Tuula Korolainen, Riitta Tulusto ja Maija Hurme: Lasten oma vuosikirja

Lasten oma vuosikirja sai tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon.

Lasten oma vuosikirja sai tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon.

Lasten oma vuosikirja on aarrearkku – aikuisille ja lapsille, yhdessä ja erikseen. Sen tekijät saivat juuri tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon.

Opetin omille lapsilleni vuodenkiertoon liittyviä juhlapäiviä, niiden syitä ja viettoon kuuluvia perinteitä Kustaa Vilkunan klassisesta, lapsille tarkoitetusta teoksesta Vuotuinen ajantieto (1950). 1980-luvulla se maistui monin paikoin jo tosi muinaiselta. Aika oli tehnyt tehtävänsä. Sitten kirja vain katosi kotikirjastostamme.

Lasten oma vuosikirja on kirjoitettu raikkaalla tavalla nykypäivän lapsille. Se saa lukijan kokemaan, että kirja koskee meidän elämänmenoamme, ja silti historialliset taustat ja perinteet kuvataan kirjassa tiivistetysti ja kiehtovasti. Kirja kasvattaa juuret pitkälle ihmiskunnan menneisyyteen ja kulttuurin historiaan sekä oksiston nykypäivän globaaliin maailmaan.

Pääsiäisyönä Kyöpelinvuorella tarjotaan velhovelliä, poppapuuroa, lumolientä ja taikatorttuja.

Pääsiäisyönä Kyöpelinvuorella tarjotaan velhovelliä, poppapuuroa, lumolientä ja taikatorttuja.

Useimmista vuosi- ja juhlapäivistä on taustoittavaa historiaa, pieniä tietonostoja, vanhoja uskomuksia, lastenrunoja ja loruja eri kirjailijoilta, lyhykäisiä satuja ja kertomuksia, askartelu- ja yhdessäolovihjeitä sekä silloin tällöin reseptejä ja ruokavinkkejä. Ja tarinoille ja tietoiskuille antaa siivet Maija Hurmeen värikäs kuvitus. Tuula Korolainen ja Riitta Tulosto ovat ideoineet ja kirjoittaneet monipuoliset sisällöt.

Nyt kun joulu on lähestymässä, saamme tietää, että Betlehemin tähti ”syntyi” Saturnuksen ja Jupiterin osuessa maasta katsottuna yhteen, että Jeesus Nasaretilainen syntyi nykytiedon mukaan vuonna 4 ennen ajanlaskumme alkua ja kuoli vuonna 33 ja että Tiernapojat oli alkuaan keskiaikainen kirkkonäytelmä.

Kirja alkaa tietenkin uudestavuodesta. Tarinassa vuodelta 1936 ovat tinaa valamassa ja ennusmerkkejä tulkitsemassa Mennyt aika, Tuleva aika, Rauha, Surutar, Onni, Onnettomuus, Köyhyys ja Rohkeus. Venäläinen uusivuosi Pakkasukkoineen ja Lumityttöineen tulee muutamaa päivää myöhemmin. Lumityttö on muuten Pakkasen ja Kevään nuorin tytär ja hänestä on Rimski-Korsakov säveltänyt oopperankin. Kiinalainen uusi vuosi on tammi-helmikuun taitteessa ja sen synnystä kertoo tämä pieni legenda.

Aukeaman yli ulottuvaa kuvitusta kiinalaisesta uudestavuodesta

Aukeaman yli ulottuvaa kuvitusta kiinalaisesta uudestavuodesta

Kauan sitten Kiinassa eli hurja hirviö nimeltään Nian. Se oli niin pelottava, ettei kukaan osannut kuvailla, miltä se näytti. Useimmat olivat kuitenkin sitä mieltä, että sillä oli leijonan pää ja härän ruumis.
Kauheinta Nianissa oli se, että aina vuoden vaihtuessa se rymisteli alas vuorilta ja hävitti kaiken, mikä sen tielle osui. Se tuhosi taloja ja viljasatoja ja ahmi suuhunsa kokonaisia eläimiä. Niinpä aina, kun uudenvuoden aika koitti, ihmiset lähtivät pakosalle.
Eräänä uudenvuoden aattona Persikankukkien kylässä väki oli jo lähdössä matkaan, kun kylään ilmestyi vanha mies. Vanhus kulki kumarassa, ja hänen partansa oli niin pitkä, että se liehui tuulessa. ”Älkää pelätkö”, mies sanoi, ”minä voitan Nianin!” Kukaan ei kuitenkaan uskonut, ja pian kylä oli aivan autio.
Yön laskeuduttua alkoi kuulu karjuntaa ja Nian rymisteli kylään ahmien kitaansa tielle osuneita porsaita ja kanoja. Tultuaan ensimmäisen talon luokse se kuitenkin seisahtui. Taloa valaisivat lukemattomat lyhdyt niin että se silmiä häikäisi, ja kun se tuli lähemmäs, se kauhistui punaisena loistavia ovenpieliä. Sitten alkoi kauhea pauke, kun sadat ilotulitusraketit räjähtelivät ja täyttivät tienoon melulla ja huikaisevalla valolla.
Surkeasti ulvahtaen Nian kääntyi ympäri ja ryntäsi pimeyteen.
Suuri oli kyläläisten hämmästys, kun he aamulla palasivat ja löysivät talonsa ja tavaransa aivan kunnossa. Ja vielä enemmän heitä kummastutti, kun he näkivät, millä keinoilla vanhus oli Nianin karkottanut.
Siitä lähtien on kiinalaisten uudenvuoden juhlaan kuuluneet lyhdyt, punaiset ovikoristeet ja ilotulitteet. Tuon vanhuksen ansiosta kaikki tietävät, että pahat henget pelkäävät valoa, melua ja punaista väriä.

Monilla suurmiehillämme on syntymäpäivään sijoitettu oma nimikkopäivänsä, joka on myös virallinen liputuspäivä monien muiden liputuspäivien tapaan. Heidän elämäntyönsä kautta nostetaan sinä päivänä esiin henkilön edistämiä arvoja. Tällaisia ovat Runebergin päivä helmikuussa, Minna Canthin (Tasa-arvon päivä) maaliskuussa, Mikael Agricolan (Suomen kielen päivä) huhtikuussa, J.W. Snellmanin (Suomalaisuuden päivä) toukokuussa, Eino Leinon (Runon ja suven päivä) heinäkuussa, Aleksis Kiven (Suomalaisen kirjallisuuden) lokakuussa ja Jean Sibeliuksen joulukuussa.  Se on 8. päivänä, jolloin säveltäjän syntymästä tulee kuluneeksi 150 vuotta.

Joukahaisen, laiha poika lappalaisen, kerskunta ajoi hänet itsensä suohon ja Aino-siskon tapahtumaketjun päätteeksi hukuttautumaan.

Joukahaisen, laiha poika lappalaisen, kerskunta ajoi hänet itsensä suohon ja Aino-siskon tapahtumaketjun päätteeksi hukuttautumaan.

Näiden kansallisen kulttuurimme kannalta tärkeiden henkilöiden elämästä kirja kertoo kiehtovasti rakentamalla sillan heidän omasta ajastaan ja elämäntyöstään nykypäivään ja kertomalla, miten heidän nimensä elää keskellämme paikanniminä ja taiteiden tulkitsemina. Esimerkiksi joutumistamme huomaamattamme Kalevalan vaikutuspiiriin kirja kuvaa näin:

”…sen nimistöä näkyy kaikkialla. Aino ja Ilmari voivat lukea sanomalehti Kalevaa, asua Väinöläntiellä, ajella Lemminkäisen tekemää katua, ottaa vakuutuksen Pohjolasta ja opiskella Sampolassa.
Kalevalan tarinoiden pohjalta on myös tehty uutta kirjallisuutta ja teatteria, sarjakuvia ja kuvataidetta, ja musiikkia ovat sen pohjalta luoneet niin Jean Sibelius kuin nykyiset heviyhtyeet. Eepos on myös käännetty kymmenille kielille ja siitä ovat saaneet vaikutteita ulkomaisetkin taiteilijat, muun muassa J.R.R. Tolkien Taru sormusten herrasta -sarjaansa.”

Kauan sitten Akanida, Auringon tytär halusi asumaan maan päälle.

Kauan sitten Akanida, Auringon tytär halusi asumaan maan päälle.

Monien vähemmistökansojemme merkkipäivistä traditioineen kerrotaan niin ikään, kuten saamelaisten ja romanien kansallispäivästä, ruotsalaisuuden päivästä, muslimien juhlasta Id-al-Fitr, juutalaisten juhlista Purimista ja Hanukkasta sekä Ahvenanmaan itsehallintopäivästä. Saamelaisten myyttien ja tarinoiden pohjalta Elina Helander-Renvallin kirjoittama satu Akanidi, Auringon tytär on hyvä esimerkki kiehtovasta ja viisaasta sadusta. Tarinassa ihminen saa karkotetuksi Auringon tyttären yrmeydellään ja kateudellaan.

Monet vanhat tarinat kertovat nykylukijalle, ettei lelujen ja tavaroiden määrä vielä takaa hauskuutta. Kaija Pakkasen tarina 1920-luvun laskiaismäestä kertoo lasten kekseliäisyydestä, kun pojat luistelivat maantietä pitkin reen uria myöten omatekoisilla puuluistimillaan. Mutta saatiinhan lopulta reki joukkomäenlaskuihin:
”Alkoi jo hämärtää.
Reen jäljet urautuivat ristiin ja rastiin pitkin peltoa. Me olimme lähijäässä joka ikinen; takin ja mekon helmat, sukanvarret, lapaset, hiukset, koko naama. Jalat upposivat jo syvälle läpi rikkoutuneen hangen. Tyttöjen pitkät nauhakengät ja poikien huopikkaat olivat kuin jääkalikat. Ja nenä vuoti.
Äidit huutelivat jo joukkojaan kotiin hernerokalle ja plineille: ESTERIII! AALMAAAA! UURHOOOO! SUULOOOO!”

Kaari Utrio kertoo lyhyesti entisajan koulusta, sen kurista ja lasten eriarvoisesta asemasta päästä opintielle.

Kaari Utrio kertoo lyhyesti entisajan koulusta, sen kurista ja lasten eriarvoisesta asemasta päästä opintielle.

Teos ujuttaa luontevalla tavalla pikkulukijoille eettistä ajattelua ja tietoisuutta. Se, kuten eläinten kohtelu, naisten ja tyttöjen asema kehitysmaissa tai kaikkien maailman lasten oikeus päästä kouluun kerrotaan luontevasti ja lapsen samaistumiskykyä koskettaen, kuitenkin vailla tuputusta.
Maailman nälkäpäivän yhteydestä löytyy muiden muassa tämä katkelma Pentti Saaritsan runosta Muistoja Bogotásta:

Hän oli päivän leikeistä väsynyt.
Hän päättää ruveta nukkumaan.
Hän painaa päänsä veljensä reittä vasten
ja veli painaa päänsä hänen reidelleen.
Vain muutama pikku liikahdus
ja mukavin asento on löytynyt.
Hän vetää päällensä sanomalehden
ja veljensä päälle toisen:
lauantaipäivän El Tiempo -lehden,
paksun ja lämpimän.
Sitten hän sulkee silmänsä,
tunnustelee vielä että veli on siinä,
ja veli, viisivuotias, unessa jo,
haparoi pienellä kädellään,
varmistaa vielä että veli on siinä.
Sitten ovat molemmat unessa jo.
Se kaikki kävi heiltä niin tottuneesti.

He nukkuvat keskellä Bogotán katua.
Ei kukaan lue heille iltasatua…

YK:n päivän yhteyteen on liitetty tämä Elina Karjalaisen pieni runo Uppo-Nalle kuutamossa:

Uppo-Nalle kuutamossa kulki kohti kotia/ Kulkiessaan mietiskeli pommeja ja sotia./ − Minä en tahtoisi koskaan jäädä/ sotavaunujen alle,/ siksi aion aina olla rauhallinen nalle./ Rauhan lauluja laulelen koko maailmalle./ Luonto kuunteli nallea hiljaa,/ kuutamo valaisi kypsyvää viljaa./ Uppis tallusti elokuun yössä/ mietteet ja mieli rauhantyössä.

Monilla tärkeillä vuodenkiertoon kuuluvilla päivillä on uskonnollinen tausta. Kirja kertoo rinnatusten niin uskonnollisen kuin maallisenkin tradition. Kaiken kaikkiaan tekijät ovat ottaneet huomioon sen, että elämme jo moniuskontoisessa yhteiskunnassa.

Kansainvälisen käsienpesupäivän yhteydessä kerrotaan Unicefin työstä ja hygienian merkityksestä-

Kansainvälisen käsienpesupäivän yhteydessä kerrotaan Unicefin työstä ja hygienian merkityksestä.

Monet vuodenkiertoon kuuluvat erityispäivät ovat lähtöisin Yhdysvalloista. Tällaisia ovat ainakin ystävänpäivä, vappu, äitienpäivä ja isänpäivä. Aprillipäivällä on eurooppalaiset juuret ja suomenruotsalaisten Lucian päivä juontaa alkunsa 300-luvun alussa marttyyrikuoleman kokeneesta sisilialaisesta tytöstä, Luciasta.

Marttyyri? Kirjassa käytetään nykykieltä, kuten julkkis ja selitetään käsitteet, jotka saattavat pikkulukijalle olla vieraita. Sellaisia ovat esimerkiksi marttyyri, kaatua (sodassa), veteraani ja sankarivainaja.

Loppuvuodesta vietettävää isänpäivää juhlistaa Anu Ruotasen Isänpäiväruno ja näin se naisen näkökulmasta virittyneenä kuuluu:

Päivä armas isien/ noiden kädellisien,/ lahko selkärankaisten/ heimo vastahankaisten./ Juhlapäivä köriläiden/ puolenpäivänherääjäin,/ turilaiden, kärsäkkäiden/ motonettikerääjäin,/ joilla sydän rinnassa/ jyskää piripinnassa.

Lasten omaan lukukirjaan kannattaa sukeltaa niin kuin aarrearkkuun, tekemään löytöjä, sillä teos tarjoaa oivaltamisen iloa niin lapsille kuin aikuislukijoille. Kaikkiaan teoksessa esitellään 85 merkkipäivää ja juhlaa, joten hyvät pohjatiedot omaavakin löytää paljon uutta ja kiinnostavaa. Jos joululahjaidea on vielä hukassa, tämä kirja tuottaa iloa ja on monikäyttöinen ja pitkäikäinen. Suosittelen siis lämpimästi!

Tuula Korolainen, Riitta Tulusto ja Maija Hurme: Lasten oma vuosikirja. Kirjapaja 2014, 192 sivua.

Advertisements
Kategoria(t): Lastenkirja Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Tuula Korolainen, Riitta Tulusto ja Maija Hurme: Lasten oma vuosikirja

  1. Martti Kuokkanen sanoo:

    Terve Anneli ja mukavia joulunaluspäiviä Sinulle!
    Viitsitkö kirjata faileihisi uuden sp-osoitteeni: martti.kuokkanen@pp.inet.fi
    En itse onnistunut muuttamaan, sorry!!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s