Viikonloppuani Tukholmassa

Sopraano Karin Dahlberg säestäjänää, Björn Gäfvert esitti barokin ajan imusiikka.

Sopraano Karin Dahlberg säestäjänään Björn Gäfvert esitti barokin ajan musiikkia.

Talvi tuli Tukholmaankin ja mereltä puhaltanut tuuli iski hampaansa liian ohueen syystakkiini.  Mutta heikkotuulisena sysipimeänä perjantai-iltana juoksin sentään 12 kilometrin vakiolenkkini Södermalmin rantoja pitkin saaren ympäri ja hyvä mieli siitä tuli.

Lauantai oli Ruotsissakin pyhäin miesten päivä, allhelgodagen, jolloin massoittain ihmisiä vaeltaa kynttilöineen, kanervineen ja havuvihkoineen hautausmaille. Vein omat kynttiläni kahdelle haudalle Skogkyrkogårdenissa. Seurakunnat järjestivät mittaisan määrän korkealuokkaisia pyhäin miesten päivän konsertteja, maksuttomia ja maksullisia. Valitsin omakseni barokin ajan kamarimusiikkikonsertin Immanuel kyrkanissa upeana laulajattarena cembalon säestyksellä sopraano Karin Dahlberg.

Olen syksyn mittaan alkanut saada Waldemarsuddenilta kutsuja uusien näyttelyiden avajaisiin. Juuri nyt siellä, Prinssi Eugenin palatsin galleriassa, on esillä salonkimaalareita 1800-luvun lopulta. Taidesuunta alkoi Ranskassa saman vuosisadan alussa ja sen nimekkäin edustaja oli ranskalainen Gustave Boulanger.

Julius Kronbergin Insomnad (1883) kantaa salonkimaalauksen tyypillisimpiä piirteitä, mystifioitua estetiikkaa, ja kertoo tarinan.

Julius Kronbergin Insomnad (1883) kantaa salonkimaalauksen tyypillisimpiä piirteitä, mystifioitua estetiikkaa, ja kertoo tarinan.

Akateemista salonkimaalaustaidetta yhdistivät hieno, tarkka tekniikka ja aiheet, jotka otettiin useimmiten historiasta, kirjallisuudesta, mytologiasta, kaukomailta, Raamatusta ja antiikista. Töille oli tyypillistä korostettu kauneus, minkä vuoksi myöhempi kritiikki leimasi teokset usein sokeroiduksi kitschiksi. 1900-luvun modernismin myötä tyylisuuntaa arvosteltiin toivottoman perinteiseksi, epäitsenäiseksi ja mauttomaksi.

Ruotsin tunnetuin salonkimaalari oli Julius Kronberg (1850−1921), jonka monet nostalgisuutta ja koristeellisuutta korostavat työt edustavat uusrokokoota. Myös antiikin vaikutus näkyy Kronbergin taiteessa. Hänen historiallisia aiheitaan ovat mystisen homoeroottinen maalaus, David ja Saul, kuviteltu historiallinen kohtaus pellavapäisestä pikkupojasta Gustav Vaasa kuningas Hansin edessä sekä suurikokoiset maalaukset Romeo ja Julia parvekkeella, Romeo ja Julia hautakappelissa sekä Kleopatran kuolema.

Ruotsin taiteen historiassa on useita arvostettuja salonkimaalauksen edustajia, Kronbergin jälkeen heistä ehkä nimekkäimpänä Jenny Nyström.

Waldemarsuddenin näyttelyn teki kuitenkin jännittävällä tavalla kiehtovaksi vanhojen mestareiden töiden rinnastus nykyajan persoonalliseen salonkitaiteilijaan, Miss Anielaan. Vuonna 1986 syntynyt surrealistinen brittitaiteilija on alkuperäiseltä nimeltään Natalie Dybisz.

Miss Aniela yhdistää töissään muodin ja taiteen valokuvaamalla. Työt edustavat ”kauneuden absurdiaa”. Niiden luonti alkaa oikean interiöörin etsinnällä. Miss Aniela käyttää Ranskan ja Englannin vanhoja linnojen ja kartanoiden saleja ja makuuhuoneita ja sinne asetetut kaunottaret mitä mielikuvituksellisimmissa asusteissa synnyttävät värien täydellisen harmonian ja usein vaatteiden värit liudentuvat taustan tekstiilien värimaailmaan. Taiteilija käyttää photoshopia surrealistisen vaikutelman luomiseksi.

Poistuttuani huomasin surukseni, ettei minulla ollut ainuttakaan kuvaa Miss Anielan vaikuttavimmista suurista töistä näyttelyssä. Mutta ei hätää, var så god, google skall hjälpa.

Edesmenneiden Helsingin kirjamessujenkin tähden minun olisi pitänyt valita kirjailija Lena Anderssonin ja taiteilija Dan Wolgersin näyttely Egentligheter. Andersson sai valita näyttelyyn kolmisenkymmentä Wolgersin työtä ja hän kirjoitti niihin tekstit, joita sitoo näyttelyn nimi egentligheter.

Anton Corbijn kuvasti paljon the Rolling Stonesin jäseniä.

Anton Corbijn kuvasti paljon the Rolling Stonesin jäseniä.

Mutta se ihoani jyrsinyt talvinen tuuli! Siksi suuntasinkin lähemmäksi, Fotografiska museumiin. Egentligheter-näyttely on näet mahdollista tavoittaa vielä loppukeväällä.

Fotografiskassa on menossa perinteinen valokuvaajien syysnäyttely, Höstsalong. Mutta varsinaisena houkuttimena on hollantilaisen Anton Corbijnin satojen valokuvien kokonaisuus Mestari ja muusikot. Brittiläiselle musiikkilehdelle töikseen valokuvannut Corbijn on tallentanut eri bändejä ja niiden jäseniä mielikuvituksellisissa tilanteissa, asuissa ja taustoissa. Vaikka musiikki on ollut Corbijnille suuri rakkaus ja liima tallentaa kamerallaan muusikoita, musiikki jää valokuvissa taustalle. Keskeisiksi nousevat itse muusikot, henkilötyypit.

Syyssalongissa 2016 on esillä myös Peggy Andersonin 96 kuvan kollashi New Yorkin metron matkustajista salaa kuvattuina. Huomioni kiinnittyi tähän: peräti 91 kuvassa matkustaja lukee kirjaa. Meillä näpläisi kännykkää. Lukevatko newyorkilaiset enemmän kuin me?

Syyssalongissa 2016 on esillä myös Peggy Andersonin 96 kuvan kollashi New Yorkin metron matkustajista salaa kuvattuina. Huomioni kiinnittyi tähän: peräti 91 kuvassa matkustaja lukee kirjaa. Meillä näpläisi kännykkää. Lukevatko newyorkilaiset enemmän kuin me?

Anton Corbijn kuvasi paljon tunnettuja ryhmiä, kuten Rolling Stonesia, U 2:ta, Metallicaa, mutta paljon myös vähemmän tunnettuja. Huomasin liikkuvani 1−2−3−4-näyttelyssä itselleni aika vieraassa maailmassa.

Valokuvataiteilija Helene Schmitzin Naturkraft-työt esittelevät Alabaman ja Georgian kasvuvimmaista luontoa, joka ottaa ihmiseltä takaisin heti kun pystyy. Hurjimmat työt kuvasivat meren aaltojen siirtämien hiekkadyynien valloittamia, käyttökelvottomiksi muuttaneita rantarakennuksia Namibian rannikolla. Sisätiloissa hiekka ylsi liki laipioon asti.

Kun sunnuntai oli lisäksi Gustav II Adolfin päivä, olisin halunnut osuttaa itseni Slottsbackalle katsomaan, miten ruotsalaiset muistavat ja muistelevat yhteisen sotaisan kuninkaamme kuolemaa kolmekymmenvuotisessa sodassa Lützenissä 1632. Mutta näkemättä jäi.

Paluumatkalla sain konkreettiset maistajaiset siitä, mitä seuraa, kun IT pettää. Se tapahtui (ilmoitusten mukaan) Arlandan lentokentän järjestelmälle. Kaikki on nykyisin huippuautomaattista, mutta nyt jouduttiin ottamaan käyttöön mitä alkeellisimmat manuaaliset menetelmät, eikä mikään ollut sujuakseen. Mutta pääsinpä sittenkin aamuyön puolella koti-Helsinkiin ja sen Tukholmaa sakeampaan lumipyryyn.

Advertisements
Kategoria(t): Ajankohtaista Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s