Riitta Jalonen: Kirkkaus

Janet Framen ulkoinen tunnusmerkki on pöyheä, viljava, punainen tukka.

Janet Framen ulkoinen tunnusmerkki on pöyheä, viljava, punainen tukka.

Riitta Jalosen romaani Kirkkaus on kirkas kuin heleän aurinkoinen päivä.  Sen subjekteja ovat uusiseelantilainen kirjailija Janet Frame (1924−2004) sekä hänen elämässään merkitykselliset meri ja taivas.   Riitta Jalosen Kirkkaudessa Janet kertoo elämästään ja kirjoittamisestaan. Tarina kattaa hänen ensimmäisten teostensa syntyvaiheet.

Frame suljettiin äidin suostumuksella kahdeksaksi vuodeksi Seacliffin mielisairaalaan. Häntä ”hoidettiin” skitsofreenikkona sähköshokeilla, joita hän laski saaneensa 217. Vapauduttuaan ja esikoisteoksensa Owls Do Cry ilmestymisen jälkeen hän muutti apurahan turvin Englantiin, hakeutui myöhemmin sielläkin mielisairaalaan, kvaliteetiltaan aivan toisenlaiseen, missä lääkärit diagnosoivat hänet toisin: Frame ei ole eikä ole koskaan ollut mielisairas. Hän on ollut Seacliffin brutaalin kohtelun ja ”hoidon” uhri. Siellä häneltä oli kielletty hänen tärkein ihmissuhteensa sekä viety kaikki kirjat pois.
Ne vain villitsevät mielikuvitustasi.”

Uudessa Seelannissa hänelle oli aiottu tehdä lobotomia, mutta yksi viisas lääkäri poisti Framen nimen leikkauslistalta:
”Olen päättänyt, että teidän täytyy pysyä sellaisena kuin olette.”
Sairaalan henkilökunnan sinuttelu- ja teitittelytottumuksilla Jalonen viestittää ihmisarvostuksen.

Muille potilaille kävi kohtalokkaammin, kuten luovalle, herkälle Louisalle, joka leikattiin tylsämieliseksi.
”Pelastavaa ja palkittua kirjaa ei häneltä koskaan ilmestynyt, ei sellaista taivaan lahjaksi sanottua ihmettä kuin minä sain.”

Jalosen teos kattaa Seacliffista vapautumisen jälkeiset vuodet aina Englannista takaisin paluuseen, vuoteen 1963 asti. Janet Frame piirtyy kirjassa vahvatahtoisena persoonallisuutena, joka vetää puoleensa suojelemis- ja auttamishaluisia ihmisiä. Jotenkin hän tuntuu tarvitsevan rakkauden ohessa myös suojelua. Ymmärtäjät raivaavat hänelle rauhaa kirjoittamiseen.

Keskeisintä Riitta Jalosen tekstissä on juuri Framen suhde kirjoittamiseen. Käsi ja kynä ovat mekaanisia valmiin tekstin muistiin merkitsijöitä. Ensimmäisissä teoksissaan Frame kuvasi karua lapsuuttaan, nuoruuttaan sekä vuosiaan Seacliffissa. Kun hän nuorena aikuisena pääsi yliopistoon töihin, ”ympärilläni leijui sama kammottava ja kartettava köyhän ihmisen haju kuin jo kotona Oamarun koulussa”, missä oppilaat tiesivät, ettei Janetin kotona ollut sängyissä lakanoita tai tyynyliinoja eikä lattialla mattoja.

Yliopistossa hän tutustui psykoanalyytikko John Moneyhin, josta hän löysi ymmärtäjänsä ja hengenheimolaisensa ja johon hän peruuttamattomasti rakastui – yksipuolisesti. Johnin muutettua Yhdysvaltoihin molemmille tärkeä suhde säilyi tiiviin kirjeenvaihdon avulla.

Kirkkaudessa on paljon Janetin ajatuksia kirjoittamisesta. Osa niistä liittyy mereen ja taivaaseen:
”Kurkotin ikkunasta ulos nähdäkseni enemmän taivasta. Vain taivas oli tarpeeksi iso kaikille ajatuksille, joita kuljetin mukanani. Ennen kuin löysin paperin, taivas oli minun kirjoitusalustani.”

Entä Jalosen kirjan nimi Kirkkaus?
”Ensimmäinen lause toi tullessaan toivon. Vain toivon tähden voin kirjoittaa, en vihat tai pelon. Kun on kirjoittamalla kokenut kirkkauden ja nähnyt mustasta ajasta erottuvan valon, ei voi unohtaa sanojen voimaa.”

Janet kirjoittaa kiihkeällä voimalla ja saa ylistäviä arvioita. Mutta kirjat eivät nouse bestsellereiksi, eivät näillä aiheilla. Hän pesee itsestään sairaalavaiheen häpeää, jota kaupunkilaiset eivät anna hänen unohtaa:
”Oamarussa puhdas ulkoilma ja tuulen kukkulalle kantamat meren äänet hoitivat minusta sairaalaa pois, kuin iso aalto olisi vyörynyt ylleni ja huuhtonut sitä pienemmäksi…
Unissani kävelin sairaalassa ja näin potilaita, jotka oli painettu lattiaa vasten kuin he olisivat olleet lattia, eivät mitään muuta kuin lattia jonka päällä voi kävellä lupaa kysymättä.”

Ajatukset tulevat eriskummallisessa järjestyksessä, ”päättivät itse miten tulevat ilmi ja milloin. Minun pääni on se joka humisee, käteni on se joka kirjoittaa.”

”− Sanat syntyvät vedessä, sanon.
Robert Cawley nyökkää, ja tiedän että hän ymmärtää.
− Toiset sanat lipuvat hiljalleen veden pinnalla puista pudonneiden syksyn lehtien seassa, toiset syöksyvät esille vedenalaisten pyörteiden ja virtausten mukana. Kipu syntyy, kun ne puhkaisevat kalvon, joka on pitänyt niitä varjossa ja yrittänyt estää niiden nousun pintaan.”

Vesi on Janet Framelle keskeinen elementti. Hän on elänyt aivan meren rajassa ja kaksi hänen sisaristaan hukkui, hyvä uimari Myrtley vain 16-vuotiaana ja Isabel 20-vuotiaana. Janet seisoi itse kerran Thamesin rannalla jokeen menon vetovoimassa. Myrtley hukkuminen ei liioin vaikuta luonnolliselta. Isä oli hakannut remmillään tytön liki elottomaksi saatuaan tietää tämän ensimmäisestä rakkauskokemuksesta. Janet Framen toisen romaanin nimeksi tulee Faces in the Water.

Riitta Jalosen hienosta romaanista on pakko kertoa kirjailijan omin sanoin, siis parhain mahdollisin − Janet Framen ajatuksiksi puettuina:
”Muistot nokkivat ruumistani rikki. John Moneylle olen kertonut, että rakensin lapsena ympärilleni kuoren, muuten olisin tukehtunut perheeni keskellä. Ensimmäiset sanat olivat syntyneet äidin vieressä, tihkuneet hänestä, mutta hänellä ei ollut tarpeeksi aikaa sanoille, vaan aika annettiin minulle. Vein sanat kuoren sisään.
John ymmärsi, että ilman kuorta en olisi löytänyt kirjoittamista, sen elämää ylläpitävää voimaa.
Jostakin löydän oman paikkani, Eteläsaarelta tai Pohjoissaarelta, en tiedä vielä kummasta.
Äiti ei ollut oikeassa.
Ainoastaan kirjoittaminen tekee elämästä elämisen arvoisen. Ei sitä tehnyt äidin Jumalan salaperäinen valtakunta ja uudestisyntymisen odotus. Minä odotan sanoja, jotka oma mieleni on säilönyt ja joista se on pitänyt huolta. Nousen seisomaan ja ylläni olevat vaatteet tuntuvat yhä painavalta taakalta. Vaatteissa on sanoja, mutta en saa niistä vielä selvää.”

Riitta Jalonen kertoo etsivänsä kirjoistaan omaa kuvaansa ja löytäneensä osan siitä kaukana toisella puolella maapalloa eläneen kirjailijan luota. Romaania tehdessään hän koki katsovansa peiliin, missä kahden ihmisen kasvot sulautuivat toisiinsa.

Maailmanmaineeseen yltäneen Janet Framen kiitetystä 14 teoksesta yhtään ei ole ilmestynyt suomeksi. Kirjailija sai ylistävää kritiikkiä ja kuului myös Nobel-ehdokkaisiin. Toivon voivani joskus tutustua tähän mielenkiintoiselta ja kiehtovalta vaikuttavaan kirjailijalahjakkuuteen, jonka Riitta Jalonen toi romaaninsa kautta uteliaisuutemme ulottuville.

Riitta Jalonen: Kirkkaus. Tammi 2016, 347 sivua.

Mainokset
Kategoria(t): Kaunokirjallisuus, Löydöt Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Riitta Jalonen: Kirkkaus

  1. Pieni tarkennus vain. Janet Framen ensimmäinen kirja on novellikokokoelma The Lagoon And Other Stories 1951, Owls Do Cry ilmestyi kuusi vuotta tämän jälkeen. Frame palkittiin tästä novellikirjasta ja juuri tämä tieto sai lääkärin luopumaan lobotomiasuunnitelmasta. Hän siis kirjoitti sairaalassa. Hän joutui mielisairaalaan ”hermoromahduksen” vuoksi eli oli kyllä sairas. Myös myöhemmin Englannissa hän sai hoitoa masennukseen. Hän halusi kumota skitsofreniadiagnoosin, mutta ei sitä, että kärsi monista muista psyykkisistä ongelmista.

    Olen nyt lukenut tuon Owls Do Cry ja Faces in the Water. Luen parhaillaan haikeaa, kaunista kirjaa Towards Another Summer, jonka hän halusi julkaistavan vasta kuolemansa jälkeen. Upeita kirjoja. Ei ihme, että hän sai kaikki mahdolliset kansalliset palkinnot. Se on kyllä outoa, ettei hänen kirjojaan ole suomennettu. Nyt löytyisi ainakin lukijoita.

    Jos haluat lukea, mitä kirjoitin nosita kahdesta lukemastani, niin tässä linkit:
    http://marjatankirjat.blogspot.fi/2016/10/janet-frame-owls-do-cry-ja-taustatietoa.html
    http://marjatankirjat.blogspot.fi/2016/10/janet-frame-faces-in-water-ensimmaisia.html

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s