Alain Claude Sulzer: Täydellinen tarjoilija

Saatuaan kolmen vuosikymmenen jälkeen ensimmäisen elonmerkin entisestä rakastetultaan Jakobilta Erneste tajuaa olevansa umpikujassa. Miten hän sen lopulta ratkaisee? Raaka sattuma astuu kuvaan.

Saatuaan kolmen vuosikymmenen jälkeen ensimmäisen elonmerkin entiseltä rakastetultaan Jakobilta Erneste tajuaa olevansa umpikujassa. Miten hän sen lopulta ratkaisee? Raaka sattuma astuu kuvaan.

Erneste on täydellinen tarjoilija, kielitaitoinen, elegantisti käyttäytyvä, hillitty, oikeassa paikassa oikealla hetkellä, valpas, tilannetajuinen ja itse tarjoilijan työn sisällöissä viimeisen päälle ammattilainen.  Hän aloitti pitkän uransa 23-vuotiaana vuonna 1934 Sveitsissä tyylikkään vanhanaikaisessa loistohotelli Giessbachissa, jota vauras väki, ehkä maailman kaikkein rikkaimpia lukuun ottamatta, on suosinut lomahotellinaan, useat kesästä toiseen.

Hän on aina rakastanut työtään, niin myös nykyistä paikkaansa Restaurant am Bergissä. Työn ohessa hänen elämäänsä sisältyy hyvin vähän muuta, satunnainen drinkki silloin tällöin lähikapakassa.

”Monsieur Erneste oli katoamassa olevan lajin edustaja, ja hän tiesi sen itsekin.” Alan Claude Sulzerin (s. 1953) Täydellinen tarjoilija tuo mieleen toisen täydellisen palvelijan, Kazuo Ishiguron Pitkän päivän illan hovimestari Stevensin. Mutta tarinan alussa Erneste on vielä nuori ja koko elämä on edessä.

Giessbachiin on palkattu puolen vuoden kesäsesongiksi harjoittelijoita. Yksi kolmesta on vasta 19-vuotias kölniläinen nuorukainen Jakob. Ernesten tehtävänä on mennä tulijoita laivarantaan vastaan. Kun Jakob tarjoutuu kantamaan tyttöjen matkatavaroita, ”hänen katseensa osuu Ernesteen alaviistosta, tumma hiuskiehkura valahti hänen oikean silmänsä eteen. Silmä oli harmaa. Hänen katseena oli niin avoin ja vilpitön, että Ernesten oli kestettävä se, hän ei kääntänyt katsettaan pois, hän katsoi vastaan.”

Tuosta alkaa kirjan rakkaustarina, missä kahdelle kauniille nuorelle miehelle avautuu auvoinen taivas. Lukija tietää jo, että aikanaan ja varsin pian sama taivas on romahtanut Ernesten päälle eikä hän pääse vuosikymmeniin taakan rusennuksen alta.

Mutta ennen rakkaustarinan todentumista Erneste alkaa kouluttaa norjaa ja kaunista tarjoilijahajoittelijaa, huonekaveriaan, haluten tehdä hänestä täydellisen tarjoilijan. Koulutus osoittautuu yllättävän notkeaksi: Sorja Jakob on luonnonlahjakkuus, joka nopeasti omaksuu kaiken uuden mitään työtä ylenkatsomatta ja jota kaikki, niin hotellivieraat, kollegat kuin hotellin johto ihailevat. Jakob saa yhä enemmän vastuuta ja on nopsaan kaikkien mielestä täydellinen tarjoilija.

Kolme kymmentä vuotta myöhemmin Erneste saa Jakobilta kirjeen Yhdysvalloista, jonne tämä lähti jätettyään Ernesten toisena yhteisenä kesänä. Tuota kirjettä – ensimmäistä elonmerkkiä vuosikymmeniin – oli Erneste sen saatuaan pidellyt käsissään kuin jotain polttavaa ja syövyttävää uskaltamatta moneen vuorokauteen avata sitä. Kun hän sen viskin rohkaisemana ja kädet täristen tekee, toisten sydämillä leikitellyt Jakob on pyyntöineen alentanut ja nöyryyttänyt entisen rakastettunsa uudelleen ja repinyt vanhat haavat auki. Ernesten tulisi ottaa yhteyttä syrjäyttäjäänsä, Klingeriin, ja pyytää pikaista rahallista apua pulassa olevalle Jakobille. Kirjeessä ei ole muuta, ei omia kuulumisia eikä kyselyjä Ernesten tilanteesta.

Kesällä 1936 Giessbachiin perheineen saapuva Julius Klinger on maailmankuulu saksalainen kirjailija, tuolloin iältään liki viisikymppinen huolitellusti myös helteellä pukeutuva, sulkeutuneen tuntuinen herrasmies. Muutto Saksasta on aiheuttanut kohun, liki skandaalin. Klinger muistuttaa Thomas Mannia, joka niin ikään jätti natsi-Saksan taakseen, muutti Sveitsiin, sieltä Yhdysvaltoihin ja palasi myöhemmin vanhaan Eurooppaan.  Samoin Mann tunsi voimakasta vetoa nuoriin miehiin, jopa omaan alaikäiseen poikaansa.

Klinger ostaa Jakobin nuoren kehon ja vaurastumishaluinen, eteenpäin pyrkivä Jakob on valmis myymään sitä. Kerran Erneste on lähtenyt työvuorostaan tuntia aiemmin. Yhteisen huoneen ovella hän kohtaa näyn, joka syöpyy ikuisesti hänen silmiensä verkkokalvolle. Ernestelle käy selväksi, että etääntyneenä ja muuttuneena Kölnistä Giessbachiin keväällä palannut Jakob on myynyt palveluitaan Klingerille kesän kuluessa jo pidemmän aikaa.

Mutta tämän hienon kirjan juonessa ei kannata edetä pidemmälle. Mitä Ernestelle, Julius Klingerille ja Jakobille tapahtuu 30 vuotta Ernesten kokemaa katastrofia myöhemmin, sen Sulzer kertoo niillä yhtä maagisilla kertojantaidoillaan, joilla hän kietoo lukijan dramaattisen ja traagisen tarinansa pauloihin ensimmäiseltä sivulta lähtien. Sulzer piirtää tarkasti henkilökuvansa, Ernesten ja tämän kuvaamana Jakobin sekä arvonsa, ylpeytensä ja alennuksensa tuntevan kirjailijan.

Alain Claude Sulzer on viipyilevän kerronnan mestari. Tärkeissä tilanteissa ja hetkissä hän pysäyttää lukijan kuin uuden tilan kynnyksellä tai yllättävän maiseman äärellä tekemään havaintoja ja avaamaan kaikki aistit. Sulzer pystyy porautumaan kuvattaviensa ihon alle ja välittämään ennen toista maailmansotaa rakkauden vielä salatun ja vainotun alalajin hurman ja onnen sekä sen jälkeisen hirvittävän tuskan tärisyttävän aidosti. Sulzeria on nautinto lukea.

Olin lukenut kirjailijalta yhden teoksen aiemmin, niin ikään taitavasti juoneltaan punotun, myös epätasapainoisen homorakkauden sisältävän tarinan Irti liitoksistaan. Kirjailijalta on lisäksi ilmestynyt suomeksi teos Väärään aikaan. Romaanillaan Täydellinen tarjoilija Sulzer on saanut Ranskassa Prix Médicis étranger -palkinnon ja Saksassa Hermann Hesse -palkinnon. Molemmat lukemani lukeutuvat kirjakategoriassani löydöiksi − olkoonkin, että minä en ole kirjoja löytänyt vaan kirjat ovat löytäneet minut – kuten hieman ontolta kumiseva ilmaus kuuluu.

Ernestelle Sulzer antaa hitusen toipumisen jälkeistä toivonvaloa. Se on käyntikortti, jonka yllättäen muuan  kapellimestari ojensi hänelle hänen auttaessaan lähtijälle takkia ylle.

Alain Claude Sutzer: Täydellinen tarjoilija. Lurra Editions 2016, 256 sivua. Suomennos Olli Sarrivaara.

Annelin kirjoissa aiemmin kirjailijalta:
https://annelinkirjoissa.wordpress.com/2014/06/24/alain-claude-sulzer-irti-liitoksistaan/

 

Advertisements
Kategoria(t): Kaunokirjallisuus, Löydöt Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s