Petri Vartiainen: Miehen ryhti

Oivallinen kansisuunnittelu: Piia Aho

Oivallinen kansisuunnittelu: Piia Aho

Ari on yläluokan kirjallisuuden ja kirjoittamisen opettaja. Painajaisunistaan huolimatta hän rakastaa työtään ja haluaa pedagogisesti uudistua. Vaimon mielestä mies välittää enemmän oppilaistaan kuin omasta kolmesta pienokaisestaan, mutta se ei ole totta. Uutta raskautta kaipaava vaimo on vain aviomiehensä soimaamisessa terhakka.

Petri Vartiaisen, kuusamolaisen äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan, romaani Miehen ryhti on kirja koulusta ja opettajuudesta. Mies saavuttaa pieniä työvoittoja ja kohtaa suuria takaiskuja. Arille pahin sellainen on koulun murheenkryynin Juhanin kohtalo. Sitä rutinoituneenkaan opettajan ei ole hevin helppo ohittaa ja unohtaa.

Mutta Miehen ryhti kertoo ennen muuta opettajan vastuuntunnosta oppilaitaan ja perhettään kohtaan. Mies yrittää parhaansa kahdella rintamalla.

Ari saa rehtorilta luvan kokeilla jalkauttavaa opetusmenetelmää, kunhan sitoutuu opetussuunnitelmaan. Kirjan mainiota antia ovat kuitenkin ne koulua ja opettamista koskevat heitot, joita lukukauden aikana sinkoilee opettajainhuoneessa, ennen muuta parhaan työkaverin, uskonnonopettajan Jarmon seurassa. Seuraavassa pieni valikoima peruskoulutotuuksia:

Opetussuunnitelma uudistuu, mutta tasaisin välein, koska on enemmän tehtaan kuin hengen tuote. Puhallapa sellaiseen henkeä! Vaivun välillä epätoivoon, sillä pappikin saa tunnustaa tosiasiat vainajan vierellä.

En kerro oppilaille sanaakaan. He vastustavat koulua ja opetusta, mutta enemmän he vastustaisivat sitä, jos joku yrittäisi muuttaa tuttuja laitosrutiineja.

Yhä useammin on alkanut tuntua siltä, että nuorten pitäisi antaa oppia mitä tahansa, kun heillä on henki päällä. Kunhan oppivat.

Liian usein tuntuu, että välillämme on lasiseinä, lauseeni loppuvat tyhjiöön, kohoan leijumaan ylösalaisin, koputan, mutta missään ei ole mitään minkä avata.

Muutenkaan koulukirjan punnittu totuus ei tavoita heidän maailmaansa, sen tekee kavereilta kavereille toistuva luulo.

Mitä vähemmän tiedetään, sitä vähemmän osataan kysyä. Tarvittaisiin siis entistä laajempaa yleissivistystä. Mutta pänttääminen vähentää viihtyisyyttä, josta on tullut oppimista tärkeämpää.

Tietämättömyys on ihmiselle luontevin osaamisalue, sitä hän käyttää tiuhimmin.

Muutos luokkahuoneesta ”maailmaan” oli enemmänkin omaa epätoivoani keksiä työhön mielekkyyttä, tajuan nyt. Nolottaa, että käytin oppilaita tekosyynä.

Ajattelen rehtoria, jonka visioissa koulu on tulevaisuuden puisto, keidas ja rauhaisa lampi.

Aineenopettaja on tieteenalansa keskinkertaisuus, ja onnistuu työssään, koska se ei ole tiedettä. Koko luokkahuoneen opetus menee keskiverto-oppilaan johdolla ja tahtiin. Toki oppilaat käsittävät, että opettaja on joskus menestynyt koulussa. Siitä ei vaan ikinä versonut niin tieteellistä, että opettaja olisi päässyt muihin töihin.

Minusta tuntuu, että olen jämähtänyt johonkin lopulliseen jo nyt, vaikka miten yrittäisin muuttaa asioita. Opettajainhuone, epätäydellisten hylkyjen hautausmaa…

Aulikki [englannin opettaja] pitää kiinni korkeista oppimistavoitteista. Siinä hän on jopa liian vanhanaikainen. Sellaista ei pidetä enää kestävänä, ei osata pitää, sillä pikavoittopedagogiikassa mikään ei saa kestää kauan, kaikki muuttuu.

Hyvä opettaja kamppailee muutaman vuoden omantuntonsa kanssa, mutta mafiarutiini auttaa hyväksymään kouluttajan teesit. Rehtorin luottamus ansaitaan vaikenemalla. Opettajalle maksetaan siitä, että hän on samaa mieltä.

Kehittyminen alkoi tarkoittaa koneiden ja ohjelmistojen kehittymistä. Ei kielen, joka on tehnyt meistä ihmisen.
Tiedon ei tarvinnut enää pitää paikkaansa, mutta sitä piti osata hakea ja yhdistellä. Ja tallentaa koko ajan pienempään tilaan.
Ennen pitkää kehitys hävittää ne molemmat, pisaroiksi mereen.
Oppikirjat lojuivat rypistettyinä ja silputtuina malttamattomien jalkojen seassa.

Kirjallisuutta ei voi opettaa, siitä voi kertoa…
Opettaminen pelastaa menneisyyden, kertominen lukemisen.

Me täällä koulutuskeskus Salpauksella olemme pohtineet seuraavaa: Oppilaan asiantuntemusta ei saa aliarvioida. Opettajan on joustettava, hän ei saa enää valita oppimisen ympäristöä ja oppimisen tapaa. Opettaja ei enää opeta, vaan ohjaa. Osaamisen hankinnassa on hyödynnettävä oppilaiden tietoja ja taitoja, ei vain opettajan auktoriteettia. Oppilas ei ole enää vain asiakas, hänestä tulee kumppani ja opettajan osaamisen kehittäjä.

Viidessä vuodessa oppii käytännölliseksi kuin ammattitappaja: homma hoidetaan, tulee siitä miten sotkuista hyvänsä. (Jarmo)

Viikko kuluu, opettaa minua tavoilleen. Rutiini auttaa, hyökyy mustimpien hetkien yli.

Luokka on täynnä vääräuskoisia. Yritän käännyttää heitä taululle päin. Jäljennän kuolleita kirjaimia, annan numeroita. Heissä muhii malttamaton elämä, he kokeilevat kaikkea paitsi opettajan neuvoja.
On laskeuduttava saarnastuolista, kauhisteltava mustelmia, puhallettava pipiä, kiinnitettävä laastareita: näytettävä omat arpensa. Kun opettaja tulee luokassaan ihmiseksi, häneen aletaan luottaa, ja häntä uskotaan. Mutta korrektius on tehnyt kasvatuksesta epäkorrektia.

Uuden rehtorin tyhjät sanat tunkeutuvat uniin: uudistuva opettajuus ja pedagogiikka, yrittäjyys menetelmänä, verkostoituminen työelämän kanssa, asiakkuuden hallinta, jatkuva tuotekehitys, opiskelija-asiakkaiden tehokas henkilökohtaistaminen…

Peruskoulu on kasvattanut opettajan, jonka marttyyrius ei tunne ylitöitä eikä työaikoja, sillä pakolliseksi idealisoitu kutsumus sumentaa terveen järjen.

Opettaja on uhrautuva lahkolainen, joka raataa kahden maailman, todellisuuden ja oppimistavoitteiden välissä.

Minä olen ehkä monesti pelkästään hyvä tyyppi.

Samaa mieltä on myös kirjan lukija. Ari ei ole pelkästään, vaan kerrassaan hyvä tyyppi, ryhdikäs mies, opettaja ja isä.

Petri Vartiainen: Miehen ryhti. Otava 2016, 254 sivua.

Advertisements
Kategoria(t): Kaunokirjallisuus Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s