Petteri Nuottimäki: Varaudu pahimpaan

Petteri Nuottimäen esikoinen on tullut juuri myyntiin. Luin sen ennakkoon.

Petteri Nuottimäen esikoinen on tullut juuri myyntiin. Luin sen ennakkoon.

”Muuan pariskunta astui 1960-luvun puolivälissä laivasta Tukholman Värtahamnissa.” Näin alkaa ruotsinsuomalaisen Petteri Nuottimäen (s. 1968) juuri ilmestynyt esikoisromaani Varaudu pahimpaan. ”Kirjeessä kirjoittajalta” Nuottimäki kertoo kirjan perustuvan tositapahtumiin mutta romaanin viimeisen sivun alaviitteen hän lopettaa lauseeseen: ”Ei, tätä kirjailija ei sentään suostu uskomaan.” Lukija saa siis keikkua ja tasapainoilla toden ja fantasian janalla tilannearvionsa ja taitonsa mukaan.

Mutta omasta vanhemmista ja sisarparvesta arvattavasti on kyse. Nuottimäki on velmu kirjoittaja ja lukijoilleen hän tarjoaa veijariromaanin.

Perheen isän, Matti Aallon, tarina alkaa syksystä 1938. Matista tulee sodat käynyt isänmaallinen mies, yrittäjä henkeen ja vereen, lujatahtoinen ja itsepäinen mies. Kommunismia ja Neuvostoliittoa hän inhoaa rajattomasti. Matti on myös varautunut pahimpaan. Aallon kesämökin tontilta uusi omistaja löytää aikanaan huolella rakennetun ja varustetun korsun, kai neljäkymmentäluvun lopun peruja. Myös Ruotsiin muutto on valmiiksi mietitty. Sinne Aallon perhe siirtyy kuitenkin vasta suuren muuttoaallon aikoihin. Esikoispojan Raimon kaksoisveli tuli jätetyksi kerran Matin juopon hulttioveljen Väinön hoiviin kohtalokkain seurauksin. Riston kerrotaan hajonneen kappaleiksi Lapissa saksalaisista granaateista, joita Risto kavereineen löysi leikkeihinsä. Mutta perhe karttuu. Syntyvät vielä Elina ja pahnan pohjimmainen, Antti, isompana kirjailijaksi haaveileva.

Matin ehdoton kasvatustavoite on yrittäjähenkisyys. Hän vaatii lapsiltaan näkemystä ja tulevaisuuteen tähtäävää suunnitelmallisuutta jo pienestä pitäen olkoonkin, että eri ikävaiheissa suunnitelmat ovat vielä kypsymättömiä, kuten Antin aie tulla cowboyksi. Asenne on tärkeintä. Matin onnettomuudeksi jälkikasvulla on hänen pyrkimyksiinsä nähden vallan vastakkaisia taipumuksia. Isän penäämiseen murrosikäinen Elina ilmoittaa sen kummemmin miettimättä haluavansa perustaa biljardikahvilan, vaikka moinen ei kiinnosta häntä pätkääkään. Mutta kun biljardipöydän ääressä roikkuu se kundi, johon hän on sillä kertaa pihkassa. Elinasta tulee möläytyksensä vanki.

Lukija saa siis seurata kunkin lapsen kompurointia erehdysten rämeessä ja tuntee kunkin elämäntilanteen, kun isä-Matti kilpailuttaa lapsilla menestyvän firmansa. Matista on löytynyt parantumaton syöpä ja koko elämäntyö oman firman luomisesta menestykseen on uhkana romahtaa. Kenelle lapsista firman voisi jättää, kun kenestäkään ei tunnu olevan mihinkään? Vanhin lapsi, ”yrittäjähenkinen” Raimo liukastelee kaltevalla pinnalla, pelivelkojen, moottoripyöräjengiensä ja täystöppäyksien vuoksi itse itselleen keittämässään liemessä, eivätkä hänen toimensa muutenkaan kestä päivänvaloa. Nuoremmat ovat haihattelijoita – ainakin Matin ikäpolven mittareilla. Matti tekee kuhunkin heistä sijoituksen, antaa heille hyvää tulevaisuudensuunnitelmaa vastaan satatuhatta (kruunua kai) ja kestävimmän yritysidean kehittäjä perisi firman.

Kirjan juonikäänteet ovat tolkuttomat ja Nuottimäki naruttaa lukijaa mennen tullen, vetää kaiken aikaa höplästä. Ahaa, ai näin tämä kääntyikin, ajattelee lukija uuden yllätyksen koittaessa vain huomatakseen, että juoni on jo oivalluksen aikana tehnyt 90 asteen mutkan tai suorastaan kuperkeikan.

Käänteitä riittää, etenkin kun säännönmukaisesti minkä taakseen on jättänyt, sen edestään löytää. Kaikki kiertyy lopulta vastaan mitä yllättävimmässä tilanteessa. Kukin on vastuussa valinnoistaan. Silti he syyttävät niiden seurauksista huonoa onneaan, etenkin ikuinen hölmöilijä Raimo ja vääriin poikaystäviin haksahtava Elina. Matin lapset ovat joko roistoja ja lusmuja tai vain seurustelevat läpeensä moraalittomien kelmien kanssa.

Juonikuvioita ei parane mennä kertomaan pidemmälle, mutta ruotsiksi alkuaan ilmestynyt romaani varmistaa sen, että kyseessä on en finne igen!

Varaudu pahimpaan oli itselleni pitkästä aikaa rentoa luettavaa. Jos en nauranut usein, lasken sen oman kipsisyyteni tiliin. Mutta hyrähtelin sitäkin useammin ja luettuani loppuun hyväntuulinen, hilpeä perusviritys viihdytti oloa pitkään. Nuottimäki on oivaltanut alaviitteet omaperäiseksi ja näppäräksi keinoksi niin alaviitteiden alkuperäistarkoitukseen kuin tarinan komiikan jatkeeksi.

Petteri Nuottimäki: Varaudu pahimpaan. Like 2016, 303 sivua. Suomennos Jaana Nikula.

 

 

Advertisements
Kategoria(t): Huumori, Kaunokirjallisuus Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s