Facebookin kirjallisuushaasteesta

Mahtaisiko edes antikvatiaateista löytyä? Kuuluu kotikirjastomme aarteisiin.

Mahtaisiko edes antikvariaateista löytyä? Kuuluu kotikirjastomme aarteisiin.

Olen saanut parin kuukauden sisällä kolmelta facebook-kaveriltani saman haasteen. Siinä pyydetään kertomaan omasta kirjallisuusharrastaneisuudesta ja haastamaan muutama uusi kaveri mukaan. Ideana on viisi kysymystä lukemisesta, ja kuhunkin niistä tulisi vastata peräkkäisinä päivinä.

Idea, kuten moni muukin vastaava, on  hyvä, sillä kirjallisuus ja lukeminen ovat ihan suotavia nettikeskustelun aiheita. Lukuelämykset kiertyvät muiden tietoon ja lukukokemukset vaihtuvat. Huomaan kuitenkin olevani hyvin epäluotettava haastettava, sillä vaikka mielessäni olen pyrkinyt keksimään vastaukset kysymyksiin, jatkotoimenpiteet ovat kuivahtaneet siihen.

Sain äsken hyvältä ystävältäni kohteliaan muistutuksen. Niinpä oma ratkaisuni on se, että vastaan kaikkiin kysymyksiin kerralla, käytän foorumina Annelin kirjoissa -blogiani tietäen, että se päivittyy myös facebook-sivulleni, sekä heitän avoimen haasteen kaikille, joita kysymykset koukuttavat. Niihin voi siis kukin halukas vastata omalla fb-sivustolla tai blogini kommenttiosassa.

Ihan kiva muiden vastauksia on silmätä. Harvoin – uskoisin – ne kertovat mitään ehdotonta, sillä paljon lukevilla ihmisillä ei ole vain yhtä hyvää kirjaa ja kahta kaunista, vaan paljon eri-ikäisenä vaikuttaneita. Kuitenkin nopea mieleen pulpahtaminen kuvastaa aitoa kokemusta sekin.

Kysymykset ja vastaukseni tulevat tässä.

Mitä kirjaa luet nyt?

Luen Emmi Itärannan romaania Kudottujen kujien kaupunki. Minulla on se siis vielä lukematta. Vaikka tätä ei kysyttykään, seuraavaksi ryhdyn lukemaan Riitta Mäkisen ja Marja Engmanin toimittamaa teosta Naisten aika, Valkoinen varis ja muita oppineita naisia.

Mitä kirjaa rakastit lapsuudessa?

Näin jo haalenevissa joulun jälkitunnelmissa vastaus on Hiirten jouluvanukas, siis se satu, jossa hiiret pääsivät yöllä maistamaan perheen jouluvanukasta ja päättivät leipoa ikioman. Reseptin puuttuessa ideoitiin aineita, jotka ovat kullekin suurinta herkkua. Niin vanukkaaseen pantiin rusinoita, pähkinöitä ja kynttiläntalia. Tali taisi olla Minni-hiiren idea. Hassustihan siinä kävi: Maistamisen jälkeen Valma-nuken vatsaa alkoi nipistää pahasti ja nuken kasvot valahtivat kalman kalpeiksi. Lopulta vanukas jouduttiin kaikessa hiljaisuudessa kantamaan pihan perille.

Mutta todellisia aarrearkku oli Martti Haavion, Aale Tynnin ja A. Hinkkasen Kultainen lukukirja vuodelta 1958. Se oli siis koulukirja kuten toinen suosikkinikin, E.A. Saarimaan Oppikoulun lukukirja. Nämä kirjat sisälsivät lukuisia hienoja ja jännittäviä tarinoita, kuten jälkimmäinen pitkän sadun Kultalinnusta ja elämänvedestä, ja ruokkivat mielikuvitustani. Vuosikymmenten jälkeen samoja kirjoja lukivat lapsenikin, muiden lastenkirjojensa ohessa.

Mutta tottahan ennen näitä olivat iki-ihanat Tammen kultaiset kirjat. Aaah!

Mikä kirja jäi kesken?

Ani harvoin olen jättänyt kesken, mutta suhtautumiseni keskeyttämiseen on kaksijakoinen. Toisinaan kannattaisi, toisinaan taas ei. Blogin pitäminen ohjaa lukemaan loppuun. Minulla ei ole oikeutta luoda kantaa kirjasta, josta olisin lukenut vain alun tai osan.

Tässä yksi harvoista kesken jättämistäni klassikoista on Ivan Gontšarovin Oblomov. Minun hermorakenteeni ei kerta kaikkiaan kestä tyyppiä, jonka koko elämä on pelkkää aikomusta ilman, että päivän mittaan tuskin saa nostetuksi aamutakin verhoamaa ahteria sohvalta. Joitakin ystäviäni Oblomov on naurattanut, toisia säälittänyt, minua kiukuttanut. En kestänyt lukea: jos mies olisi ollut lihaa ja verta edessäni, olisin kai käynyt käsiksi, ravistellut olkapäistä ja kiljunut, että ryhdistäydy jo, herran tähden.

Millä kirjalla oli suuri vaikutus sinuun?

Niitähän riittää. Mutta valitsen kolme nopeimmin mieleen tullutta:
1. Graham Greenen Hiljainen amerikkalainen (upea rakenne ja kiinnostava aihe juuri Vietnamin sodan puhkeamisen ja eskaloitumisen kynnyksellä),
2. Tšingiz Aitmatovin Hyvästi Gulsary (sydämeen käypä ja sinne jäänyt) sekä
3. John Steinbeckin Edenistä itään (nuoruudessa tärkeitä rakkauden suuriin kertomuksiin sytyttäjiä).

Mihin kirjaan palaat uudelleen?

Aikeissani hyvin moniin, käytännössä en juuri mihinkään, sillä uutta kiinnostavaa pukkaa enemmän kuin ehtii lukea. Olen lukenut omat klassikkoni liian nuorena, vailla elämänkokemusta, joten niihin palaamisessa olisi vissiä viisautta. Useamman kerran olen lukenut Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonanmielen sekä ainakin kerran uudelleen Daniel Defoen Robinson Crusoen, siis aikuisiässä.
Hyvät kertomukset ovat näet ikuisia eivätkä katso lukijan ikää.

 

 

Advertisements
Kategoria(t): Kaunokirjallisuus, Kulttuurihistoria, Lastenkirja, Löydöt. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Facebookin kirjallisuushaasteesta

  1. Aino sanoo:

    MInulta taitaa kirjahyllystä löytyä tuo kultainen lukukirja, kouluaikani kirja se ei ole, vaan olen hankkinut sen antikvariaatista, koska vanhat lukukirjat kiinnostavat. Näissä vanhoissa aapisissa ja lukukirjoissa on nostalgista viehätystä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s