100 suomalaista kirjaa

Tämä juttu sisältää oikaisun 30.12.2015 julkaisemastani blogijutusta.

Sadan viikon kuluttua itsenäinen Suomi täyttää sata vuotta. Radion kulttuuritoimitus osallistuu juhlintaan sadan suomalaisen romaanin esittelyllä. Jokaisesta itsenäisyyden vuodesta valitaan yksi kirja ja nämä näin valitut sata esitellään itsenäisyyspäivän 6.12.2017 kunniaksi. Toisin kuin alkuperäisjutussani veikkasin, lähetykset alkavat kuluvan vuoden loppupuolella, eivät alussa kuten uskottelin. Tänä vuonna valmistuu 60 taltiointia ja juhlavuonna 40.

Vuosi 1917. Minkä kirjan valitsisin siltä vuodelta ja mistä hankkisin tietoja ilmestyneistä kirjoista ja niihin liittyneestä kohinasta?

Juhani Aho ja Maila Talvio olivat kovia nimiä 1910-luvulla, Aho vuosi toisensa jälkeen kirjallisuuden Nobel-palkinnon kandidaattina, aina hilkulla. Kirjallisen tuotantonsa ehtoota viettävältä Aholta ilmestyi itsenäistymisvuonna Lastujen seitsemäs kokoelma. Juhani Ahon kaikki suuret teokset olivat takanapäin. Maila Talviolta ilmestyi tuolloin romaani Silmiä yössä. Se, kuten Talvion muutkin teokset, ovat lukijoilta kauan sitten unohtuneet, ainakin muilta kuin hartolalaisilta.

Frans Emil Sillanpää oli kirjallisen uransa alussa. Esikoinen, Elämä ja aurinko, oli herättänyt huomiota ja saanut kiittävän kritiikin. Vuonna 1917 ilmestyi toinen teos, Ihmislapsia elämän saatossa. Se ei lukeudu Nobel-kirjailijamme merkkiteoksiin. Ja sitten oli Joel Lehtonen, jolta ilmestyi romaani Kerran kesälläAino Kallas? Juuri tuona vuonna tuotteliaalta kirjailijalta ei ilmestynyt uutta. Heikki Kauppinen (Kauppis-Heikki) ja fiktiosta jo luopunut, politiikkaan siirtynyt Santeri Alkio kirjoittivat ja julkaisivat vielä, samoin Teuvo Pakkala, mutta myöskään heiltä tuolle vuodelle ei osu uutta.

Mistä saisi kattavimmin vuonna 1917 tai seuraavina lähivuosina ilmestyneet kaunokirjalliset teokset? Yleläisillä on tuskin arkistoistaan apua: Suomen yleisradion lähetykset aloitettiin Suomessa vasta 1926. Soittaisinko kustantajille? Suomen vanhimmalla kustannusyhtiöllä Gummeruksella sekä sen jalanjäljillä käynnistyneillä WSOY:llä, Arvi A. Karistolla ja Otavalla tiedontarve olisi ilmeisesti kattavasti täytetty. Vai kaivaisinko esiin vuosittain ilmestyneet Kansanvalistusseuran tietokalenterit? Mutta minun ei tarvitse tietää, miten ilmestyneiden kirjojen listat on haalittu.

Ylen kulttuuritoimituksen idea on tosi jännittävä. Selvää on nimittäin se, ettei valituksi tule sata itsenäisyyden ajan merkittävintä romaania, eikä se ole tarkoituskaan. Sellaisia listoja on liiankin kanssa laadittu. Kriteerinä on ilmestymisvuonna kiinnostava kirja. Joltakin ajanjaksolta ei jää jälkipolvien muistiin suinkaan tuolloin pinnalla olleet kirjat, vaan ne teokset, jotka ovat kääntäneet kurssia, tuoneet uutta, kuohauttaneet raikkaalla, uudella otteellaan. Tästä sain makua, kun näin listan niistä aikansa uutuuskirjoista, joista nuori Sillanpää kirjoitti lehtikritiikkiä 1910-luvulla. Niin useimmat kirjailijat kuin kirjatkin olivat minulle enimmältään uppo-outoja. Kirjalliseksi perinnöksi kaudelta jäivät vain vastavirtaan soutajat, uudistajat.

Ylen valintatavasta seuraa myös se jännä juttu, että näin menetellen kirjailijoilta ei välttämättä nouse esiin heidän kaikkein tärkein teoksensa, vaikka arvattavasti valinta osuu usein juuri siihen. Mutta miten toimia silloin, kun samalle vuodelle osuu useampi suurta huomiota herättänyt ja klassikoksi päätynyt teos? Tällainen osuma sattuu ainakin vuoteen 1963: silloin ilmestyivät Veijo Meren Peiliin piirretty nainen ja Paavo Rintalan suuren kohun nostattanut Sissiluutnantti. Molemmat kirjailijat ovat viime vuosisadan toisen puoliskon suuria nimiä, titaaneita, ja molemmat kirjat puhuttuja, luettuja ja kohuttuja! Mitä tehdä, jos valinnan seurauksena toinen putoaa listoilta kokonaan, ikään kuin häntä ei olisi ollutkaan? Valitsijat ovat joutuneet pitämään takaraivossaan myös Suuren Mokan mahdollisuuden.

Listan 98 kirjaa on arvattavasti valittu. Kaksi puuttuu, ensi vuonna ja vuonna 2017 ilmestyvistä valittavat. Mitä lähemmäksi nykyaikaa tullaan, sitä kiistanalaisempia ja kirjallisia makuja koskettavampia valinnat ovat. Silti uskon, että valituksi tulevat ovat paikkansa ansainneet.

Onpa kiinnostavaa pian kuulla, millä otteella kirjoista ja kirjailijoista kerrotaan. Miten käsitellään aikalaisilmapiiriä ja asenteita sekä historiallista taustaa. Miten tulkinnat ovat muuttuneet, kun kirja on irronnut omasta ajastaan? Onko kirjastoilla tarjota vanhoja teoksia silloin, kun innostunut lainaaja ilmestyy tiskin ääreen kyselemään?

Odotan ohjelmasarjaa innostuneena omin kirjaveikkauksineni.

 

 

Mainokset
Kategoria(t): Ajankohtaista, Kaunokirjallisuus, Löydöt Avainsana(t): , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s