Arne Dahl: Rajamaat

Luen rikoskirjallisuutta sen verran harvoin, että maistui. Juonen mielikuvitus selättää tosielämän.

Suosittu ruotsalainen rikoskirjailija Arne Dahl, oikealta nimeltään Jan Arnald (s. 1963) on aloittanut uuden rikosromaanisarjansa. Suomeksi on nyt ilmestynyt ensimmäinen, Rajamaat. Kirjailijan suomalainen kustantaja on vaihtunut Otavasta Intoon. Suomentaja on sama, Kari Koski.

Jan Arnald on kirjallisuuden tutkija, toimittaja ja kriitikko, joka julkaisi kirjailijauransa aluksi muutaman romaanin, kunnes siirtyi kirjoittamaan kirjailijanimen Arne Dahl suojissa rikosromaaneja aiheenaan Ruotsin rikospoliisin erityisyksikkö. Sarjassa ilmestyi vuodesta 1998 alkaen kymmenen kirjaa. Ne kaikki on julkaistu myös suomeksi. Yksi sarjan poliiseista oli suomalaissyntyinen älykkö Arto Söderstedt. Sarjasta on valmistettu myös suosittuja tv-rikossarjoja.

Kirjailija on palkittu trillerisarjastaan Best Swedish Crime Novel Awardilla sekä Deutsche Krimi Preisilla.  Dahlia sanotaan ohittaneen jopa Henning Mankelin lukijasuosiossa.

Nyt sitten Rajamaat. Jos varhempaa sarjaa kuvataan monimutkaiseksi, sitä on myös uuden sarjan aloittava teos. Se on hyvin koukuttava ja vetävän lennokas ja se pystyy lukuisat kerrat lataamaan jännityksen liki sietämättömäksi. Jännityksen rakentamisessa on useimmiten sama mutta tehoava perusidea: rikostutkija tunkeutuu vailla perääntymisturvaa useimmiten ypöyksin ja yöllä, ainoana valonaan taskulamppu hyvin epämääräiseen sokkeloon, joka mitä todennäköisimmin voisi olla ansa. Eikä yksikään koira perään haukkuisi.

Sydsvenskan-lehden kriitikko julisti Rajamaat ”kaikkien aikojen parhaaksi ruotsalaiseksi rikosromaaniksi”. Tukevasti sanottu. Itselläni ei ole edellytyksiä ottaa moisiin makuasioihin kantaa, mutta lukemistani rikoskirjoista se oli vangitsevimmasta päästä.

Rajamaat-trillerin sankari on rikoskomissaari Sam Berger. Hän saa selvitettäväkseen 15-vuotiaan neitokaisen Ellen Savingerin katoamisen. Yleisövihjeiden avulla paljastuu, että kyseessä on sieppaus. Löytyvä tyhjennetty, synkkä kätköpaikka viittaa tytön kidutukseen ja verenjuoksutukseen sadistiseen kellopeliin kytkettynä, jo kolmen viikon ajan. Berger uskoo heti sarjamurhaajaan, mutta saa esimieheltään kylmän tyrmäyksen.

Sam Berger on omapäinen kaveri. Hän lähtee noudattamaan virallisen tutkimuslinjan ohessa omaa linjaansa. Siinä hän ottaa suuren riskin. Tuloksia on saatava nopeasti, jos mieli pelastaa kaapattu tyttö. Omavaltaisuudesta kärähtäminen tietää potkuja poliisin virasta. Esimiehen kanssa on kynitty jo kanaa pidempään.

Berger on tietenkin älynjuoksultaan ja kyvyiltään aivan ylivertainen. Tosin hän saa avustusta tiedonetsinnöilleen rikosyksikön kahdelta naistutkijalta, jotka niin ikään ottavat suuria riskejä Bergerin vuoksi. Myös he ovat kyvyiltään yliluonnollisia etsiessään tietoja ja tunkeutuessaan salaisimpiin tietojärjestelmiin jälkensä peittäen.

Rajamaat on älypeliä, missä sen keskeiset henkilöt liikkuvat sallitun ja laittoman rajamailla. Asiat heittävät lukuisia kertoja kuperkeikkaa. Sam Berger huomaa pian olevansa itse epäilty ja vangittu ja hänen kuulusteltavasta tulee kylmä kuulustelija. Tulee sekin vaihe, kun kuulustelijasta ja kuulusteltavasta tulee työpari, jota koko poliisikoneisto metsästää ja joka sarjamurhaajaa etsiessään ylittää ammatilliset rajat ja liikkuu rajamaalla.

Juoni on monimutkainen ja käänteitä täynnä.  Jo varhain Berger on selvittänyt aiempia vastaavia katoamistapauksia. Niitä löytyy, ensin pari, sitten yhteensä seitsemän, kaikki kahden kolmen vuoden sisällä. Kaikissa on ollut kyseessä 15-vuotias neitokainen. Kaikissa niissä kansiot on aikanaan suljettu ja katoamisille on löytynyt luonnollinen selitys.  Yhtä ainokaista ruumista ei tapauksiin ole liittynyt.

Sam Berger kohtaa kahdessa keskeisessä henkilössä, työparissaan ja todennäköisessä sarjamurhaajassa, oman kaukaisen menneisyytensä. Liian paljon loogisuutta ei siis lukijan kannata peräänkuuluttaa, kuten esimerkiksi miksi Berger ei heti tunnistanut ulkonäöltä.  Lukija ei siis saa mahdollisista varhaisemmista tunnistamisista vihiä, sillä juonen viritykseltä katoaisi lumo. Etsittävällä henkilöllä on niin ikään yliluonnolliset aivot.

Tarina on siis mitä mielikuvituksellisin ja se ylenkatsoo kaikkia todennäköisyyksiä.  Ajalla ja kelloilla on tarinassa maaginen merkitys. Aika konkretisoituu Sam Bergeriltä vuosia sitten varastettuun huippuarvokkaaseen kelloon sekä pieneen kellon rattaaseen, joka löytyy Ellen Savingerin kätköpaikan poikkihirrestä.  Bergerillä on kelloaddiktio, mutta niin tuntuu olevan etsittävällä epäillyllä sarjamurhaajallakin.

Ruotsin turvallisuuspoliisia Säpoa Arne Dahl kuvaa vähemmän mairittelevasti. Se on pirullinen koneisto, joka ei tunnista moraalia. Tarkoitus pyhittää viime kädessä keinot. Kirjassa on melkein onnellinen loppu, mutta viimeisillä riveillään Dahl pyyhkäisee sen liki olemattomiin. Säpo antaa rikoksen selvittäneelle omapäiselle tutkijaparille vakavan varoituksen hyytävimmällä mahdollisella tavalla.

Lukijan otteessaan pitävää jännitysviihdettä siis!

Arne Dahl: Rajamaat. Into 2017, 357 sivua. Suomennos Kari Koski.

 

Mainokset
Kategoria(t): Rikosromaani Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s