Arja Tiainen: mm. Kirjeitä karkailevalle puolisolle

…Leskirouvien ovella piisaa lahkosaarnaajia,/ sanon oitis kuulkaas siskot/ hallitsen raamatun sekä koraanin/ pääoman ihmisoikeudet7 Tsehovit Istuvat Härät/ rumpujen ja kumpujen yöt./ Ette viitsis hei!/ Jeesuskin söi lammasta ja joi viiniä,/ armahti huoria ja väärintekijöitä./ Te ette armahda ketään.

Minulla oli ilo tavata runoilija Arja Tiainen (s. 1947)  ja haastatella häntä Erilaisten oppijoiden liiton pyynnöstä heidän Luksitko-lehteensä. Pitkää tapaamista varten luin Tiaisen runokokoelmista käsiini saamani viisi sekä varhaiskauden pienoisromaanin Suomi go go (1974). Tässä jutussa teen runokokoelmista joitakin poimintoja.

Yllätyin, miten keskenään erilaisia teokset lopultakin ovat. Kun oli lukenut yhden, en todellakaan ollut lukenut muita.

Suomi go go (1974)

Pienoisromaani Suomi go go kertoo totaalisesta rahattomuudesta ja työttömyydestä. Se on köyhyyden kouraiseva, lohduton ja näköalaton kuvaus. Ei voi välttyä ajatukselta, että tarina on hyisen omakohtainen, kuvaus oman rankan nuoren aikuisuuden tilasta. Vuokranmaksuun ei ole rahaa, ei ole ollut aikoihin, ei liioin ruokaan tai tupakkaan. Surkeaa koulutodistusta ei auta esitellä työnhaussa, ei edes työvoimatoimiston työlääntyneelle virkailijalle. Päähenkilön Kristiinan kaltaiselle töitä ei ole tarjolla. Kirjan kuva aikansa hyvinvointi-Suomen kelkasta tippujasta on tyrmäävä.

Epätoivo konkretisoituu lopussa todellisuuden hajoamisena minän ulkopuoliseksi:
”Kävelin. Kämpälle. Ja kämpällä:
Seison ikkunan luona ja nojaan seinään. Aina vain Yö. Miten pitkään! Seinä antaa myöten, kädet uppoavat kuin mutaan.
Joku ryömii sängylle ja tunkee viltin kulmaa suuhun.
Ja suusta pääsee ääni joka ei kuulu kenellekään.”

Palava susi (1977)

Runokokoelmasta Palava susi poimin kaksi katkelmaa samasta runosta sen vuoksi, että siinä runoilija tiivistää oman lukiongelmansa seurauksia lapsuudessaan:

I
Joka ei ole vielä minä/ sen on mahdotonta olla me./ Se ei voi kiintyä toiseen/ kun se ei ole kiintynyt itseensä./ Se ei voi käsittää suuria ympyröitä/ kun se sekoaa pienissäkin./ Sitä pitää lähestyä sen omilla ehdoilla./ Kaikki muu pelästyttää ja suistaa sen raiteiltaan./ Kun se vihdoin sanoo nimensä ja minä/ se on saavutus ja semmoisena vaikea läksy./ Se toistelee nimeään ja innostuu siitä./ Sen pitää saada tottua olemaan joku./ Ei se muuten opi näkemään joitakin ja muita.

II
… Se saartaa asioita hurjan kaukaa./ Kaikki on rannatonta ja ulottumattomissa./ Se on niin syvällä että sitä pidetään toivottoman tapauksena./ Sille rähistään ja siitä tehdään Laiskuuden Esimerkki./ Yökaudet se lukee läksyjään ja silti pysyy laiskuuden esimerkkinä./ Se on niin huono että äitikin pitää sitä huonona…

Tää tojota ei lähe liikkeelle. Ajopäiväkirja (2006)

Suomi go go, Palava susi ja Tää tojota ei lähe liikkeelle. Ajopäiväkirja.

Arja Tiainen kävi autokoulun kahdesti, Espoon Matinkylässä ja Vantaan Hakunilassa, ja epäonnistui ajokokeissa. Kortti jäi saamatta.

Hän tilasi kaikki autolehdet ja kuunteli kaikki liikenneuutiset. Pitkän ja perusteellisen perehtymisen jälkeen syntyi hauska ja itseironinen kokoelma Tää tojota ei lähe liikkeelle. Sitä lukee pieni hymynkare suupielessä.

ONKO KUKAAN HEITTÄYTYNYT
Hakuninmaalla pitkäkseen
hylätyn ajokokeen jälkeen,
repinyt farkkunsa, ulvonut ääneen? 

Ajokulttuuria ja suvaitsemattomuutta ironisoi puolestaan runo Kieltolinja:

Jos lihavuus, paheet, köyhyys kielletään,/ yhtä hyvin voitais kieltää anniskeluravintolat, voi ja maito,/ rumat ihmiset, velkaantuneet, sekarotuiset koirat,/ kehnosti suomea puhuvat, vääriä uskontoja ja oppeja/ levittelevät, karkin syöjät, masentavia kirjoja kirjoittavat/ ihmiset, huumori, rock-konsertit taajamissa, yli-ikäisten/ innostus moottoripyöriin, hidastajat liikenteessä ja elukat/ maanteillä; vittuakos ne siellä sompailee.

Otanpa kokoelmasta vielä yhden, runon Mistä ihminen haaveilee:

Se vaihtelee eri kulttuureissa: leipää, juomavettä/ ettei tytärtä raiskais joku hiv-positiivinen./ Sais kamelin, aasin, pääsis edes yksi lapsi kouluun./

Meillä on täysin ylimitoitettuja toiveita: / Citroën 27 990 €, tarjouksessa lauantaina.

Lapsilta kielletty (2012)

Lapsilta kielletty -kokoelmasta syntyy kuva siitä, miten tärkeitä miehet ja rakkaus ovat runoilijalle. Eikä vain miehet, vaan hyvä elämä ylipäänsä. Miesten lisäksi hyvään elämään tuntuvat kuuluvan hyvä ruoka, iloinen ja inspiroiva seura, mutta myös oma rauha.

Runossa Taika Arja Tiainen kirjoittaa:

Ei se riitä että mies on ihastunut minuun./ Minun pitää haluta, himoita, jumaloida./ Hänen tulee lumota, taikoa, jokin hänessä/ koko paketti. Henkisellä voimallaan,/ fyysisellä ihanuustekijällä,/ kun se tapahtuu, emme erittele, järkeile./ Nimenomaan järki siinä häviää ensin.

Mammutintappajat-runossa jatkuu sama tyyli:

Hänen jälkeensä en voi ketään rakastaa/ Ainakaan niin että heti järjen veit./ Piinallista olla sillä lailla vanki./ Taivaallista tietysti. …

Lapsilta kielletty -teoksessa moni runo käsittelee Tiaiselle tuttua köyhyyttä:

… En ollut köyhä samaan aikaan kuin muut. / Työ poiki, tehtäviä tuli eteen joka suunnalta.

Tai: Tarkoitatko etten asu jo kalliisti,/ keräile designeä, antiikkia./ Aika kallis tämäkin vuokralukaali.
Sitä lajia en ole että takaisin huussiin
.

Tai: Noloa pyytää apua, tunnustaa: ei pärjääkään.

Minä olen aina vihannut köyhyyttä ja ollut aina köyhä./ Asunut vuokralla periferioissa etäällä/ keskuksista ratikkapysäkeistä kauppatorista/ polttoaineena lyriikka taide kapina.

Joissakin runoissaan hän palaa väistämättömään kohtaloonsa runoilijana, kuten tässä:

Runous ei ole vaihtoehto/ jollekin toiselle ammatille./ Se on kohtalo. Elinkautinen selli./ Lahja jota pitää kaikenaikaa kehittää./ Lyödä palloa seinään, sormiharjoitukset, etydit./ Maksoi mitä maksoi. Harva siitä mitään maksoi.

Kirjeitä karkailevalle puolisolle (2017)

Arja Tiaisen 16 ilmestyneestä teoksesta uusin on viime vuonna ilmestynyt Kirjeitä karkailevalle puolisolle. Kokoelmaa lukee väkisinkin omaelämäkerrallisena, sillä siinä kirjailija alkaa lapsuudenmuistoistaan, evakkona olosta, joutumisesta koulukiusatuksi, kuvaa epäonnistunutta opiskelukeikkaa Oriveden Opistoon, heittäytymistä liftariksi ja päätymistä kirjailijaksi.

Kirjailijaksi tuloa Tiainen kuvaa kosteimman kautta. Alkoholia onkin joskus virrannut viljalti: Eräs runo päättyy näin:

On ollut punaviinivuodet, kossuvuodet,/ viskisyksyt, camparikeväät, keskarikesät,/ Kosmoksessa votkaa puolukkamehulla./ Pikkujoulussa vihreätä likööriä naisille./ boolikekkereissä kullankeltaista sinistä vihreää,/ Karhuviinaa Hyrylässä. Ja sitten minusta tuli kirjailija.

Tässä kokoelmassa Tiainen palaa mieheen ja rakkauteen. Takana on kaksi avioliittoa ja leskeys. Uusin mies on erikoinen tapaus:

Kerron suvulle (jo ovatkin olleet huolissaan)/ löytyi oma-aloitteinen käytännöllinen mies/ hallitsee arkiaskareet passaa kokkaa tiskaa/ vie pyykit pesutupaan leikkaa mun/ varpaankynnet/ siltä sujuu kaikki (voitteko kuvitella)/ hevoset koirat autot musiikki/ lukee paljon, maalaistalon poika.

Joku vika siinä varmaan on, ne sanoo./ Onko varmasti vapaa? Ja hetero?/ näyttelijä-ohjaaja kysyy./ Ei ole enää vapaa, sanon topakasti./ Heterous testattu.

Myöhemmin kuva miehestä tarkentuu:

Paitsi sen hän sanoi minulle heti:/ Mä olen ihan tavallinen mies./ Tavallista tavallisempi isä lähiöstä,/ Sossun asiakas. En suostunut uskomaan./ Lumouduin omaan harhaani./ Tseremissi intiaani rasta./ Säpinää kiitos.

Ja sitten: Ikuinen hanslankari, ei malta/ hankkia diplomeja mistään.

Kokoelman nimen Tiainen lunastaa viimeisessä runossa:

Olet löytänyt kadonneen luovuutesi. Hienoa!/ Toista vuotta terapoitu toisiamme, nosteltu/ itsetuntoa ja hameen helmaa. Naurettu ja itketty./ Nyt soittelet eri puolilta Suomea ja lupaat tulla/ jouluksi, uuden vuoden aatoksi, loppiaiseksi./ Sillä Toyotolla on siis ollut paljon käyttöä?/ Neljä tonnia on iso raha runoilijallekin,/ joku tolkku sentään, hyvä herra,/ naisenkin sietokyvyllä!

Ja kappas vaan, oma mummonikin hullaantui/ pietarilaiseen sirmakansoittajaan, huliviliin,/ levottomaan kuljeksijaan, ilmankos minäkin.

Arja Tiainen on saanut Valtion kirjallisuuspalkinnon 1983, Pro Finlandia -mitalin 2011 sekä siirtynyt valtion taiteilijaeläkkeelle 2008. Hän kirjoittaa joka päivä, usean tunnin ajan.  Tiaisen teokset on kustantanut WSOY, viimeisen kokoelman kuitenkin Palladium.

Mainokset
Kategoria(t): Kaunokirjallisuus, Runoteos Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Arja Tiainen: mm. Kirjeitä karkailevalle puolisolle

  1. Kiva kuulla! Itse en harrasta runoja oikeastaan ensinkään, mutta viihdyin kirjojen äärellä nyt erinomaisesti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s