Kolme isänmaallista miestä

Kolme viisasta miestä keskustelee Suuomen asemasta ja maailman tilanteesta sekä etsii ratkaisuja kriiseihin.

Kolme isänmaallista miestä, keskenään hyvää ystävää, kokoontui lukuisat kerrat keskustelemaan Suomesta ja globaaleista aiheista. Vuosina 2015−2016 käydyt keskustelut on tiivistetty syksyllä ilmestyneeseen kirjaan Miten tästä eteenpäin.  Herrat ovat Martti Ahtisaari (MA, kirjassa myös nobelisti), Jaakko Iloniemi (JI) ja Tapani Ruokanen (TR). Kirjan julkistamisessa olin minäkin, mutta vasta nyt itsenäisyyspäivänä päätin tehdä oman koosteeni.

Kirja on jaettu 16 lukuun aiheiden mukaan. Minä tyydyn vähempään poimiessani repliikkejä ja pistäessäni niitä joskus myös järjestykseen, joka ei vastaa täysin kirjan dialogin järjestystä mutta joka antaa silti kuvan herrojen mielipiteistä. Presidentti Ahtisaari näyttäytyy usein ärhäkkänä idealistina, joka vetää välillä mutkia suoriksi. Jaakko Iloniemi on älykkö ja tunnistettavasti pitkän linjan diplomaatti. Tapani Ruokanen, toimittaja ja pappi, seuraa aikaansa, mutta kirjassa hän jää kahden muun beesiin.

Suomi ja Pohjoismaat parhaimmat mallit

Olin paikalla minäkin. Ahtisaari käyttää paikoin suorasukaista kieltä.

Mitä enemmän nobelisti on reissannut maailmalla yrittäen ratkoa alueellisia kriisejä, sitä vakuuttuneempi hän on Suomen erinomaisuudesta. Liberaalille demokratialle ja oikeusvaltiolle ei ole parempaa vaihtoehtoa:
”Pohjoismaista arvopohjaa parempaa maailmassa ei ole. Suomi on läntinen demokratia parhaimmillaan. Sellaista ei ole missään muualla lukuun ottamatta muita pohjoismaita”, hän hehkuttaa.

Mutta Suomi ja Pohjoismaat eivät maksimoi mahdollisuuksiaan:
”Minua suututtaa eurooppalaisten ja erityisesti pohjoismaisten pehmoilu, myös YK:ssa. Miksi meillä ei ole aktiivista roolia? Ruotsi, Norja ja Suomi voisivat lyödä nyrkkiä pöytään esimerkiksi kehityskysymyksissä…
Yksi tavoite on Venäjän saaminen kansainvälisten pelisääntöjen noudattajaksi…
Milloin me vaadimme toisenlaista otetta verovarojemme käyttöön kehitysmaissa. Minusta me pehmoillaan tällä hetkellä. Pohjoismaistakaan mallia ei voi rakentaa ennen kuin se saavuttaa tietyn tason talouskasvussa. Arvoista voidaan lähteä: oikeusvaltio, ihmisoikeudet ja ilmaisunvapaus voi tuoda heti alusta esiin, vaikka hienosäätöön menee paljon aikaa, koulutusta ja terveydenhuoltoa voidaan pikkuhiljaa parantaa. Niissä menee pitkään.” (MA)

Arvot tarvitaan ongelmien ratkaisun perustaksi

Arvoja, joille myös annan eniten tilaa, herrat käsittelevät paljon, sekä suoraan että välillisesti läpi kirjan. Niitä edistetään, ylläpidetään ja valvotaan heidän mielestään valtioiden tasolla parhaiten kansainvälisten sopimusten avulla.

”Lähtökohta voisi olla YK:n peruskirjan mukaiset arvot. Ne, jotka noudattavat niitä, toimivat globaalien arvojen mukaan, eivät ne jotka poikkeavat niistä.” (MA)
”Aivan. Ne jotka eivät suostu noudattamaan, ovat ulkopuolisia.” (JI)
”Silloin Kiinakin kuuluu niihin. Samoin Venäjä tällä hetkellä.” (MA)
”Eräin osin. Puhtaista pulmusista tulee aika lyhyt luettelo. Yksi näkökohta on, että ottaako arvot tavoitteekseen vai hylkääkö kokonaan ne.” (JI)
”Synnittömyys on globaali arvo… Onko meillä riittävästi aineistoa siitä, mitä nämä universaalit arvo ovat?” (MA)
”YK:n peruskirjan ja ihmisoikeuksien julistuksen sekä Euroopan perussopimuksen arvoja voi pitää sellaisina. Ne on kirjattu ja allekirjoitettu.” (TR)
”Painopiste kuitenkin arvoihin, jotka sitovat kaikkia ihmisiä.” (MA)
”Sopimukset ovat täynnä porsaanreikiä, joita voidaan löytää velvollisuuksien välttämiseksi.” (JI)

”Pitäisi saada luotettavasta lähteestä tietoa ja analyysia, kuka noudattaa YK:ssa sovittuja periaatteita ja globaaleja arvoja ylipäänsä, oikeastaan luettelo niistä, jotka eivät niitä noudata.” (MA)
”Se on niin tulkinnanvarainen kysymys, milloin noudattaa, milloin ei.” (JI)

”Arvomaailmat kehittyy ja sen sisäiset hierarkiansa.” YK:n ihmisoikeuksien julistuksesta hän ei juurikaan vielä löytänyt ilmasto-ongelmaa ja ympäristökysymyksiä.

Kun sopimuksia ei noudateta, kyynisyys on pahin vaihtoehto:
”Realismin ja kyynisyyden välinen rajanveto on hyvin tärkeää. Kyynikot ovat luopioita.” (JI)
”Näyttö arvojen toteuttamisesta pitäisi olla ennen [EU-]jäsenyyttä. Täytyisikö kehittää jokin rangaistus – esimerkiksi, että voi menettää komissaarin viran.” (MA)
”Rangaistuksista on puhuttu ja periaatteessa voidaan rangaista esimerkiksi varainsiirron keskeyttämisellä tai äänioikeuden peruuttamisella. Sen kynnyksen ylittäminen EU:n päätöksenteossa on hirmuisen korkea.” (JI)

”Muutoksia maailmaan saadaan vain, jos hyväksytään sellaiset arvot kuin oikeusvaltio, ihmisoikeudet, tasa-arvo. Ne ovat globaaleja arvoja, ei vain läntisiä.” (MA)
”Siis poliittisesta järjestelmästä riippumattomia, universaaleja, koko maailmaa ja kaikkia ihmisiä koskevia. Mutta noudatammeko itse niitä?” (TR)
”Onnetonta sekin, ettei maailmassa ole mallimaata. Nuo arvot ovat myös pohjoismaisia. Yhdysvallat ja Venäjä eivät kelpaa oikeiden arvojen malleiksi.” (MA)
”Onko meillä yhteisiä arvoja olemassakaan? Venäjä korostaa omia arvojaan, kiinalaisilla on omansa.” (JI)
”Meillä ei ole mahdollisuutta ratkaista ongelmia, ellei meillä ole selkeitä arvoja lähtökohtana.” (MA)

”Oikeusvaltion tärkeimpiä arvoja on vapaus.” (TR)
”EU:n komissio yrittää vaalia perussopimuksen koskemattomuutta.” (JI)
”Joittenkin arvojen kohdalla on otettavissa tiukka linja – esimerkiksi tasa-arvokysymyksissä, kuten tyttöjen koulutuksessa.” (MA)
”Onko tyydyttävä siihen, ettei arvoja voida koskaan tavoittaa, vaan ne ovat saavuttamaton ihanne? Eihän sekään ole turhaa, vaan niiden perusteella voidaan arvioida oikeaa ja väärää. Tuskin sitä arviointia kukaan ulkopuolinen voisi tehdä. Jokaisen on valvottava itseään.” (TR)
”Arvoilla on rajansa: esimerkiksi ammattiyhdistysliikkeen solidaarisuus pakolaisia kohtaan loppuu siihen, jos heitä otetaan työmarkkinoille liian kevyin perustein ja uhkaamaan vakiintuneita etuja, esimerkiksi muita pienemmällä palkalla. Abstraktilla tasolla ollaan valmiita sitoutumaan arvoihin, mutta liberaalia politiikkaa ei haluta käytännössä.” (JI)

”Pitää rakentaa myös arvojen seurantajärjestelmä. Arvoja tulee tuoda jatkossa paljon voimakkaammin esille.” (MA)
”Johdonmukaisuuden nimissä on todettava, että jos on globaalit arvot, ovat myös kulttuuriarvot, siinä rinnalla. Ja nämä eroavat toisistaan… Kulttuuriarvot ovat täydentäviä, eivät sivuuttavia.” (JI)
”Leben und leben lassen.” (TR)

Turvapaikanhakijat ja oman maan työttömät

Nobelistin mielestä brittien saaminen nopeasti mukaan takaisin brexitistä huolimatta olisi tärkeää:
”Pakolaiskriisi on osoittanut, että Euroopan pitäisi panna paljon nykyistä enemmän energiaa konfliktien ratkaisuun. Viestimme pitäisi olla niin selkeä, että ihmiset tajuavat, mistä on kysymys.”
Mallia pakolaiskysymyksessä hän ottaisi valtameren takaa:
”Meidän pitäisi ehkä tuoda voimakkaammin esiin Kanada mallimaana, mitä tulee ulkomaalaisten vastaanottamiseen. ” (MA)
”Ehkä pitäisi sanoa, että on muitakin hyviä kuin Pohjoismaat.” (JI)
”Tilanne on tietenkin heille parempi siinä suhteessa, että puhutaan ranskaa ja englantia, kahta keskeistä maailmankieltä.” (MA)
”Sekin pitäisi kertoa, mitä hyötyä on pakolaisten vastaanottamisesta.” (TR)
”Globaalistuvassa maailmassa ei selviä ilman tällaista työvoimaa. Ei pidä olla niin omahyväinen, ettei ymmärrä, että muutkin ihmiset osaavat jotain.” (MA)
”Tähän meillä vastataan aina, että onhan meillä 400000 työtöntä itselläkin, ei tarvita muita paikkoja täyttämään.” (JI)
”Kyllä, mutta kyllä heidät pitää panna uudelleenkoulutukseen. Ja pitää myös kysyä itseltämme, miksi he ovat työttömiä.” (MA)

”Isänmaansa jättäneet ovat aktiivisinta joukkoa, usein koulutettuakin, kehityskykyistä. Suomeen asti päässeet ovat jo läpäisseet kokeen.” (TR)

Kolmikko asennoituu turvapaikanhakijoita kohtaa humaanisti ja myötämielisesti. Syntyvät ongelmat eivät voi olla liian suuria ratkaistaviksi:
”Kyllä heikkous on hirmuinen, jos pakolaiset ovat Euroopalle liian suuri koettelemus, jos se kykenee hajottamaan vakavalla tavalla tämän yhteisön niin, että sen arvot järkkyvät ja sisäpolitiikan tilanne monessa maassa ajautuu kaaokseen.” (JI)
”Tämä testaa EU:n elinkelpoisuutta yhteisönä, mutta myös erikseen jäsenmaita.” (TR)
”Ensimmäinen on arvokysymys: miten paljoon me olemme valmiit humanitaarisen kriisin helpottajina, vaikka emme kykenisi sitä ratkaisemaan?” (JI)
”Tällä hetkellä näyttää siltä, ettemme ole valmiit tinkimään mukavuuksistamme pätkääkään.” (TR)
”Kolmas kysymys EU:n kyvystä on jo nähty: kansalliset prioriteetit menevät niin reippaasti ohi yhteisten, ettei edes sitä, mitä on aikoinaan sovittu, täytetä vaan yritetään työntää ongelma naapurin tontille. Se osoittaa vakavalla tavalla, että EU:n sisäinen solidaarisuus on vielä aika alkuasteella.” (JI)
”Perheiden yhdistäminen on inhimillisyyden testi… Niissä yhteisöissä, joista pakolaiset tulevat, perhe on vielä keskeisempi kuin meillä. Rauhan aikanakin perhe on siellä aivan toisenlaisessa asemassa kuin meillä… On pelkästään sivistymätöntä, että pyritään estämään perheiden yhdistäminen. ” (MA)
”Pakolaiset voivat olla yksi ratkaisu työvoimapulaan. Mutta se edellyttää muutoksia lainsäädännössä ja työmarkkinasuhteissa, heidän ottamistaan työelämään. Sitä he itse haluaisivat, mutta järjestelmämme ei halua.” (TR)
”EU:n on otettava ohjakset haltuun pakolaisasiassa, ja Saksan rooli on siinä ratkaiseva. Saksalaisia olisi nyt rohkaistava, heillä on taloudelliset ja moraaliset voimavarat hoitaa asia.” (MA)

Venäjä on maalannut itsensä nurkkaan

”Venäjää ei pidetä suurvaltana, jos se ei pysty saamaan aikaan Syyriassa jotain yleisesti hyväksyttyä ratkaisua.”

Itä-Unkarin sota ja Krimin liittäminen Venäjään ovat ennen muuta Ahtisaaren kommenteissa anteeksiantamattomia kansainvälisiä sopimusloukkauksia:
”Mikä on Venäjän tulevaisuus kansainvälisten sopimusten rikkojana? Tämä on tällä hetkellä Putinin ongelma. Häntä vielä ymmärretään jotenkin omassa maassa, mutta kansainvälisesti hän on paariaa, hylkiö.”
”Venäjän ulkoministeri Lavrovin lausunnon mukaan Nato tekee kaikkensa tullakseen heidän rajoilleen ja he ovat pakotettuja reagoimaan tähän. Ei se niin ole. Venäjä on aiheuttanut koko tämän ongelma, joka meillä nyt on. Meidän täytyy sanoa tämä suoraan… Venäjä on maalannut itsensä nurkkaan ja kantaa vastuun siitä.” (MA)
”[Venäjällä] on voimaa kestää pidempäänkin [sanktioita]. Yksi mielenkiintoisimmista keskusteluista oli amerikkalaisen National Interest -tinktankin, ajatushautomon johtajan Dimitri Simesin kanssa. Hänhän oli Nixonin poliittinen neuvonantaja. Hänen mukaansa sanktiot eivät täytä tehtäväänsä, koska ne kohdistuvat etupäässä keskiluokkaan. Johtajat pärjäävät sanktioidussakin maailmassa ihan hyvin. Demokraattisessa maassa keskiluokan kärsimykset vaikuttavat poliittiseen johtoon. Venäläisessä ympäristössä sillä ei ole vaikutusta. Sen sijaan se legitimoi Putinin väitteen, että ulkomaailma haluaa sortaa ja vahingoittaa meitä. Hehän tuntevat nahoissaan, että niin se on.” (JI)

Sitkeällä rauhanvälittäjällä on huima ja epärealistiselta kuulostava ratkaisu:
”Vuokrasopimus olisi rauhanomainen ratkaisu, jotta Putin saataisiin puhdistetuksi onnettomuudesta, jonka hän itse aiheutti. Tiettyjä asioita seuraa, jos haluaa rauhanomaisen ratkaisun. Neuvottelut on käytävä myös tietyin ehdoin.”
”Arvovaltakysymykset vievät täyteen umpukujaan.” (JI)
”Krimin pitää olla vuokralla ja siitä on tehtävä demilitarisoitu vyöhyke.” (MA)
”Tuo on kyllä kivinen pelto, johon tarvitaan paljon siementä, jotta edes jotain itäisi.” (JI)
”Tavoitteena tulee olla, että Venäjä ja länsi pääsevät samaan pöytään. Muuten ongelmat eivät ala ratketa.” (MA)

Nobelisti kertoo ehdottaneensa huhtikuussa 2015 Venäjälle rauhanrakentajan roolia Syyrian sodassa taka-ajatuksenaan tarjota Venäjälle mahdollisuus kansainvälisen arvostuksen saamiseen tienä sen kipeästi kaipaamaan suurvaltarooliin:
”Minä patistelin Putinia Syyria-asiassa, että he saisivat jotain myönteistäkin aikaan. Ei ollut mitään muuta hanketta, jossa olisi voitu näyttää nopeasti, ettei tätä olisi saatu aikaan ilman venäläisiä.”

Nato, Nato, Nato

Presidentti Ahtisaari on tunnetusti Nato-jäsenyyden kannattaja. Lopultakin kiinnitin hyvin vähän lukiessani huomiota siihen, saiko hän tukea ja miten vahvaa keskustelukumppaneiltaan.  Julkistamistilaisuudessa hän korosti Suomen kiistatonta kuulumista länteen ja liiskasi Suomen virallisen Nato-kannan jyrkästi. Liittyminen lisäisi hänen mielestään investointihalukkuutta Suomeen:
”Miksi helvetissä meidän pitäisi odottaa Ruotsia liittyäksemme Natoon yhtä aikaa?”
Natoon liittymisen hän näkee rauhanturvaoperaationa, puolustuksellisena ratkaisuna joka ei ole ketään vastaan:
”Venäjän käytöstä katsoen tämä on voitava sanoa. Mielistely Venäjää kohtaan ei käy…  Meidän pitäisi käyttäytyä kuin Ruotsi. Ja mennä Natoon, ennen Ruotsia. Ruotsi tekee sen jossain vaiheessa myös.”
Iloniemen luonnehtimaan Suomen ”kuolleeseen” Nato-keskusteluun hän reagoi kärjistäen: ”Pitäisiköhän sitä lähteä etsimään turvapaikkaa Namibiasta.”

 Summa summarum

1. Kovin monen ajankohtaisteeman olen jättänyt koosteeni ulkopuolelle. Aiheita on siihen liian monta. Suurimpia ulkopuolelle jääneitä aiheita ovat maailman kehityskysymykset, eriarvoisuuden ja köyhyyden poistaminen, sekä Yhdysvallat, Kiina ja ajankohtaisaiheena pitkittynyt Syyrian sota.
2. Kerrassaan uniikkeja ja tuoreita näkemyksiä on kirjassa lopulta varsin vähän. Herrat seuraavat aikaansa myös kansainvälisesti tiiviisti ja heillä on arvovaltaisat verkostot. He kiteyttävät keskusteluissa sitä, mitä taitavat poliittiset kommentaattorit myös median kautta tekevät.
3. Keskustelut on käyty vuosina 2015−2016. Asioiden päälle kertyy uutta. Siksi kunkin luvun perässä olisi voinut/ saanut olla käydyn keskustelun päivämäärä. Valpas lukija saattaa siis olla käydyn keskustelun aiheessa jo pidemmällä.  Kirja koostuu ajankohtaisista aiheista ja vaikka useat niistä ovat pysyväisluonteisia, käytyjen keskustelujen sisällöt myös vanhenevat.
4. Herrojen keski-ikä kertoo maailmanpoliittisista aihevalinnoista. Nuorempien sukupolvien aiheet olisivat olleet monin osin toiset. Turvallisuuspolitiikka sekä maailman kriisit ja kehityskysymykset ovat nyt keskiössä.
5. Herrat nimesivät joukon muutoksia, joiden keskellä keskusteluja on käyty. Niiksi he nimesivät globalisaation, EU:n populismin nousun, Venäjän sekä tuolloin edessä olevat Yhdysvaltain presidentinvaalit.
6. Keskustelut on koonnut kirjaksi kolmikon toimittajajäsen, Tapani Ruokanen. Hän on kirjoittanut kunkin luvun alkuun tiiviin yhteenvedon ja luvun loppuun aiheeseen liittyvän näppärän ja informatiivisen tietoiskun. Ratkaisut ovat onnistuneita.

Martti Ahtisaari, Jaakko Iloniemi, Tapani Ruokanen: Miten tästä eteenpäin. Docendo 2016, 349 sivua.