Päivi Ingrid Siren: MCS-potilas

"Peilistä minua tuijotti avaruusmiehen näköinen ilmestys." Päivi Siren oppi elämään laitteen avulla ja jopa heittämään siitä huumoria.

”Peilistä minua tuijotti avaruusmiehen näköinen ilmestys.” Päivi Ingrid Siren oppi elämään hankalan laitteen avulla ja jopa heittämään siitä huumoria.

Monikemikaaliyliherkkyys, Multiple Chemical Sensibility, MCS tunnetaan myös nimellä tuoksuyliherkkyys, hajuste- ja kemikaaliyliherkkyys tai yleinen kemikaaliherkkyys. Se on ihmisen aiheuttama ympäristöperäinen vitsaus, josta Suomessa arvioidaan kahden sadan tuhannen ihmisen kärsivän, kahden kymmenen tuhannen suomalaisen olevan sen johdosta pysyvästi työkyvytön ja neljän kymmenen tuhannen menettäneen sen vuoksi työ- tai koulutuspaikkansa.

Yksi sairastavista, koko aikuisuutensa pituisen ristintiensä kulkija on varsinaissuomalainen kielenkääntäjä ja englannin kielen opettaja Päivi Ingrid Siren. Viime keväänä häneltä ilmestyi monikemikaaliyliherkkyydestä kertova omaelämänkerrallinen tietokirja MCS-potilas. Hän uskoo kemikaalien yhteisvaikutuksesta olevan kansainvälisesti muhimassa aikapommi.

Suppea, mutta tiivis teos on jopa terveelle rankkaa luettavaa: Monikemikaaliyliherkkä ihminen elää ”pakon sanelemana vankilassa, jonka kemikaaleista muodostuvat kalterit ovat terveille näkymättömät”.

Ympäristömme on kemikaaleilla kyllästetty. Huomattava osa niistä on keinotekoisia, ostohaluja stimuloivia hajusteita, joille ei löydy luonnossa vastinetta. ”Yhdessä hajuvedessä voi olla jopa 1500 eri kemikaalia”, hän tietää. Sirenin mukaan hajusteteollisuus käyttää yli 5000 ainesosaa, josta vain noin 1300 ainetta on tieteellisesti testattuja. Testattu kemikaali ei merkitse suinkaan vaarattomuutta.

Siren on kiistatta maassamme MCS-sairauden harvoja asiantuntijoita pitkäkestoisen ja syvän perehtyneisyytensä kautta. Tarpeesta ymmärtää sairauttaan ja kielitaitoisena hän on perehtynyt laajaan määrään kansainvälistä tutkimusta ja tieteellisiä artikkeleita koskien kemikaalien vaikutusta ihmisen elimistöön, keskushermostoon, hormooneihin ja aivoihin. Asiantuntemuksellaan hän päivittänee mennen tullen suurimman osan koulutetusta lääkärikunnastamme, vaikka ammattikunnan tietämys karttunee kovaa vauhtia.

Päivi Ingrid Siren on kielenkääntäjä, mutta myös sanankäyttäjä kirjoittaessaan MCS-sairaudestaan.

Päivi Ingrid Siren on kielenkääntäjä, mutta myös sanankäyttäjä kirjoittaessaan MCS-sairaudestaan.

Kirjan suuri arvo on sen avoimessa omakohtaisuudessa. Päivi Ingrid Siren kertoo aloittaneensa hajusteiden, siis deodorantin, ihovoiteiden ja parfyymin käytön kolmetoistavuotiaana. Pari vuosikymmentä myöhemmin hän alkoi saada parfyymeista päänsärkyä. Hän jätti hajuvedet, mutta töissä alkoi sujua huonosti. Hän tunsi itsensä väsyneeksi ja huonovointiseksi, nenä oli tukossa ja silmiä ärsytti. Sitten jalkoihin ja käsiin tuli puutumus ja hän alkoi saada nivel- ja lihaskipuja. Hän alkoi saada oireita hiustenpesun jälkeen: päätä särki, silmät vetistivät, nenä meni tukkoon ja ääni käheni. Lopulta rikkoutuneet nenäkalvot vuosivat verta.  Työmatkoista tuli piinaa, ”kun bussi sulloutui täyteen suihkunraikkaita ihmisiä deodorantteineen, hiuslakkoineen sekä parta- ja hajuvesineen”.

Työpaikan yritys rajoittaa hajusteiden käyttöä ei riittänyt. Home- ja sisäilmaongelmathan sieltä takaa löytyivät. Viisi vuotta oireiden alkamisen jälkeen Päivi Ingrid Siren luopui työstään ja aloitti kotonaan diplomikielenkääntäjänä.

Näin hän kuvaa kapeaksi rajautunutta elämäänsä, joka koetteli myös perheen terveitä jäseniä:

”Sain oireita jo aivan pienistä pitoisuuksista. Lisäksi aloin reagoida kaikkiin muihin altisteisiin, kuten kukkien tuoksuun, tupakansavuun, pientalojen savupiipuista tupruaviin savuihin, pakokaasuihin, liimoihin, maaleihin, lakkoihin, huopakyniin ja kaikenlaisiin teknokemian tuotteisiin. Myös sanoma- ja aikakauslehtien painomusteet sekä erilaisten tulostimien musteet ärsyttivät keuhkojani. Kaiken kukkuraksi joidenkin mausteisten ruokien tai juomien hajut alkoivat aiheuttaa oireita… En voinut enää käyttää edes tavallisia hammastahnoja.”

Auton tuulilasinpesuaineet ja bensiini tuntuivat keuhkoissa. Perhe lakkasi käymästä kylässä eikä voinut kutsua vieraita. Teatteri, elokuvat, konsertit, uimahallit ja kuntosalit olivat mahdottomia.  Muuta yleisöä kun ei voinut velvoittaa tulemaan ilman deodoranttia ja muita hajusteita. Lopulta pelkästä kaupassa käynnistä tuli rankka koettelemus. Perhe joutui vaihtamaan usean kerran kotia ja hajusteettoman kodin löytäminen osoittautui kimurantiksi.

Yksin vaatteiden osto osloittautui taitolajiksi, sillä vaatteiden valmistus vaatii monia kemikaaleja.
”Kuituja, lankoja ja tekstiilejä värjätään, valkaistaan, pestään ja tärkätään erilaisilla kemikaaleilla. Valmistuksen loppuvaiheessa voidaan vielä lisätä kemikaaleja, jotka tekevät kankaan tai nahan pehmeäksi, antistaattiseksi, palonkestäväksi, vettä pitäväksi tai likaa hylkiväksi. Pitkien kuljetusmatkojen vuoksi valmiit tekstiilit käsitellään myös homeenestoaineilla.”
Monet tekstiilit käsitellään myös pysymään sileinä. Tee sitten tässä kemikaaliviidakossa tiedostavia ostoratkaisuja!

Siisteydestä tuli Sirenin evankeliumi. Hän pesee ja puunaa, hajusteettomilla pesuaineilla tietenkin – niillä joiden löytäminen oli aluksi oma taitolajinsa. Pyykkikone surisee kodissa päivittäin eikä pölyä saa olla missään. Pesuaineista Siren antaa käytännön neuvoja ja vihjeitä.

Mutta vasta vuonna 2005, yli kaksi vuosikymmentä oireiden alkamisen jälkeen Päivi Ingrid Siren sai tietää sairastavansa monikemikaaliyliherkkyyttä. Sitä ennen hän oli etsinyt liki päättymättömästi apua lääketieteen asiantuntijoilta, sangen turhaan. Lukijalle tulee tunne, että hänen ja hänen perheensä on täytynyt haaskata pieni omaisuus pelkästään turhauttavaan avun etsintään.

Tuolloin, runsas kymmenen vuotta sitten, Siren sattui näkemään televisiosta moottoroidun puhallinsuojaimen, joka oli kehitetty lähinnä maalareiden ja maanviljelijöiden keuhkojen suojaamiseksi. Hän hankki sellaisen:
Peilistä minua tuijotti avaruusmiehen näköinen ilmestys. Silloin minulta pääsi itku.”
Mutta sen vempeleen avulla hän pystyi menemään kauppaan.

Päivi Siren on elänyt niin kemikaaleista ja hajusteista riisuttua elämää, kuin se on ollut mahdollista, potenut yksinäisyyttä ja sen seurauksena syvää masennusta. Kemikaaleja ja hajusteita välttävä elämä ja äärimmäisen pitkälle viety hygienia ja tarkka ruokavalio ovat edesauttaneet sen, että nykyisin hän pystyy liikkumaan ilman avaruusvarustettaan. Oireet alkoivat miedontua. Hän on löytänyt itselleen voimaannuttavan ja merkityksellisen harrastuksen, kuorolaulun, sekä hyvin ilmastoidun kuntosalin. Mutta ennen muuta hän toimii vaikuttajana, alan erikoislehtien kolumnistina ja kirjoittajana, joka jakaa hankkimiaan tietoja ja kokemuksiaan muille kanssakumppaneille.

Tietoon tarvitaan tutkimusta, ja sitä hän vaatii enenevässä määrin, sillä kemikaalien seurausvaikutukset ovat laajamittaiset ja muuttumassa maailmanlaajuisiksi. Ruotsin toksikologisten tieteiden tutkimuskeskuksessa Swetoxissa rinnastetaan kemikalisoituminen laajuudessaan, vakavuudessaan ja salakavaluudessaan jopa ilmastonmuutokseen. Sirenistä ainoa tie on pyrkiä välttämään altistavia aineita:
”Ongelma pitäisi ratkaista ennemminkin vähentämällä turhien kemikaalien käyttöä maailmassa ja suojelemalla ihmisiä, eläimiä ja luontoa. Pitäisi panostaa enemmän ilman- ja vesistöjen puhdistamiseen sekä ruuan luomutuotantoon”, hän kirjoittaa.

Epärealistinen optimisti? Ei välttämättä. Mutta valistus on pitkä ja hidas tie. Omalla kirjallaan ja aikuisuusvuosiensa valistustyöllä on Siren itse osoittanut uskonsa tiedon voimaan. Tutkimuksen ja valistuksen jalanjäljillä tarvitaan rajoituksia ja kieltoja, sekä tarjonnan valtavirraksi hajusteettomia välttämättömyysaineita.

Sirenin oma pakotie on monesti suuntautunut meren rantaan tuulten hellimäksi. Pelastusrenkaikseen hän listaa perheensä, vertaistuen, moottoroidun puhallinsuojaimen, kuntosalin ja kuorolaulun. Aviomies saa kainostelematonta kiitosta paljosta joustamisesta, kestämisestä ja tuesta. Turhan moni tuoksuyliherkän ihmisen avioliitto hajoaa, sillä kanssaeläjät joutuvat koville hekin.

Omakohtaisuuden aluksi ja lisäksi Päivi Ingrid Siren kuvaa yliherkkyyssairauden mekanismeja elimistössämme sekä kertoo hajusteista. Kirjan tietomäärä yleisimmistä kemikaaleista ja niiden käytöstä on hyödyllinen ja siksi aion reunamerkintöjeni turvin käyttää MCS-potilaskirjaa myös jonkinasteisena hakuteoksena.

Vaikka Siren kirjoittaa itkuistaan, epätoivostaan ja masennuksestaan, hän osoittautuu vahvatahtoiseksi, optimistiseksi ja lujaksi ihmiseksi. Kaikissa suurissa ongelmissa tarvitaan omat pioneerinsa. Hän on ottanut harteilleen valistajan arvokkaan tehtävän. Jokainen meistä – siis terve – on muita kohtaan velvollinen olla kuormittamatta yhteistä maailmaamme ja hengitysilmaamme turhilla hajusteilla eli kirjasta Dalai Laman ajatusta lainaten:
”Our prime purpose in this life is to help others, And if you can`t help them, at least don`t hurt them.”

Päivi Ingrid Siren: MCS-potilas. Omaelämänkerrallinen tietokirja monikemikaaliyliherkkyydestä. Päivi Ingrid Siren 2016, lähteineen 104 sivua.

Mainokset
Kategoria(t): Tietokirjallisuus Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s