Johanna Ilmakunnas: Joutilaat ja ahkerat

Ahkeruus oli ylhäisön hyve. Jos ei tehnyt käsitöitä tai ulkotöitä, tuli ainakin lukea.

Ahkeruus oli ylhäisön hyve. Jos ei tehnyt käsitöitä tai ulkotöitä, tuli ainakin lukea.

Joutilaat ja ahkerat sisältää Johanna Ilmakunnaan kirjoituksia 1700-luvun Euroopasta. Vaikka Pariisissa, 1700-luvun Euroopan ydinkaupungissa, viivähdetään aika ajoin, pääpaino on Tukholmassa, Ruotsin maaseutukartanoissa sekä Hämeenkylän kartanossa lähellä Loviisaa.  Ilmakunnas kuvaa kirjassaan sitä, miten työteliäisyys ja joutenolo lomittuivat ylhäisön, lähinnä siis aateliston ja ylimmän porvariston elämässä ja miten ne näkyivät Ruotsin hovissa.

Käsitykseni yläluokan elämästä menneinä vuosisatoina rakentuu useimmiten taiteen, kuten maalaustaiteen ja elokuvan luomaan kuvaan. Siinä kuvassa tyypillisimmillään aristokraatit kävelevät luonnossa siroja päivävarjojaan kannatellen tai lahtaavat lintuja tai kettuja massiivisilla metsästyshuviretkillään. Johanna Ilmakunnaan kirja ei kiellä näiden kuvien oikeellisuutta, mutta ajaa ne marginaaliin. Ahkeruus ja työnteko – mitä kaikkea niillä 1700-luvulla tarkoitettiinkin – olivat ajankäytön tärkein osa.

”Säätyläislapset sosiaalistettiin aateliskulttuurin osaksi kasvatuksella ja koulutuksella sekä varhaisella osallistamisella kartanon töihin ja seuraelämään”, Ilmakunnas kirjoittaa.

Aatelisnuorukaiset kasvatettiin isänmaan palvelukseen virkauralle tai upseereiksi. Virkoihin, parhaimmillaan hovia lähelle, ei pyritty taloudellisista, vaan asema-, vaikutusvalta- ja valtasyistä. Nuorukaiset saivat siksi monipuolisen kasvatuksen ja opiskelukuri oli vaativa. Miesten tuli olla myös kiinnostuneita ja kykeneviä maalaiskartanon viljelysten, maatöiden ja karjatalouden ohjeistamiseen, vaikka erikoistunutta palveluskuntaa pehtorista lähtien olikin.

Naiset koulutettiin johtamaan palveluskunnan töitä ja ruokataloutta. Pääasiassa heidän vastuullaan oli myös sosiaalinen elämä ja seuraelämä.

Kirjaa lukeva tyttö. Jean Honoré Fragonandin maalaus vuodelta 1776.

Kirjaa lukeva tyttö.  Hyödyllistä joutilaisuutta? Jean Honoré Fragonandin maalaus vuodelta 1776.

Se, mitä pidettiin työnä, kuului siis velvollisuuksiin, ja sellaista oli paljon. Kaikki yhteydenpito, kuten viralliset anomukset ja sopimukset, tarviketilaukset sekä ystävien ja sukulaisten välinen yhteydenpito tapahtui kirjeitse. Tyylikkäiden, hienostuneiden kirjeiden kirjoittaminen oli taitolaji, jota ryhdyttiin opettamaan lapsille jo pienestä. Tyylitajua vaativia olivat erityisesti surukirjeet. Lapset harjoittelivat äidin ja kotiopettajan valvovan, kriittisen silmän alla. Ilmakunnaan kirjasta saa sen kuvan, että kirjeiden kirjoittaminen nielaisi kelpo osan päivästä, mikä hyvin tulee esille myös mainioista Jane Austen -elokuvista tai Henry Jamesin romaaneista.

1700-luvulla – silloinkin – oli tapana pitää päiväkirjaa. Ilmakunnas on hyödyntänyt tutkimuksissaan kahta säilynyttä päiväkirjaa kahdelta varsin erilaiselta kirjoittajalta. Toinen päiväkirjanpitäjä oli kreivi Johan Gabriel Oxenstierna, jonka kuuluisa esi-isä oli valtiomies Axel Oxenstierna. Johan Gabriel ryhtyi pitämään päiväkirjaa 13-vuotiaana 1766 ja nuoruusiältä on merkintöjä kolmen vuoden mitassa. Nuori kreivi kuului ylhäisaatelistoon. Alempaa aatelistoa edustaa sen sijaan Uudeltamaalta Jacobina Charlotta Munsterhjelm, joka sai kasvatuksen aatelistyttöjen tärkeimpään tehtävään äitinä ja vaimona hallitsemaan taloutta ja perhettä. Jacobina Charlotta tosin ei koskaan mennyt naimisiin eikä näin ollen hallinnoinut perheensä taloutta.

Ilmakunnaan molemmat esimerkkihenkilöt edustavat aatelistoa, mutta kovin eri tasoilla. Säätyjen sisällä oli omat hierarkiansa.

Naimisiinmenoa ohjasivat suuresti perheen asema ja varallisuus, mutta myös nuoren oppineisuus sekä käytännön taidot. Niiden mittareina olivat taidokkaat käsityöt, joita tuntui tehdyn lähes aina silloin, kun kädet eivät olleet varatut muuhun. Käsitöitä tehtiin yksin ja yhdessä ollen sekä seurusteltaessa. Kunniallisen aatelistytön tuli yltää melkoiseen mestarillisuuteen. Käsityöt kasvattivat ahkeruuteen, kuuliaisuuteen ja kärsivällisyyteen. Joutilaat ja ahkerat -teoksesta saa sen kuvan, että pääasiassa kaikki liinavaatteet lakanoista ja tyynyliinoista nenäliinoihin ja häätäkkeihin kirjottiin tai nimikoitiin esteettisesti ja monimutkaisesti – eikä vaan omia ja perheen, vaan käsityöt olivat myös tyypillisiä lahjatavaroita.

Kaikkein varakkaimmat tilasivat ja ostivat muotivaatteita Pariisista ja hankintojen välittäjänä toimi Ruotsin Pariisin suurlähettiläs, jolle tilauskirje yksityiskohtaisine vaatteiden kuvauksineen lähetettiin. Rypistin lukiessa kulmiani. Mutta Johanna Ilmakunnaalla on selitys: Ylellisyystavaroiden hankinnat Ranskasta kuuluivat osana Ruotsin diplomatiaan, siis diplomaatin työhön. Lisäksi suurlähettiläs oli yhdessä Ilmakunnaan kuvaamassa tapauksessa tilaavan Hedvig De la Gardien sukulainen. Kuningas Kustaa III tilasi häikäisevän kalliiksi tulleen häätakkinsa Pariisista ja takin tuli olla täsmälleen samanlainen kuin Ranskan Dauphin (kruununperillisen) pari vuosikymmentä aiemmin. Korkean luokan diplomatiaa sekin.

Hieman yllättävää erilaisten ostosten ja hankintojen yhteydessä on lukea shoppailusta. Ilmakunnas antaa ymmärtää, ettei kyseessä olisi mitenkään vain nykyajan sana. Shoppailulla tarkoitetaan tarjolla olevien tavaroiden katselua, ihailua, hypistelyä, hankintojen miettimistä, päätymistä kaupantekoon sekä sopimista maksutavasta. Kyseessä oli siis melkoinen rituaali. Ylhäisistä asiakkaista kilpailevat kauppiaat olivat alakynnessä, sillä aatelistolla oli tapana venyttää laskujen maksamista mahdollisimman pitkään tai jättää tyystin maksamatta. Kun kauppiasparka tuli sitten perimään muhkeiksi turvonneita saataviaan, aateli saattoi kylmästi siirtyä uuden kauppiaan asiakkaaksi.

Vaikka ylellisellä pukeutumisella haluttiin erottautua, vuosisadan ihanteita aatelistossa olivat yhtä lailla yksinkertaisuus, luonnonläheisyys ja vaatimattomuus, mitkä näkyivät etenkin arjessa.

Mutta palataanpa takaisin ahkeruuteen ja joutilaisuuteen. Kesäisin maakartanossa asuttaessa kartanonväen kuului osallistua tärkeisiin maatöihin, kuten heinäntekoon ja elonkorjuuseen. Käytännössä se tarkoitti kuitenkin pellon laidalta hikisten ahkeroitsijoiden työn seurantaa. Mutta läsnäolollaan aatelisto osoitti korjuutyölle arvonantonsa.

”Sivistynyt säätyläistö näki sadonkorjuun antiikin kirjallisuuden ja ranskalaisen pastoraalirunouden sekä raamatun esittämän maailmankuvan läpi”, Ilmakunnas kirjoittaa.

Sadonkorjuukautta jokapäiväisempää oli sen sijaan puutarhan suunnittelu ja hoito sekä hyötypuutarhan ylläpito. Esimerkiksi Johan Gabriel Oxenstierna käytti varsin paljon aikaansa työskentelyyn puutarhassa. Tosin likaisimmat ja raskaimmat työt sielläkin tekivät palkolliset. Puutarhan, hedelmätarhan ja kasvitarhan hoito kuuluivat sekä naisille että miehille. Kartanot monipuolisine uusien kasvien kokeiluineen ovatkin olleet pappiloiden tavoin maatalouden ja kasvinviljelyn kehittäjiä ja uudistajia, niin menetelmissä kuin uusissa lajikkeissa.

Johan Gabrielin intohimotyö oli sorvaaminen. Hän sai varhain sorvin lahjaksi ja sorvin ääreen hän hakeutui aina, kun vain sai tilaisuuden. Tuloksena syntyi paljon kauniita käyttö- ja koriste-esineitä.

1700-luku oli valistuksen ja hyödyn aikakautta. Myös aatelistytöt opetettiin poimimaan marjoja, etenkin metsämansikoita ja puutarhamarjoja, sekä poimimaan ja puhdistamaan sieniä. Arkiasuna saattoi tällöin olla varsin talonpoikainen, yksinkertainen mekko.

Ylhäisön työhön 1700-luvulla kuului myös seurustelu ja sosiaalinen elämä. Etenkin perheen äidille vieraiden kestitys saattoi muodostua todelliseksi rasitteeksi ja työksi. Kylään saattoi tupsahtaa kutsumaton vieras tai useampikin ja vieraanvaraisuutta kestityksineen tuli osoittaa, vaikka vieraat viipyivät useamman viikon. Aivan keskeistä oli sukutyö.

Useimmat säätyläiset osallistuivat itse myös lastensa hoitoon, vaikka palveluskunta tekikin vaativammat työt. 1700-luvulla aatelisnaisten hyveenä oli itse imettää pienokaisensa.

Eiväthän kaikki tuo edellä kerrottu todellisista duunareista ja raskaan työn raatajista ihan ”oikealta” töiltä tuoksahda, mutta Ilmakunnas saa seurustelu-, kirjeenvaihto- ja sukutyöhön, shoppailuun, opiskeluun ja kirjeenvaihtoon kummasti velvoittavan painon. Tietyt velvoitteet tuli hoitaa, nautti niistä tai ei. Jos nautti, kuten Johan Gabriel sorvaamisesta ja puutarhanhoidosta, työstä tuli huvi.

Filosofian tohtori Johanna Ilmakunnas on Euroopan historian dosentti Helsingin yliopistossa sekä Suomen ja Euroopan historian dosentti Turun yliopistoissa. Kirjansa hän on työstänyt kirjoittamistaan artikkeleista, tutkimuksistaan ja seminaariesitelmistään. Siinä on jonkin verran myös muuta aristokratian elämää kuvaavaa kuin suoraan joutilaisuuden ja ahkeruuden otsikon alle tiukasti mahtuvaa.

Sellaista on esimerkiksi Fersenin palatsia koskeva perunkirjoitus, missä on äärimmäisen yksityiskohtaisesti ja tarkasti kuvattu kaikki huoneet tapetteineen, huonekaluineen ja esineistöineen. Kirjassa päärakennuksen eri huoneille, niiden keskinäiselle järjestykselle ja huoneiden erilaisille käyttötarkoituksille, palatsin sivurakennuksille ja puutarhalle on annettu paljon tilaa ja osio on kiistatta mitä mielenkiintoisin aateliston arkea ja juhlaa havainnollistaessaan. Korttelin kokoinen palatsialue sijaitsi Tukholmassa kuninkaanlinnaa vastapäätä Blacieholmissa eli nyky-Tukholmassa käännyttäessä Skeppsholmia kohti Nationalmuseumin paikkeilla.

Johanna Ilmakunnaan kieli on elävää ja luistavaa ja itse ainakin pidin valitusta selkosanaisen tieteen tyylilajista. Kirjan runsas kuvitus, tosin mustavalkeana aika suttuinen, koostuu enimmältään aateliston arkea kuvaavista maalauksista 1700-luvulta. Kuvitus tukee kirjan tekstiosuutta ja korostaa usein aatelishenkilöiden vaatimattomuutta arjessa hyveenä, mutta myös eri toimintoja, siis ”töitä”, flirtin ja seurustelun soveliaina kanavina.

Johanna Ilmakunnas: Joutilaat ja ahkerat. Kirjoituksia 1700-luvun Euroopasta. Siltala 2016, lähteineen, viitteineen ja hakemistoineen 272 sivua.

 

Advertisements
Kategoria(t): Kulttuurihistoria, Tietokirjallisuus Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s