Helsingin kirjamessuilla torstaina

Helsingin kirjamessut 2016 teemana pohjoismainen kirjallisuus. Ruotsalaisvieraita 26, Norjasta 9, Tanskasta kaksi, Grönlannista kaksi ja Islannista kolme. Hiesä kolme on asetettu ehdolle tämän vuoden pohjoismaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi.

Helsingin kirjamessut 2016 teemana pohjoismainen kirjallisuus. Ruotsalaisvieraita 26, Norjasta 9, Tanskasta kaksi, Grönlannista kaksi ja Islannista kolme. Heistä kolme on asetettu ehdolle tämän vuoden pohjoismaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi.

Teemana on pohjoismainen kirjallisuus, mutta missä ovat skandinaaviset kirjailijavieraat? Syksynpimeä, sateinen Helsinki kirjamessuineen ei onnistunut houkuttelemaan kovan tason nimiä täällä viime vuosina esiintynyttä Lena Anderssonia lukuun ottamatta.

Mielenkiintoisinta vierasjoukossa on se, että peräti viisi heistä, grönlantilainen Sørene Steenholdt, islantilainen Guõbergur Bergsson sekä Norjasta Geir Gulliksen ja Linn Ullman sekä saameksi runoileva Sara Margrete Oskal on asetettu maittensa ehdokkaiksi pohjoismaiden neuvoston vuoden 2016 kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Eivät siis vallan turhanaikaisia. Pitääpä olla tarkkana!

Eriaiheisia lavaesiintymisiä messuilla on tarjolla runsas tuhat, joten valinnanvaraa löytyy.

Aloitan ensimmäisen päiväni hänniltä. Politiikan konkaritoimittajat keskustelivat syksyn poliittisista kirjauutuuksista ja joutuivat valitsemaan yhden niistä ”vuodekumppanikseen”. Kehujen perusteella mieluisin tuntui kaikille heille, Suomen Kuvalehden Ville Pernaalle, MTV:n Mari Haavistolle, Helsingin Sanomien Marko Junkkarille ja YLEn Jari Korkille, olevan Maarit Tyrkön Presidentti ja toimittaja. Kirjaa kiitettiin ainutlaatuiseksi ja yllätykselliseksi teokseksi, joka avaa ”aivan uuden puolen Kekkosesta” ja on muistelmagenressä paras ilmestynyt Kekkos-kirja. Pernaan mukaan kirjan ajoitus on hyvä: Kirja oli pakko tehdä nyt, ja samalla viimeinen tilaisuus. Kekkosen kuolemasta on kulunut 30 vuotta. Se on riittävän, vaan ei liian kaukana ja muistelija on vielä voimissaan.

Ville Pernaa, Mari Haavisto, Marko Junkkari ja Jari Korkki arvioivat uutta poliittista kirjalllisuuttamme.

Ville Pernaa, Mari Haavisto, Marko Junkkari ja Jari Korkki arvioivat uutta poliittista kirjalllisuuttamme.

Jari Korkin valinta oli Heikki Aittokosken Kuoleman tanssi, askeleita Euroopan nationalismissa.

”Loistava, Aittokoski on läsnä joka puolella Euroopan nationalismissa ja hän tuo sen esiin erinomaisesti.” ”Huikean hieno kirja, kiihkoton tyyli.” ”Vetävästi kirjoitettu, edustaa uutta tietokirjallisuuden lajityyppiä syvässä kulttuurisessa ymmärryksessään.”
Keskustelijat olivat yksimielisiä.

Marko Junkkari valitsi Erkki Tuomiojan teoksen Luulin olevani aika pirullinen; Poliittiset päiväkirjat 1995−1997. Hänen mukaansa kirja on ”viiltävää luettavaa” ja osoittaa, ”miten tylsää politiikka on, sen arkinen puurtaminen”. Hän nosti esiin kirjan pohjattoman arroganssin. Kiitettiin Tuomiojan viitseliäisyyttä dokumentoida asioita tarkasti. Pernaa luonnehti Tuomiojan kirjaa ”mehutiivisteeksi myöhempään käyttöön”. Yllättävinä koettiin Tuomiojan harkinneen kertomansa mukaan siirtymistä vihreisiin Paavo Lipposen politiikkaan tympääntyneenä ja kyselleen myös presidentti Tarja Haloselta suurlähettilään paikkoja. Ymmärsin kirjaan kaivatun edes ripauksia yksityiselämästä.

Mari Haavisto valitsi Erkki Railon, Mari K. Niemen, Ville Pitkäsen ja Sini Ruohosen Eduskuntavaalikampanjat 1945−2015, josta käy ilmi vaalikampanjoiden luonteen muuttuminen ajan myötä. Uutena ovat tulleet sosiaalinen media, minkä hänen mukaansa erityisesti perussuomalaiset ovat osanneet hyödyntää, sekä vaalikoneet. Pantiin myös merkille henkilökohtaiset kampanjat uuden ajan ilmiönä.

Poliittisten toimittajien arvosteluraadissa oli niin ikään Jarkko Vesikansan Laman taittaja. Raimo Sailas ja kolme talouskriisiä sekä Johanna Korhosen kiitetty Mikä meitä riivaa? Sailaksen ajatuksia pidettiin perin tuttuina ja kaivattiin jotain säväyttävää yllätystä. Kaikkiaan poliittisten kirjojen tasoa pidettiin korkeana.

Säkenöivä sivistyskeskustelu

Sivistyksen asiantuntijat Laura Kolbe, Pekka Matilainen, Kai Ekholm ja Jyrki Vainonen odottavat Kullervo-salin ovien avautumista.

Sivistyksen asiantuntijat Laura Kolbe, Pekka Matilainen, Kai Ekholm ja Jyrki Vainonen odottamassa Kullervo-salin ovien avautumista.

Kolme ”sivistyksen asiantuntijaa”, Pekka Matilainen, Jyrki Vainonen ja Kai Ekholm keskustelivat sivistyksestä Laura Kolben vetämässä tunnin mittaisessa keskustelussa. Kuluneet kliseet joutivat romukoppaan, kun vetäjä käynnisti keskustelun jokaiselle osoittamallaan kysymyksellä ”Oletko sivistynyt ihminen?”

Tyylikkäästi kukin siitä selvisi ja sivistyksen tunnusmerkkejä alkoi piirtyi. Oman luonnehdintansa mukaan ”humanisti kirjallisuusihminen” Vainonen aitasi sivistykseen kuuluviksi kielitaidon, kiinnostuksen ja uteliaisuuden kulttuureita ja vierautta kohtaan sekä avarakatseisuuden ja lukeneisuuden. Kansalliskirjaston johtaja Ekholm piti sivistystä sidonnaisena, eliitin määrittelemänä sanana. Hänestä sivistys toteutuu elämäntyönä.

Laura Kolbe laski sivistykseen ironiakyvyn ja ironiantajun ja lainasi Päivi Setälää: ”Sivistynyt ihminen on aina iloinen.” Sen Vainonen laajensi iloiseksi ja positiiviseksi visioksi. Kolbe halusi välttää helppoutta syyttää sivistyksen puutteesta milloin hallitusta, milloin EU:ta tai Venäjää ja nousi puolustamaan kansanvaltaista politiikkaa ja syvädemokratiaa, missä kaikki poliittiset tahot julistavat ohjelmissaan sivistysideaalia, mutta intressien ristiriidassa käytäntö muotoutuu kuitenkin toiseksi.

Aivan politiikan syyttelyltä ei vältytty. Kai Ekholmin ilmaisulla suomalainen sanomalehdistö olisi pitänyt valtion rahoittamana digitalisoida sen sijaan, että ”rahat upotetaan nyt Talvivaaran sammioihin”. Hän kaipasi aikoja, jolloin Suomessa oli vielä tuhansia yleisiä kirjastoja.  ”Ilman sairaaloita, kirjastoja ja teitä sivistysyhteiskuntaa ei olisi. Nyt kaikki on haurastumassa. Sivistyneistö ei saisi olla sivistyneen hiljaa, vaan sen olisi noustava barrikadeille.” Klassisen kriittisyyden koettiin hävinneen. ”Kun tieto on avoinna, sitä vähätellään ja pidetään snobismina”, kokee Laura Kolbe.

Pekka Matilainen näki pitkän ruokintaketjun luetellessaan ne alat, joita ”sivistysväki elättää siivellään”.  Hänen mielestään kaikessa on pyrittävä mahdollisimman korkealle, suurimpaan laadukkuuteen. ”Se on toisinajattelua, kapinaa, vastakulttuuria”, hän määritteli.

Ulkomailla asuvia suomalaiskirjailijat

Seurasin myös kolmatta paneelia, ulkomailla asuvien suomalaiskirjailijoiden keskustelua. Ytimeksi oli ilmoitettu, miltä suomalaisuus näyttää maan rajojen ulkopuolella kirjailijain kokemana. Mutta aihetta ei edes sivuttu. Sen sijaan neljä kirjailijaa esitteli uusimman teoksensa ja kertoi asumisestaan Suomen ulkopuolella. Kuulimme aiemmin vuosia Münchenissä ja nyt Islannin maaseudulla asuvan Maarit Päivisen psykologisesta jännitystarinasta Kellari, Irlannissa asuvan Markus Ahosen romaanista Sydämenmurskajaiset, Italiassa työskentelevän Vera Valan dekkarista Milanon nukkemestari sekä Ranskassa kirjoittavan Milja Kauniston vallankumousvuoden 1798 melskeisiin sijoittuvasta romaanissa Luxus.

Kääntäjät siltoina toisiin kulttuureihin

Torid Farbregdillä on takanaan ansioitunut ura suomen-ja vironkielisen kaunokirjallisuuden norjantajana. Torstaina hän sai ministerin ojentamana Valtion kääntäjäpalkinnon.

Torid Farbregdillä on takanaan ansioitunut ura suomen-ja vironkielisen kaunokirjallisuuden norjantajana. Torstaina hän sai ministerin ojentamana Valtion kääntäjäpalkinnon.

Päivä oli myös kääntäjien. Suomalaisen kirjallisuuden vientiä edustava FILI palkitsi norjalaisen Torid Farbregdin tämänvuotisella valtion ulkomaisella kääntäjäpalkinnolla, arvoltaan 15000 euroa. Palkinnon luovutti opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen. Suomessa asuva Torid Farbregd on kääntänyt mittavan määrän suomalaista kirjallisuutta norjaksi. Kaikkein tuoreimmat kirjailijat ovat Antti Tuominen, Sofi Oksanen, Tommi Kinnunen, Juha Itkonen ja Katja Kettu.

Hän kuvasi suomalaisen kaunokirjallisuuden maineen Norjassa hyvin korkeaksi ja kirjojen myyvän hyvin. ”Ilman hyviä alkuteoksia ei synny hyviä käännöksiä. Suotta Norjassa ei ylistetä suomalaisen kirjallisuuden säkenöivää kieltä.”
Torid Farbregd on kääntänyt myös yli kymmenen virolaisteosta norjaksi.

Seurasin tilaisuuden Kääntäjät kirjallisuuden välittäjinä, missä unkarin kielelle kääntävä Olga Huotari ja ranskaksi kääntävä Claire Saint-German kertoivat taustansa tulostaan Suomeen ja suomen kielen opiskelustaan nykyiselle tasolle. Kääntäjille on yhteistä se, että molempien työlistalla on Pajtim Statovcin palkittu Kissani Jugoslavia. Ranskalainen laitos on jo ilmestynyt, unkarilainen on vielä työn alla.

Saint-German kertoi kääntävänsä kustantajien tilauksesta. Hänen kirjailijoitaan ovat olleet Riitta Pulkkinen, Laura Gustafsson ja Roope Lipasti. ” Nyt kyllä riittää töitä”, hän vakuutti ja sanoi syyksi suomalaisen kirjallisuuden laadukkuuden. Olga Huotari sen sijaan mielistyy ensin kirjaan ja pyrkii saamaan kustantajan solmimaan kustannussopimuksen. Hän aloitti Daniel Katzista ja eteni Elina Hirvoseen ja Tuomas Kyröön.  Kissani Jugoslavian jälkeen hän haluaisi kääntää Sirpa Kähkösen Graniittimiehen, Claire sen sijaan Laura Lindstedtin Oneironin.

Kallion lukiolaiset Jimi Holmberg ja Pinja Helasvuo haastattelivat Kekkos-myytistä tutkijoita Lotta Lounasmerta ja Johanna Sunjalaa.

Kallion lukiolaiset Jimi Holmberg ja Pinja Helasvuo haastattelivat Kekkos-myytistä Lotta Lounasmerta ja Johanna Sunjalaa.

Tämä blogi alkoi Kekkosesta. Niin alkoi oma päivänikin. Kallion lukiolaisten omalla KirjaKalliolla keskusteltiin ”vallan ihmeellisestä Kekkosesta” ja millaiselta näyttää Kekkosen valta tutkija Lotta Lounassaaren ja työryhmän samannimisen kirjan pohjalta. Näkökulmana oli keskeisten medioiden luoma Kekkos-ilmiö, myyttisyys, joka tiivistyi perikansalliseksi suruksi presidentin hautajaisissa.

Nuoria haastattelijoita kiinnosti, voisiko syntyä uusi Kekkonen. Lounassaari ei pitänyt sitä aivan mahdottomana, sillä Venäjään ja Yhdysvaltioihin viitaten hänen mielestään maskuliinisille, vahvoille ja karismaattisille johtajille on ollut tilausta. Lounassaaren mukaan Kekkos-myytin jatkuminen muiden muassa olutpurkkien kyljessä ammentaa itseään suuremmasta lähteestä. Siksi hän ja työryhmä ovat tuoneet kirjaan toisen rinnasteisen myyttisen hahmon, Väinämöisen.

Seurasin vielä paria muutakin lavatapahtumaa. Toisessa esikoiskirjailija Sanna Vaara kertoi kirjastaan Maa kutsuu!, jonka aiheena on hänen, kaupunkilaisnaisen, ensimmäinen matka Lappiin, viikon vaellus Muotka-tunturille. Toiseen, parisuhdeongelmia käsitelleeseen keskusteluun, osuin vahingossa ja Anneli Auertakin tulin kuunnelleeksi samalla suunnittelemattomuudella.

Mutta riittäköön ensimmäisen päivän osalta! Perjantai odottaa uusine keskusteluineen.

Mainokset
Kategoria(t): Ajankohtaista Avainsana(t): , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s