Paula Havaste: Lumen armo

Lumen armo on vahvan kantaäitimme Kerten tarinan päätös 1100-luvulta. Se on tarina saamisesta ja paljosta luopumisesta.

Paula Havasteen 1100-luvulle sijoittuva romaanisarja – kirja vuodessa − kuvaa keskisen keskiajan maalaisihmisten sinnittelyä luonnon armoilla ja luonnon avulla. Oleellisina siihen kuuluu kristinuskon tunkeutuminen Suomen lounaiselle rannikolle miekkojen ja veroriiston voimalla, luonnonuskontojen luottamuksessa eläneiden ihmisten eritasoinen vastarinta kirkonmiesten armottomuutta vastaan sekä ihmisten keskinäinen avunanto. Koti avattiin kulkijalle asuinsijaksi, olkoonkin että korvausta vastaan.

Tuulen vihat, Maan vihat ja Veden vihat -kirjojen jälkeen sarjan päätti (?) syksyllä ilmestynyt Lumen armo. Kirjojen viehätys on kahtaalla: itse tarinassa sekä ihmisten elinolojen, elämisen edellytysten ja tapojen kansatieteellisessä kuvauksessa.

Sarjan keskushenkilö on Kertte, maalaispaikan vahvatahtoiseksi nuoreksi emännäksi varttunut nainen. Hänen elämänsä muuttaa vallan toisenlaiseksi aviomiehen Larrin tekemä veriteko. Kiivasluonteinen Larri on pikaistuksissaan surmannut kotijärvensä jäälle ylimielisen, hyvää kestiä joukoilleen vaatineen piispan ja joutunut sen jälkeen pakenemaan jonnekin kauaksi kohti pohjoista, ehkä eliniäkseen.

Kertten tiet ovat vieneet ensin piispan läheisen miehen Arimon mukana ensin Turukylään ja sitten meren yli Tokholman suureen kylään. Sieltä hän on päässyt pakenemaan väkivaltaista kohteluaan varakkaan kauppiaan Osmin laivassa Koluvaniin, isoon meren etelä rannikon kylään.

Lukija saa arvailla, onko Koluvanissa kenties kyse nykyisestä Tallinnasta, kuten olen lukiessani olettanut.  Paula Havaste leikkii lukijan kanssa piiloleikkiä. Hän on kertonut piilottaneensa kirjoihinsa aina jonkin yksityiskohdan, jonka perusteella tarkka (ja historian tuntemuksessa yleissivistynyt) lukija voisi tehdä oikean johtopäätöksen. Ainakaan tässä ei Googlesta eikä edes Seppo Zetterbergin järeästä Viron historiasta ole avuksi.

Hengenvaarallisella merimatkalla Kertti sai niskaansa veden vihat: hän surmasi merirosvo-raiskaajan terävällä puukollaan.  Hän on rakastanut uintia ja sukeltamista ja vesistöt ovat selviämisessä välttämättömiä. Nyt Kertte on kuitenkin luvannut olla astumatta enää veden armoille.

Metsä sen sijaan on hänen ystävänsä ja turvansa, tarkemmin metsän emäntä Marjatta, jota rukouksillaan, kiitoksillaan ja lahjuksillaan Kerttu tavan takaa lähestyy.  Jos jonnekin pitää paeta, aina metsään.

Lumen armossa Kertte palaa kotiin, Turukylän kautta Larrilaan. Hänellä on käsivarsillaan vain miehiä rakastavan miehensä Osmin siittämä vauva Usva, jonka kaksoisveljen Kasen hän suostui luovuttamaan ennen lähtöään vauvan isälle.  Entistä Larrilaa on Kerten poissaolovuodet hoitanut emäntänä Kerten isävainajan nuori Anna-vaimo nykyisen miehensä kanssa. Paikka on ristitty uudelleen, turvallisuussyistä Immolaksi. Sinne Kertte nyt palaa emännäksi mukanaan Koluvanista hankkimansa myyntikalleudet ja omat prameat asusteensa.

Kun saloilla ja erämaissa elävä Larri tulee täydenkuun aikaan käymään entisessä kotitalossaan omaisiaan näkemään ja Kertteä kysylemään ja aviopuolisot lopulta kohtaavat, jälleennäkemisen riemu muuttuu karsastukseksi. Kertellä on toisen miehen siittämä vauva.

Lumen armo kuvaa anteeksiantoa ja aviopuolisoiden toistensa uudelleenlöytämistä, jotka molemmat vaativat aikaa.  Havesteen kirjat ovat vahvan eroottisia ja seksuaalisuus ja keskinäinen riippuvuus saavat lopulta säröytyneissä suhteissa yliotteen.

Mutta Larri syyllistyy kiivauksissaan uuteen uhmakkaaseen tekoon kuultuaan Kerteltä Turukylään rakennetusta hirsikirkosta sekä siellä ja lähimmissä markkinakylissä kiertäneistä sotajoukoista ryöstämässä karjat ja aitat kirkon veroiksi. Larri ratsastaa Turukylään ja sytyttää yöllä kirkon roihuun. Hänet kuitenkin huomataan ja tunnistetaan.

Kun sekä piispanlinnan häijyä voutia Tokholmissa puukottanut Kertte että piispantappaja ja kirkonpolttaja Larri ovat henkipattoja, heidän on kiireimmiten paettava kohti pohjoisen miehittämättömiä seutuja. Larri tietää, minne. Siellä hän eli pitkiä kausia puurajan pohjoispuolella kota-asumuksessa.

Puolet Lumen armo -kirjasta kuvaa Kerten ja Larrin pitkää pakomatkaa. Mukana otetaan suuri Halli-koira ja Usva-vauva. Liikkeelle lähdetään Larrin hevosen kuljettaessa painavimmat tavarat. Sitten lumien syvetessä hevonen on myytävä ja odotettava kylän markkinoille tulevia pohjoisia kauppamiehiä, joiden härkäpurilaiden kyytiin saadaan ostetuksi kuljetustilaa.  Lopulta päästään peuraseuduille ja kaupat tehdään vetopeurasta ja pulkasta.

Useimmiten pakenijat yöpyvät metsässä laavussa. Kylistä saadaan vuokratuksi sauna yöksi tai useammaksi. Saunassa pääsee peseytymään ja pesemään vaatteitakin. Rähjäisintä on matkan teko vauvan kanssa. Vaippoina ovat kuivat sammalet ja vauvan pyllyn pesemisen kanssa niin ja näin.

Kansatieteellisen tarkassa kuvauksessa joutuu tunnustamaan, ettei nykyihminen selviäisi näin vaativissa olosuhteissa, ei edes lämpimähkössä savupirtissä. Eivät varpaat kestäisi talvipakkasessa villasukissa ja virsuissa tai reidet paksunkaan villahameen alla pakkasessa taivallettaessa. Ruuan laitot ja kuukautisverien pesuvedet lämpenevät kaikki nuotiolla samassa pienessä rautapadassa!  Tulitikkuja ei ollut, silti nuotio saatiin palamaan tuoreista ja kylmistä puista.

Kirjan lopussa Kertte, Larri ja yhteiseksi lapseksi hyväksytty Usva asettuvat aloilleen tietäjäukon suureen kotaan jossakin vaivaiskoivuvyöhykkeellä, jonne Tokmannin joukot eivät kuunaan löytäisi.

Paula Havasteen historiallisten romaanien aiheina ovat kansanihmiset. Historian hän rakentaa eläväksi etenkin haju- ja tuntoaistin kautta.

Jälleen Paula Havasteen kirjan hienoa ja herkkää antia on sopusointu luonnon kanssa. Kertte lepyttää ja kiittää henkiä.  Luonto on armoton ja armelias, turva ja uhka, mutta ennen kaikkea luonto antaa ruuan.

Miten kauan tällä Suomen niemellä on voinut paeta vainoavaa valtaa metsään ja rakentaa uusi elämä luonnon asukkaana? Piilopirtteihin on paettu Isovihan vuosina.  Viime vuosisadalla käpykaartilaisina tai Baltiassa metsäveljinä on elämä onnistunut kotikylien turvin vuosien ajan. Mutta silloin on aina eletty äärimmäisessä varotilassa ja hengenvaarassa mielenterveys ja todellisuudentaju horjuen.

Lumen armosta palasi mieleeni väkevä ja hieno Kaiho Niemisen Ihmissuden kronikka, korpiin osaksi luontoa sulautuneen henkipattomiehen tarina 1500-luvulta.   Lumen armo muistuttaa monella tapaa myös Paula Havasteen omaa varhaisempaa romaania, Kymmenen onnen Annaa. Yhteistä molemmille ovat valtaansa levittävän kirkon julma ehdottomuus sekä luonnonyrttien salaisuudet tuntevan naisen ajautuminen ulkoisen vallan puristukseen.

Havasteen kirjasarjan Kertte on vahva, osaava ja elämänarvoissaan upea nainen, miehensä veroinen kumppani tai monessa parempi, luonteensa ja taitojensa puolesta todellinen maalaisruhtinatar. Kertte on nykypäivän todelliseen tasa-arvoon pyrkivän naisen kantaäiti.

Vahvan naisteeman lisäksi Lumen armon tekee ajankohtaiseksi turvaan pakenemisen teema. Kertte ja Larri joutuvat jättämään turvallisuuden nimissä liki kaiken itselleen tärkeän taakseen, lopuksi elämäkseen. Niin ovat tehneet myös nykyiset turvapaikkaa Euroopasta hakeneet. Hinta pakenijalle on kova.

Karsastin Lumen armon alkupuolella, kuten aiemmassa Veden vihoissa, ns. vironkielisiä repliikkejä. Tällä kertaa suoranaisia kieliopillisia virheitä oli onneksi vähän: suomen missä on viroksi kus, ei mis, joka puolestaan on suomeksi mikä (sivu 100). Havaste kirjoittaa viroa virheellisesti kuuloaistimuksen mukaan, joka ei ole kielen oikea asu. Kuulon mukaisesti  hän on kirjoittanut viron pehmeät konsonantit (g, b ja d) koviksi (k, p ja t).  Harmitti!

Paula Havaste: Lumen armo. Gummerus 2018, 455 sivua.

Kategoria(t): Kaunokirjallisuus, Kulttuurihistoria Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s