Robert Seethaler: Tupakkakauppias

Tupakkakauppias kuvaa Euroopan lähihistorian synkkää jaksoa nuoren itävaltalaispojan näkökulmasta, hänen aikuistumiskuvauksenaan.

Robert Seethalerin (s. 1966),  itävaltalaisen kirjailijan ja näyttelijän esikoisteoksesta Der Trafikant (2013) on kyse Arja Rinnekankaan suomentamassa ja Lurra Editionsin kustantamassa teoksessa Tupakkakauppias. Ilmestyessään teoksesta tuli Seethalerin kirjallinen  läpimurto.

Teos vie lukijan Wieniin natsi-ideologian hektisiin vuosiin 1937−1938.  Muuan äiti lähettää hintelän ja kokemattoman Franz-poikansa maalta ansiotyöhön pääkaupunkiin. Äidin tuttava, tupakkakioskin pitäjä Otto Trsnjek, on luvannut pojalle oppipojan paikan.  Irrottautuminen äidin suojista kuohuvaan suurkaupunkiin merkitsee pojalle kulttuurishokkia:

Otto Tresnjek osoittautuu kainalosauvoja tarvitsevaksi liikuntavammaiseksi. Franz on hyvin kasvatettu. Hän haluaa totuttaa itsensä uuteen elämäntilanteeseen, joka kaikesta päätellen on tarkoitettu pidempikestoiseksi. Hänen on opittava selviämään elämässään.

Franz on epäpoliittinen, tai oikeammin liian nuori ollakseen poliittinen. Mutta hänenkin korviin on kantautunut maalla kaikenlaista. Eräänä päivänä tupakkakioskissa asioi hauras, iholtaan miltei läpikuultava vanhus. Otto Tresnjek puhuttelee häntä kunnioittavasti Herra Professoriksi. Kyseessä oli maailmankuulu psykoanalyytikko Sigmund Freud ja ja Franz saa tietää, että Freud on juutalainen.

Franzille kohtaaminen on Tapaus. Professori jättää häneen pysyvän jäljen.

Kaksi ihmistä eivät voisi olla lähtökohtaisesti kauempana toisistaan, kuin salaperäinen, jäyhä tiedemies ja nuori tupakkakioskin apupoika, mutta uskomattomalla sitkeydellä poika tunkeutuu Freudin tuttavaksi, lopulta ”nuoreksi ystäväksi”. Freud ohjaa häntä kevyesti miehuuden tielle.

Otto Trsnjek saa maksaa ajan kasvavasta hulluudesta. Hänen kioskinsa tahritaan yöllä sianverellä tekstillä ”Häivy sinä juutalaisten kaveri”.

Hitlerin joukot marssivat Itävaltaan maaliskuussa 1938. Sitä Robert Seethaler ei kuvaa − itävaltalaiset muistanevat sen hyvin muutenkin. Mutta Seethaler kuvaa paria vastarinnan yritystä.

Muutaman vuoden diktatorisena johtajana toiminut poliitikko Kurt von Schuschnigg oli nauttinut itävaltalaisten arvostusta.  Nyt hän yrittää kansanäänestyksen avulla torjua Saksan uhkaavan miehityksen. Mutta maan äänekkäimmät joukot on vallannut Hitler-hurma ”yksi maa – yksi johtaja”. Äänestys peruttiin ja Wehrmacht marssi maahan. Schuschnigg, erosi ja joutui saksalaisten vangiksemaksi.

Toisen vastarinnan suorittaa Punainen Egon, joka kiivettyään ullakkoikkunan kautta korkean rakennuksen katolle levittää banderollin riippumaan räystäältä. Siinä hän julisti Itävallalle vapautta. Kun miestä tullaan nitistämään, hän kippaa itsensä räystäältä alas.

Seethaler ei kuvaa Franzin ajatusten kautta, kuinka tapahtumat vaikuttavat.  Franzissa kasvaa valtavirrasta poikkeava moraali ja ajattelutapa. Natsien käyttäessä katuterroriaan sen kohteeksi joutuu uudelleen myös Otto Trsnjek, kohtalokkain seurauksin. Pahoinpidelty tupakkakauppias joutuu Gestapon kynsiin eikä sieltä enää elävänä palaa.

Nähty epäoikeudenmukaisuus ja mielivalta ajavat Franzia etsimään hyvitystä. Kasvoiko siis nuoresta Franzista vastavirtaan uija hänen jouduttuaan Freudiin ja työnantajaansa kohdistuvien vääryyksien todistajaksi?  Mieleltään vielä avoimen pojan olisi ollut kovin helppo liittyä enemmistön virtaan, äänekkäiden, voittajiksi itsensä julistaneiden joukkoon.

Ilo ja energia yhdistyneestä Saksasta ja natsikomennosta säteilevät kaduilla. Poikkeavat pistivät silmään.

Poliittisen ja moraalisen kypsymisen rinnalla Franz kypsyy seksuaalisesti, mutta autuuden ja helvetin kautta. Hän rakastuu vaaleatukkaiseen neitokaiseen, joka pelaa Franzilla omaa peliään. Eroottinen roihu on kuitenkin syttynyt Franzin nivusissa. Franz toipuu rakastumisen hurmasta vasta, kun tyttö paljastuu syrjäisen kapakan kabareen strippariksi. Eikä Franz ole ainoa tytön suloista osalliseksi päässyt. Uusi onnekas on nuori SS-upseeri.

Sigmund Freud pääsee maanpakoon luovutettuaan kolmanneksen varallisuudestaan pakolaisveroina natsihallinnolle. Seethaler kuvaa liikuttavasti Franzin hullunrohkeaa ja hengenvaarallista hakeutumista jäähyväiskäynnille Freudin luokse tämän viimeisenä Wienin iltana.

Ja hengenvaaraksi ystävyys vanhaan juutalaiseen professoriin osoittautuukin. Kun Freudin juna on kadonnut näkyvistä, Franz tekee mielenosoituksellisen teon murhatun työnantajansa puolesta ja sinetöi sillä oman kohtalonsa. Hänen loppuaan ei kirjailija kuvaa, eikä tarvitse. Gestapon konseptit tiedämme.

Tupakkakauppias on elegantisti ja kiihkottomasti kirjoitettu teos. Se osoittaa tyylikkäästi ja hillitysti sen, että vaihtoehdottomissakin oloissa löytyy vaihtoehtoja. Seethaler ei rakenna Franzista sankaria, jota ohjaisi jonkinlainen vasta-aatteen palo. Ohjaajana on vaistonvarainen oikeudentunto, joka antaa hänelle päättäväisyyden ja rohkeuden toimia omaa turvallisuuttaan uhmaten.

Robert SeethalerTupakkakauppias. Lurra Editions 2018, 240 sivua. Suomennos Arja Rinnekangas.

Mainokset
Kategoria(t): Kaunokirjallisuus Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s