Laura Lindstedt: Oneiron

Laura Lindstedtin Oneironista välittyy universaali sisarellinen lämpö ja myötäeläminen.

Laura Lindstedtin Oneironista välittyy universaali sisarellinen lämpö ja myötäeläminen.

Metsästin kotikirjastomme sanakirjojen ja hakuteosten valikosta selitystä Laura Lindstedtin romaanin nimelle. Oneiros, muinaiskreikkalainen unen jumala. Oneirodynia, painajainen. Tajusin selityksen löytyvän puuttuvasta kreikan sanakirjasta. Tein oman päätökseni ja omistin tarinan seitsemän naisen kuolemasta unen jumalattarelle. Kannesta kanteen -bloggari oli kuitenkin päässyt pidemmälle: ”Oneiron. Ονείρων. Uni”. Siis uni, fantasia kuolemanjälkeisistä sekunneista.

Sanomattakin selvää: romaani on erikoinen, erilainen kuin mikään ehkä koskaan lukemani. Kirja on mielikuvituksen karnevaalia, naisten tanssi tanssittajana Kuolema; muistattehan 1400-luvun taidemaalarin Bernt Notken Kuolemantanssin Tallinnan Nikolauksen kirkossa?

Lindstedtin teoksen päähenkilöinä on seitsemän naista, jotka ovat juuri kuolleet. Eivät kuitenkaan samanaikaisesti, sillä fantasialla on valta rikkoa ajan logiikka:

”Täällä tuonpuoleisessa hiljaisuuksien kestoa oli joka tapauksessa mahdotonta mitata.  Minuutti vai vuosi, mistä sen tiesi. Kun mikään ympärillä oleva ei muuttunut, kun aurinko ei noussut eikä laskenut, kun mikään sisällä oleva ei elämöinyt, kun sydän ei lyönyt rytmiä eivätkä hengenvedot kohotelleet rintakehää, mitä ajalla olisi tehnyt, ei sitä ollut, se oli pelkkä sana. Nälästä muriseva vatsa on kello. Pulssi on kello. Kipu on kello. Nyt kaikki oli poissa, kaikki paitsi sanat.”

He ovat astuneet elämän ja kuoleman kapeaan välitilaan, jota tiibetiläisen kuolleidenkirjan mukaan voisi kuvata dharmatāksi: avoin ja tyhjä kuin avaruus, hohtava tyhjyys, puhdas, alaston mieli vailla keskipistettä ja ulkorajaa (Lindstedtin kirjassa kuolemanharjoitus nro 1 tiibetiläis-buddhalaisilla mausteilla).

Newyorkilainen performanssitaiteilija Shlomith-Shkina menehtyi anorektiaan 28-kilon painoisena vuonna 2007 annettuaan juuri viimeiseksi tarkoitetun esityksensä Jewish Museumissa. Hollantilainen Wlbgis van Deijck kuolee kurkkusyöpään saattohoidossa 59-vuotiaana viisi vuotta myöhemmin. Brasilialainen sydänsiirtopotilas Rosa Imaculada kokee väkivaltakuoleman hotellihuoneessa, jonka maksaja on sydämenluovuttajan äveriäs isä. Marceillelaisen hienostorouva Ninan viimeinen muistikuva on hänen paniikinomainen yrityksensä sitoa kengännauhoja kotinsa eteisessä. Vauvat kohdussa olivat lakanneet antamasta elonmerkkiä ja Nina pyrki sairaalaan. Senegalilainen nuori kaunotar Maimuna tuhoutuu terroristien käsiin jossakin Malin aavikolla liki samanaikaisesti Ninan kuollessa. Moskovalainen pääkirjanpitäjä katoaa oudolla tavalla ja hänen paikkansa on pantu hakuun. Viimeinen ”saapuja” on itävaltalainen teinityttö Ulrike, joka joutuu seksuaalimurhan uhriksi vuonna 2013.

Naiset siis päätyvät tilaan, jonka he yrittävät tunnistaa.  Onko se välitila vai lopullinen? He yrittävät selvittää oman tilanteensa ja mitä heille on tapahtunut. He eivät muista. He eivät tunne mitään, paitsi vielä hetken aikaa viimeisin saapuja Ulrike, kun naiset tyydyttävät hänet täydelliseen orgasmiin. Ulrike yrittää muistaa muiden naisten taputuksen rytmittämänä:

”Tamppauksen rauhoittava ja keskittymistä vaativa rytmi alkoi kuljettaa hänen mieleensä sakkaista, sameaa, sanojen raaka-aineeksi kelpaamatonta alkuainesta, tunnetiloja joista kirkastui hetkeksi kuvia, mahdollisia muistinvälähdyksiä… Mutta kuvat sammuivat pian. Mikään tarina ei niihin tarttunut eikä lähtenyt niitä kannattelemaan, kuvien reunoilta versoi hirvittäviä lepattavia mustia riekaleita jotka johtivat, suorastaan viettivät kaiken nielevään mustaan aukkoon, jonka ajatteleminenkin teki kipeää.”

Näinhän useimmiten tapahtuu herätessämme uneen. Sekunnin, pari muistinvälähdykset häilyvät. Sitten ne haihtuvat sumeaksi, joksikin jota ei voi enää pukea sanoiksi, ja katoavat. Uni, oneiron.

Teoksen ensimmäisessä osassa naiset tutustuvat toisiinsa vaillinaisten kykyjensä avulla ja rakentavat jonkinlaista yhteisöä. He ovat kohtalonsisaria, mutta luonteiltaan erilaisia, eikä kaikkien heidän välillä kerta kaikkiaan synkkaa. Ulrike, jonkun mielestä tytönletukka, pikemminkin ärsyttää ja venäläinen Polina puhuu ja tungeksii liikaa, alkoholisti kun on.

Laura Lindstedt kuvaa kehollisuutta vahvoin ilmaisuin ja rohkeasti.

Laura Lindstedt kuvaa kehollisuutta vahvoin ilmaisuin ja rohkeasti.

Kirja on erittäin kehollinen ja fyysinen. Silti osa aisteista on kadonnut ja loput haihtumassa. Vaikka yhteys kehoon on kadonnut, juuri kehollisuutta Laura Lindstedt kuvaa naturalistisimmin. Nainen on kaunis kuten Maimuna, Ulrika ja Nina, nainen on rujo kuten Shlomith ja Wlbris tai vain ruma kuten Polina ja Rosa Imaculada. Syövän laihduttama Wlbgis arvioi kriittisin silmin anorektikko Shlomithia, tieten tahtoen itsensä laihduttajaa.

”Sairaalassa ollessaan Wlbgis oli nähnyt tämän sortin raatoja. Osastolla kuusi, ja sairaalan kahvilassa. Väriseviä haamuja, päässä pöllönsilmät ja haitulaksi ohentunut tukka. Lihaton nenänvarsi, kaksi ammottavaa sierainta, kuivuneet kuopat poskiluiden alla. Mutta suu niillä oli kaikkein kamalin. Se oli suhteettoman suuri muuhun naamaan nähden, julkea hyödytön reikä. Oli hirvittävää katsoa, kuinka ne koettivat näykkiä kahvin kumppaniksi ostamaansa leipäpalaa, kuinka ne pyörittelivät ikuisuuksien ajan murusia suussaan, ja viimein, taistelun taas hävittyään, sylkivät taikinamällin serviettiin.”

Yllättävän suuren sijan Oneironissa saa juutalaisuus. Performanssitaiteilija Shlomith-Shkina on juutalainen ja hän on rakentanut koko neljäkymmenvuotisen uransa kehonsa äärikestämisen, anoreksian ja juutalaisuuden kolmiyhteisyydelle. Juutalaisuuden korostuminen näkyy vielä selvemmin kirjailijan kokoamassa keskeisten lähteiden luettelossa: yhdestätoista teoksesta peräti yhdeksän käsittelee juutalaisuutta, useat juutalaisnaisten tyytymättömyyttä kehoonsa sekä ortodoksijuutalaisuuden ja anoreksian yhteyttä. Sinänsä hyvin kiinnostava juonne!

Poikkeaman ”juutalaissuorasta” tekee Gaudeamuksen julkaisemasta kirjasta vuodelta 2000 Jyrki Siukkosen johdanto Emanuel Swedenborgin tekstien käännösvalikoimaan. Ruotsin kuningattaren Ulrika Eleonoran aateloima Swedenborg on romaanin mukaan etsinyt ihmisen sielun mysteeriä ja siinä liki onnistunut kehittämällään korrespondenssiteoriallaan, mutta jäänyt auttamattomasti vaille ymmärtäjiä. Laura Lindstedt ei ole raskinut löydöksestään luopua, vaan kehittää Polinasta Swedenborg-intoilijan. 1700-luvun mystikon ja generalistin ymppääminen romaaniin istui mielestäni kehnohkosti ja maistui keinotekoiselta. Tulkitsinkin mukaan ottamisen siten, että Polinakin tarvitsi jonkin tarinan ja Swedenborg on juutalaisuusjuonteen eräänlainen tasapainottaja.

Romaanin jälkiosassa kukin seitsemästä naisesta joutuu kohtaamaan elämänsä viimeiset hetket ja jättämään hyvästit kuolleelle itselleen, välitilalle ja välitilan muille naisille liudentumalla ja haihtumalla. Lukija kohtaa seitsemän naiskohtaloa seitsemässä tarinassa. Kunkin liitteeksi liitetty, aitoutta jäljittävä sanomalehtiuutinen kertoo siitä, että tarinan naisille löytyy oikeat uutisten välittämät esikuvat.

Oneiron on kekseliäs ja taidokkaasti kirjoitettu kirja, jonka kirjoittaja osoittaa säkenöivää kielellistä lahjakkuutta. Kirjan idea on niin yleisinhimillinen, että teokselle uskaltaa odottaa kysyntää kansainvälisissä kirjallisuuspiireissä.  Laura Lindstedt on Finlandia-palkintonsa ansainnut.

Laura Lindstedt: Oneiron. Teos 2015, 440 sivua (liitteineen).

Omistus
Omistan tämän blogini (6.12.2015) pojallemme Akselille, joka yksitoista vuotta sitten, 6.12.2004, joutui kokemaan Laura Lindstedtin teoksessaan kuvaaman elämän ja kuoleman välitilan.
Akseli rakasti laadukkaita kirjoja ja uskon, että Oneiron olisi kiehtonut suuresti hänen mielikuvitustaan.
https://annelinkirjoissa.wordpress.com/2014/12/04/avoin-kirje/

Mainokset
Kategoria(t): Kaunokirjallisuus, Löydöt Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Laura Lindstedt: Oneiron

  1. makuokka@mappi.helsinki.fi sanoo:

    Terve Anneli!

    Sähköpostiosoitteeni on muuttumassa. Uusi on martti.kuokkanen(at)pp.inet.fi

    Jos viitsit tehdä muutoksen faileihisi. Yritin itse, mutta huonolla menestyksellä: taisin loppujen lopuksi vain heivata itseni ulos postilistaltasi.

    Hyviä joulunalusaikoja Sinulle toivottelee

    Martti Kuokkanen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s