle eri  aikatasossa liikkuva kertomus etenee, sitä useammin tyttö päästää suustaan flaaminkielisiä lauseita ja alkaa unohtaa ruotsia. Hän liukuu kirjailijan ulottumattomiin, jollekin identiteettinsä ja Euroopan tulevaisuuden uudelle tasolle.

He hukkuvat äitiensä kyyneliin ei ole helpoimpia kirjoja sen sisältämien tulevaisuuden aikatasojen vuoksi.  Teos tarjoaa eväitä keskustelulle yhteiskuntiemme asteittaisista, poliittisesti järkeväntuntuisestikin perustelluista muutoksista. Siintääkö edessämme – kuten Johannes Anyuru pelkää ja josta varoittaa − tulevaisuuden Pohjola, mistä maahanmuuttajien jälkeläiset pyrkivät kykyjensä mukaan pois siksi, että he tuntevat itsensä sekundakansalaisiksi vailla kansalaisuuden suomia todellisia ihmisoikeuksia? Ja siksi, että täällä he pelkäävät ja heidän peloilleen löytyy aihetta?

Johannes Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin. Kustantamo S&S 2018, 303 sivua. Suomennos Outi Menna.

Kategoria(t): Kaunokirjallisuus Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s