Heikki Valkama: Pallokala

Markko Tainan suunnittelemassa Pallokalan kannessa on japanilaista tatsia.

Heikki Valkaman (s. 1975) romaani Pallokala vie lukijan sekä suussa sulavan että hengenvaarallisen japanilaisen gastronomian äärelle. Pallokalan maksa ja naaraskalan munasarjat ovat näet tappavan myrkylliset. Romaanin alussa lukijalle nimettömäksi jätetty tokiolaisen kalatorin asiakas tekee pallokalakaupat tietäen itsensä osaavaksi kalan käsittelijäksi. Kalan mystifioinnissa on hänen mielestään liioittelua ja vaadittua kolmen vuoden koulutusta kalan käsittelyssä hän pitää vain byrokraattisena keino varmistaa, että ravintola-asiakkaat tuntevat jännityksestä huolimatta turvallisuutta.

Onhan se turvallinen, ellei kokki päätä käyttää juuri kalan myrkyllisiä osia. Tässä tarinassa päättää. Mutta kuka ja minkä vuoksi, se selviää vasta romaanin lopulla.

Helsinkiläinen kokki Riku Mäki on saanut kutsun Japanin maineikkaisiin keisarillisiin kokkikisoihin, jonne pääsee vain kutsusta. Riku tietää, että kaikki 12 osallistujaa ovat kilpailun jälkeen himoittuja taitajia kansainvälisillä ravintolamarkkinoilla. Itse hän ei sellaista enää himoitse. Hän kuuluu jo kahdella Michelin tähdellään kansainvälisille listoille. Ja hän on oppinut nauttimaan oman ravintolansa kotoisuudesta ja viihtyvyydestä. Mutta kutsua ei voi liioin ohittaa. Hän päättää voittaa.

Kisat kestäisivät liki kaksi viikkoa ja ateriakokonaisuudet ovat vaativat. Neljälle eri aterialle on annettu teemat ja päätarveaine kerrotaan kulloinkin viime hetkessä. Silti etukäteisvarustautuminen on vaatinut pitkän suunnittelun. Kilpailijat joutuvat valtavan showbisneksen kohteiksi. Järjestelyt ja julkisuus ovat massiiviset. Rikulla on aihetta jännittää: Hän sairastaa paniikkihäiriötä ja iskiessään se tekee hänet toimintakyvyttömäksi.

Ensimmäinen monikerroksinen ateria tehdään kalasta ja siksi on valittu lohi. Miten arkista! Mutta Riku on muiden tavoin mestari ja hänellä on idea loihtia pääruuan lohi rapeaksi paistettuun nahkaansa käärittynä ja Aalto-maljakon muotoa hyödyntäen muistuttamaan japanilaisten ihannoimia pohjoisia revontulia.

Hän saa omat alkupalansa tuomariston eteen kilpailijoista ensimmäisenä valmiiksi. Tällaisen hän ideoi ja toteuttanut: ”lohta omatekoisella tillisinapilla kaviaarin kera, lohta kananmunankeltuaisen kanssa japanilaistyylisenä gimmi-sushina, johon kuului suolainen, vaaleanpunainen retiisivaahtokarkki, lohenmätiä kalaliemessä tutun muotoilijan tilaisuutta varten suunnittelemalle lusikalle aseteltuna, lohta kevyesti liekitettynä seesamin ja avokaadon kanssa villiyrteillä koristeltuna, makua tuovan sipuliliemikuulan kera, sekä graavattua lohta limechilillä japaninvaahteran muotoon leikatun saaristolaisleivän päällä, karpalopikkelsillä ja kaalipannakottalla höystettynä”.

Siinähän sitä. ”Yksinkertaiset” maut kiehtovat tuomaristoa ja Mr. Mäki saa suopeita hymyjä ja nyökytyksiä. Seuraavaksi annoksensa saa valmiiksi britti. Mutta tuskin tuomarit ehtivät maistaa toista satsia, kun yksi tuomareista koristen ja kurkkuaan pidellen romahtaa lattialle. Hänen jälkeensä kohtauksen saavat muutkin. Kilpailu keskeytyy kaaokseen, särkyviin astioihin ja tuomareiden pakko-oksettamiseen. Kaksi heistä menehtyy tukehtumalla.

Katastrofi osoittautuu pallokalamyrkytykseksi ja Mr. Mäki pidätetään murhista epäiltynä. Rikun tila muuttuu kafkamaiseksi.

Tämä riittänee alkupaloiksi Pallokala-romaanista! Valkama kuljettaa rinnalla toista tarinaa, missä muuan herra Furuta on pinteessä ja selviäisi armottoman pomonsa vaatimuksesta vain todellisella näyttöjen näytöllä. Sen hän aikoo toteuttaa. Hän ei halua vain irti pinteestä, vaan yletä. Hän himoitsee valtaa. Lukijalle selviää, että kyse on japanilaisesta mafiasta, yakuzasta.

Nämä kaksi tarinaa kohtaavat nyt  keisarillisissa kokkikilpailuissa.

Pallokalasta tulee Riku Mäen selviytymistarina ja kun myrkytysrikos lopulta selviää, selviää myös rikostarinan koko logiikka: kuka pakotti ja mitä kiristyskonstia käyttäen erään tokiolaisen mestarikokin salakuljettamaan pallokalan myrkkyä johonkin kilpailun tarveaineeseen ja missä nimenomaisessa tarkoituksessa. Käy ilmi, että rikos kyllä tapahtui, mutta toimeksiantajan näkökulmasta se epäonnistui. Herra Furuta näkee ainoana vaihtoehtonaan turvautua väärennettyyn passiinsa ja kadota maasta.

Heikki Valkama juttelemassa blokkari Airi Vilhusen kanssa Helsingin kirjamessuilla, aiheena arvatenkin tuore kirja.

Heikki Valkaman kirja kuhisee hienoa dialogia kokkaustaidon maagisesta maailmasta ja japanilaisesta ruokaperinteestä. Yksin pakkokalan fileointi on kuvauksena kuin taidetta. Lukija saa tietää, että mestarikokin tärkein työväline on huippulaatuinen veitsi ja maustamisen ainoa tarkoitus on nostaa itse raaka-aineen ominaismakua esiin.

Ei Valkama ole japanilaisessa kulttuurissa ensimmäistä kertaa asialla. Japanissa vuosia asuneena hän on kirjoittanut useita tietokirjoja: Umami – Japanilainen ruokakulttuuri (Teos, 2007) Miika Pölkin kanssa, Tokio, Mondon matkaopas (Image, 2010) Siru Vallealan ja Eija Niskasen kanssa sekä Sushikirja − Supisuomalaisesta perijapanilaiseen (Teos, 2011).

Itselleni Valkama oli uusi mutta miellyttävä kirjallinen tuttavuus. Google kertoo hänen työskentelevän vuoden 2017 loppuun Imagen päätoimittaja ja siirtyvän sitten Yleisradion palkkalistoille. Ennen Imagea hän on ollut ainakin Mondon ja Ylioppilaslehden päätoimittajana.

Pallokalassa on erilaisuuden tuomaa raikkautta ja imua. Sen lukee sypäkästi.

Heikki Valkama: Pallokala. Tammi 2017, 270 sivua.

Mainokset
Kategoria(t): Kaunokirjallisuus, Rikosromaani Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s