Michael Katz Krefeld: Lahko

Krefeltin lahkolaiset ovat varsin järkeviä, mutta pelokkaita, alinomaan syyllistettyjä ja manipuloituja.

Krefeltin lahkolaiset ovat varsin järkeviä, mutta pelokkaita, alinomaan syyllistettyjä ja manipuloituja. Liimana on hullun johtajan karisma.

Michael Katz Krefeld on tanskalainen kirjailija, joka debytoi ensimmäisellä prostituutio- ja ihmiskauppa-aiheisella rikosromaanillaan Langenneet pari vuotta sitten. Pidin siitä kovasti. Nyt suomeksi on jo ilmestynyt kolmas Krefeldin rikosromaani, Lahko. Aiheensa kirjailija ottaa nykypäivästä ja nimestä voi päätellä, mistä tällä kertaa.

Krefeldin rikosromaanien ihmemies on entinen poliisi, alkoholisoitunut Thomas Ravnsholdt, jota kaikki kutsuvat Ravniksi. Vaimonsa Evan murhan jälkeen hän ei ole kyennyt asumaan yhteisessä kodissa, vaan majailee enimmäkseen koiransa kanssa veneessään. Henkilökohtainen tragedia suisti hänet viralta liian rajun ryyppäämisen seurauksena. Mutta kyvyt ja hoksottimet ovat yhtä kaikki tallella. Niinpä hän kapakkalaskujaan lyhentääkseen ajautuu satunnaisiin keikkahommiin.

Tällä kertaa Ravnin kekseliäisyydestä on halukas maksamaan johtamistaidon koulutuksella melkoisen bisneksen luonut Ferdinand Mesmer, jolla on tarve saada vuosia sitten katkennut yhteys poikaansa Jacobiin. Liikekumppanina aiemmin toiminut poika on hurahtanut uskoon ja perustanut takavuosina suurtakin julkisuutta keränneen seurakunnan Jumalan Valo. Sen tarkoituksena oli auttaa hengen lähteille erisortin heikko-osaisia, pultsareista aviomiestensä väkivaltaa piileskeleviin.

Ravn kieltäytyy ensin työstä, mutta liukuu siihen ammatillista uteliaisuuttaan. Jacob ja koko lahko tuntuu kadonneen kuin maan nielemänä. Jopa kirkkoministeriön uskonnollisten yhteisöjen rekisteri tarjoaa vain vanhentunutta tietoa. Jäljet tuntuvat katoavan muutaman vuoden taakse seurakunnan rakennuksen tulipaloon.

Ravnia aiemmin samassa jäljityspestissä on ollut toinenkin, mutta hänet, uskovaiseksi naamioituneen ja lahkoon soluttautuneen etsivän ”Mestarin” karisma oli imaissut mukaansa. Kun Jacobin löytämisessä seinä tulee heti vastaan, Ravn lähtee jäljittämään edeltäjäänsä. Pienistä päätelmistä ja tiedonmurusista seurakunta lopulta löytyykin, Lollandin maanviljelyssaarelta, jonne lahko on linnoittautunut muurien ja valvontakameroiden suojiin ylläpitämäänsä herkkusieniviljelmään.

Niin auvoista seurakunnan liiketoiminta ei kuitenkaan ole ja sen saa sinne Ravn kokea nopsasti tunkeutuessaan sinne yksin isä-Mesmerin kirje mukanaan. Jo ennen tilalle saapumista Ravn on saanut selville, että tilaa on käytetty Kööpenhamina-ajalla eräänlaisena kurinpalautus-, katumus- ja työleirinä. Lahkojohtajan hulluuden ja häikäilemättömyyden tässä vaiheessa kyse on liki keskitysleiristä, jonka muutamat kymmenet asukkaat elävät pelossa ja manipulaatiossa.

Isän rakkaudesta pojan etsinnässä ei kuitenkaan ole kyse. Isä-Mesmer tarvitsee suurta fuusiokauppaansa varten poikansa allekirjoituksen laatimaansa sopimuspaperiin, jossa muhkeaa korvausta vastaan poika luopuisi osuudestaan isän firmassa. Ravn on siis metsästämässä allekirjoitusta, turhaan tietenkin.

Mutta rikosromaaniin ja Krefeldin kerrontaan erityisesti kuuluu pirunmoinen ansa ja tapahtumien äkkinäinen eskaloituminen. Tapahtumat etenevät nopeasti kohti inhimillistä katastrofia. Mutta ne eivät kuulu tässä blogissa enää kerrottaviksi.

Hieman hupaisaa, että lyhyen ajan sisällä Likeltä on ilmestynyt kaksi pohjoismaista rikosromaania, joiden aiheet muistuttaa paljon toisiaan. Norjalaisen Ingar Johnsrudin Wieniläisveljeskunnassa keskeisenä on niin ikään maatilalla asustava Jumalan valo -lahko ja sen kätköistä löytyvä hämäräperäinen laboratorio. Molempien laboratorioiden tuotoksilla on tarkoitus edistää maailmanloppua, nopeuttaa Jumalan tuomiopäivän saapumista ja lopullista taistelua hyvän ja pahan välillä. Siinä missä Jacobin myrkkysienijohdannaisia kehittävä tanskalaislaboratorio on lähinnä hämähäkinseittinen lato, norjalaisen kaimalahkon laboratorio on uusinta huutoa ja sen tutkijat alansa eksperttejä. Mitäpä muuta tuosta sanoisi, kuin että rikosromaanien ja dekkareiden tungoksessa on väkisin onki heitettävä usein samaan lammikkoon.

Molemmissa kirjoissa pidin erityisesti dialogista. Se kertoo paljon kirjailijan kynän terävyydestä. Krefeldin kirjassa Ravnin kavereittensa kanssa käymät keskustelut ovat suorasukaista ja lukijaa piristävää hetulanheittoa ja nälvimistä. Minulle Lahko napsahti sopivasti pitkän junamatkan viihdykkeeksi, ja erityismotiivina tässäkin valinnassa oli Pohjoismaiden kirjallisuuden teema tulevan lokakuun Helsingin kirjamessuilla. Mutta muuten suhtauduin varsin kriittisesti tapahtumien loppua kohti kiihtyviin kierroksiin.

Michael Katz Krefeld: Lahko. Like 20016, 347 sivua. Suomennos Päivi Kivelä.

Annelin kirjoissa Langenneista 7. huhtikuuta 2014 ja Wieniläisveljeskunnasta 8. kesäkuuta 2016.

Mainokset
Kategoria(t): Rikosromaani Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s