Tiina Laitila Kälvemark: Seitsemäs kevät

Kannen suunnitellut Martti Ruokonen on valinnut Cristiine Mitchellin kasvikuvan, joka korostaa kirjan hedelmöitymis- ja erotiikkateemoja.

Olen tunnistanut itseni kirjailija, toimittaja Tiina Laitila Kälvemarkia (s. 1970) ihailevaksi lukijaksi jo esikoiskirjasta, novellikokoelmasta Kaukainen ranta, ja romaanista Karkulahti lähtien.  Uusimmalla romaanillaan, Seitsemäs kevät, kirjailija vankistaa arvostuksessani saamansa aseman. Hänellä on kyky tavoittaa ja tallentaa kerronnallaan nykyaikaa, sen ihmisissä, ilmiöissä ja kehityssuunnissa.

Tiina Laitila Kälvemark on Ruotsiin kotiutunut suomalainen toimittaja.  Hän on ani harvoja ruotsinsuomalaisia, jotka ovat ylittäneet julkaisukynnyksen Suomessa. Hän elää ruotsin kielen kielikylvyssä. Miten hän siis pystyy uusimaan suomeaan tavalla, johon eivät yllä edes likikään kaikki äidinkielensä kielikylvyssä elävät suomalaiskirjailijat?   Juuri kielen tuoreus ja ilmaisuvoima minua hänen teoksissaan on hämmästyttävät.

Seitsemäs kevät -romaanissa ei ole juonta juonen ankarimmassa merkityksessä. Se kertoo muutamasta nuorehkosta, keski-ikäistyneestä aikuisesta, jotka ovat työurallaan saavuttaneet jotain merkittävää, mutta elämän kevät osoittautuu oikukkaaksi:
”Se antaa ja ottaa, tulee lähelle ja lähtee pois. Lämmintä ja aurinkoista päivää voi yllättäen seurata annos uutta lunta ja pohjoisesta puhaltava tuuli”, kirjailija summaa kevään ennustamattomuutta.

Seitsemäs kevät kertoo työ- ja seksielämän takkuilusta vauhdikkaiden ja palkitsevien alkuvuosien jälkeen. On meteorologi Peter, entinen tv:n sääjulkkis, nyt nuoremmalla ja kokemattomammalla syrjäytetty.  On hänen Rosa-vaimonsa, jonka kampaamo on koonnut aluksi asiakkaiksi varakasta julkkisväkeä, mutta hienoinen alamäki on jatkunut vuosia ja nyt yritys on konkurssikypsä.  Susanne Lahti pursuu tarmoa hankkiessaan itselleen kolmatta lasta, jota aviomies ei halua. Juuri nyt aviomies, kansainvälisissä IT-tehtävissä työskennellyt Markus Lahti on saanut kaikesta tarpeekseen ja lähtee vaimolleen ja aikuistuvalle tyttärelleen kertomatta Suomeen, kesäpaikkaansa vailla aiettakaan palata.  On heidän ylipainoinen tyttärensä Matilda, hevostyttö, joka on ahdistelemalleen ratsastusvalmentajalle raskaana. Ja on Paula Andersson, menestyvä luksusasuntojen välittämiseen erikoistunut asuntojenvälittäjä, joka hyödyntää kunkin luksushuoneiston ottamalla siellä vastaan miehiä.

Mikään kaunotar juoksua harrastava Paula ei ole, mutta työssään onnistuja. Ravintolasta hän löytää kaivattua seuraa. Laitila Kälvemark osuu uskoakseni tässä monen muunkin kuin Paulan tuntemuksiin:

Puheseuraa hän ei kaipaa. Kaikki tutustumiseen tai sen teeskentelemiseen liittyvät fraasit väsyttävät häntä niin, että hän voisi painaa päänsä baaritiskille ja nukahtaa. Kaikki ympäripyöreät kysymykset ja latteat vastaukset ja turhanpäiväiset kohteliaisuudet, ja se valheellinen lässytys, että olisi hivenenkään kiinnostunut toisen mielipiteistä tai työstä tai harrastuksista, kun tavoitteena on pelkkä pano. Puhdistava, fyysinen suoritus kuin rankka treeni. Sen jälkeen pesu, pyjama, untuvapeite ja helpotus: Paula Fernandez Andersson on yhä elossa.

Kirjansa toisilleen tuntemattomat henkilöt Tiina Laitila Kälvemark sitoo ohkaisin sitein toisiinsa rakentamatta heistä ehjää juonta. Heidän unelmiensa, henkilökohtaisten ongelmiensa ja salaisuuksiensa kautta Seitsemäs kevät kuvaa hyytävin välitekstein ilmastonmuutoksen todellista merkitystä pohjoiselle Euroopalle. Etelän ja pohjoisen väliset lämpöerot jyrkentyvät. Pohjoisessa kesät hellejaksoineen lyhenevät, syksyistä tulee pitkiä, talvista lauhempia ja vähälumisia. Keväät alkavat aikaisemmin, ovat koleita ja jatkuvat entisen kesän puolelle.  Vuoden keskilämpötila on kohonnut, mutta viileän aistimus lisääntynyt.

Ilmastonmuutoksen rinnalle kirjailija tuo hedelmällisyyden, avioparien seksiongelmat ja ennen muuta kohdunvuokrauksen, minkä hän kuvaa Intiassa kasvavaksi bisnekseksi. Susanne Lahti on löytänyt Mr. Alapatin yrityksen ja tehnyt sopimuksen kohdunvuokrauksesta.  Nuoren köyhän äidin Padman on määrä synnyttää hänelle kolmas lapsi. Padman kohtuun on istutettu Paulan tanskalaisen lahjoittajan siittiöillä hedelmöitetty munasolu. Ansio merkitsisi Padman pienelle Sani-pojalle riisin lisäksi kenties hänen uneksimaansa jalkapalloa ja muutakin hyvää.  Mutta lukijan nenässä haisee vahva palaneen käry, yhtä vahva kuin intialaisten köyhien asumusten kylkeen koottujen jätevuorten lohduttomat lemut.

Susanne, nykyaikainen nainen tarmoa ja tahdonvoimaa täynnä puskee tavoitteeseensa ja kun on sellaisen saavuttanut, edessä on jälleen uusi etappi, joka tekisi elämästä vielä täydellisemmän. Hän on globaali nainen ja edistyksen puolesta:

Hän matkustaisi Intiaan joka vuosi ja lahjoittaisi rahaa hyväntekeväisyyteen, tukisi tyttöjen koulutusta, ja vastustaisi lapsityövoimaa ja tiikerien salametsästystä. Hän ottaisi viisi uutta kummilasta eri kehitysmaista. Yhden jokaiselta mantereelta!
… Susannesta tuntuu kuin olisi kevään ensimmäinen päivä…

Tiina Laitila Kälvemark on sirotellut kirjaansa taitavasti aikamme maamerkkejä, kuten Intiassa tyttöjen vaaran tulla raiskatuiksi. Padma lapsineen päätyy lopulta pakenemaan.
”Tämä on seitsemäs kevät tässä hirveässä kaupungissa, ja kuka olisi arvannut, että siitä tulisi viimeinen?”

Seitsemäs kevät on hieno kirja luettavaksi, mutta lukupiirien keskusteluissa se antautuisi runsaana erilaisille tarkkasilmäisten lukijain näppärille havainnoille ja aihelöydöille.

Tiina Laitila Kälvemark: Seitsemäs kevät. WSOY 2017, 178 sivua.

Mainokset
Kategoria(t): Kaunokirjallisuus Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s