Karo Hämäläinen: Yksin

"Ritola oli tekijä. Hänestä tuli pahin vastustajani." Karo Hämäläisen romaani Paavo Nurmesta on kihelmöivä ja kipunoiva yksinäisen miehen tilitys.

”Ritola oli tekijä. Hänestä tuli pahin vastustajani.” Karo Hämäläisen romaani Paavo Nurmesta on kihelmöivä ja kipunoiva yksinäisen miehen tilitys.

Yhdeksänvuotias Paavo Nurmi raivasi paikkansa neljä vuotta vanhempien poikien seuraan päihittämällä heidät juoksuhaasteessa. Sen jälkeen hän ei juuri kavereita eikä myöhemmin miesystäviäkään haikaillut. Hänestä tuli yksinäinen ja epäsosiaalinen juoksulegenda.

Karo Hämäläisen Yksin on romaani juoksija Paavo Nurmesta, miehestä, jolle juokseminen ja ennen muuta voittaminen oli pakkomielle ja intohimo. Intohimo? Sellainen kuuluu tunteiden maailmaan ja Nurmi eliminoi tunteensa niin harjoitteluista kuin kilpailuistakin. Juokseminen oli hänelle matematiikkaa, jota jalat toteuttivat.

Kylmä, töykeä ja omanarvontuntoinen Nurmi tunsi silti, tahtoi tai ei. Vatsanpohjaa nipistävä pelkoa hän tunsi usein, silloinkin, kun uskoi voittavansa. Ensimmäisissä olympialaisissa vuonna 1920 Antwerpenissä vasta 22-vuotias Nurmi koki omissa silmissään nöyryytyksen, häpeän ja itseensä kohdistamansa vihan voittaessaan hopeaa, mutta hävittyään kultamitalin loppusuoralla kisayleisön ennakkosuosikille, ranskalaiselle Guillemotille.

Hän päätti, ettei enää häviäisi, eikä hävinnyt. Kun ikä alkoi painaa ja erilaisia rasitusvammoja ilmestyi, hän tiesi valita kisansa ja vastustajansa. Luvuttomien voittojen, lukuisten pitkäkestoisten maailmanennätysten ja yhdeksän olympiakullan jälkeen hänet suljettiin pois Los Angelesin olympialaisten maratonilta, viimeisestä kisasta, jonka hän katsoi pystyvänsä vielä voittamaan. Kansainvälisen yleisurheiluliiton ruotsalaisen puheenjohtajan Sigfrid Edströmin ajamana Nurmi suljettiin pois ammattilaisuuden vuoksi.

”He sanoivat, etten ole amatööri.
Senkin myönsin. En ollut rakastanut juoksua vuosikausiin.”
Mutta silti:
”Vain yksi juoksu. Kaksi tuntia ja kaksikymmentä minuuttia. Siihen pystyisin. Pyytäisin lääkkeet, jotka poistaisivat kivut kahdeksi tunniksi ja kahdeksikymmeneksi minuutiksi.
Tuskalliset 140 minuuttia, joiden jälkeen
minun ei tarvitse enää koskaan juosta. Tuska syventäisi maaliintulon nautinnon.”

Poissulkeminen oli Karo Hämäläisen mukaan Nurmelle kuitenkin helpotus: Paavo Nurmi sai urheiluhistoriaan marttyyrin viitan, vaikka oli jo omissa arvioissaan liki raakki. Nyt hän saattoi voittaa maratonin juoksemalla sen kellontarkasti mielikuvituksessaan.

Hän oli 35-vuotias mies ja suuntasi rahanteon Yhdysvaltain rahajuoksujen sijasta rakennusbisnekseen. Siellä hän, lopulta yksi Suomen aikansa rikkaimmista miehistä ja uupumaton uurastaja, taisi rikastumisen taidon. Hän rakensi laatua, Töölöön ja Lauttasaareen.

Yksin on sisällöltään viiltävä, kihelmöivän kiinnostava kirja ehdottomuudesta, periksi antamattomuudesta, halusta olla paras ja vain sitä, yksinäisyydestä ja vastuusta oman elämänsä ohjastajana. Paavo Nurmen ura huippulahjakkaana, niin juoksijana kuin rakennusalan yrittäjänäkin, oli poikkeuksellisen tahtoihmisen elämänkaari.

Hämäläinen on kirjoittanut suurimman osan kirjasta Nurmen monologiksi, jota lyhyet dialogit jaksottavat. Useimmat dialogit ovat nokkavia. Lukija pääsee näin ikään kuin tämän tylyn ja lopultakin epäonnistujaksi itsensä kokeneen miehen pään sisälle. Voitoilla oli hintansa, miltei ihmiselämän kokoinen. Jos romaani on ottaminen Nurmen mielenliikkeiden ja tuntemusten osalta todesta, hän oli ympäristölleen varsin v-mäinen mies ja ani harvoin onnellinen. Saavuttaminen lakkasi tuottamasta iloa. ”Menestystä minä janosin, en onnea.”

Kirjassa lukija kohtaa monia legendaarisia juoksijoitamme, Paavo Nurmen haastajana olympialaisissa useimmiten Vilho Ritolan ja mitaleille usein päässeen Edwin Wideen. Emil Zatopekin haastaja Viljo Heino teki Nurmesta lopulta entisen mestarin rikkomalla viimeiset Nurmen nimissä säilyneet ennätykset. Helsingin olympialaisten soihdunjuoksijan rooliin Nurmi harjoittelee tosissaan, mutta osoittaa ylimielisyyttä ja katsomossa häntä ei kisoissa nähdä. Hän tunnistaa miesten asustekauppaansa saapuvan asiakkaan Zatopekiksi, muttei osoita tuntevansa. Mutta Ritolan kanssa hän vanhoilla päivillään liki ystävystyy ja se on Nurmelta paljon se.

Rakkauselämässä menee vahvasti alakanttiin. Avioliitto epäonnistuu ja itselleen tärkeäksi pitämäänsä naista hän ei saa – ei liioin pois mielestään:

”Ehkä olisin voinut muuttua rinnallasi, ja sinä tulla puoliväliin vastaan. Ehkä olisit voinut muuttaa minut. Ehkä olisit opettanut minut sietämään itseäni.
Niin paljon vihasin tappiota, että menetin voitot. Niin tuhlasin elämäni.”

Karo Hämäläinen: Yksin. Romaani Paavo Nurmesta. WSOY 2015, 251 sivua.

Advertisements
Kategoria(t): Kaunokirjallisuus, Löydöt Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s