Tiit Aleksejev: Pyhiinvaellus

Tiit Aleksejevin romaani Pyhiinvaellus (Palveränd) sai vuonna 2010 EU:n kirjallisuuspalkinnon. Romaanin lopussa on laaja, hyödyllinen historian liiteosa.

Tiit Aleksejevin romaani Pyhiinvaellus (Palveränd) sai vuonna 2010 EU:n kirjallisuuspalkinnon. Romaanin lopussa on laaja, hyödyllinen historian liiteosa.

Ollaan pyhällä ja jalolla asialla. Ensimmäisen ristiretken (1096−1099) päämääränä oli vapauttaa Kristuksen hauta Jerusalemissa pakanoiden käsistä, tai niin ainakin ristiretkeen osallistuva, Tiit Aleksejevin romaanin kertoja uskoo. Hän on ranskalaisen ritarikunnan kirjurin palvelija, joka korotetaan aseenkantajaksi ja ristiretken kuluessa ritariksi.

Pyhässä sodassa tarkoitus pyhittää keinot:

”Pitää hakata, kiskoa pakanoita satulasta ja polkea heidät kavioiden alle, Jumalan vihan viinisammioon, sillä elo on jo kypsynyt. Ja me tallaamme ja poljemme, poljemme kaikin voimin, tallomme ympäriinsä itsemme ja hevosten painon raskauttamina, ja ne jotka putoavat satulasta, kiristelevät hampaitaan ja kolkuttavat kantapäitään maankamaraan, kunnes yö laskeutuu ja pimeys armahtaa heidät ja sanoo: olet kuollut, olet sankari.”

Tiit Aleksejev on yksi niistä virolaisista kirjailijoista, jotka saapuvat täksi viikonlopuksi 21.−22. marraskuuta Helsinkiin perinteisille Martin markkinoille. Hänen tunnetuin teoksensa Pyhiinvaellus (Palveränd) ilmestyi meillä vuonna 2013 Hannu Oittisen suomennoksena. Aleksejev kuului myös niiden 27 virolaiskirjailijan joukkoon, jotka vierailivat Helsingin kirjamessuilla neljä vuotta sitten, kun teemana oli Viron kirjallisuus. Ostin hänen romaaninsa Pyhiinvaellus vuosi sitten Martin markkinoilta ja nyt sen vihdoinkin luin.

Aleksejevin tarinan päähenkilö on orpo nuorukainen, joka ostettu pienenä poikana jostain – ehkä juuri Virosta − ritarikunnan kirjurin palvelijaksi. Hänen muistinsa ei ulotu lapsuuteen saakka. Kun ristiretkien verisissä taisteluissa hänen sotimistaidon opettajansa ja paras ystävänsä Dieter kuolee, nuorukainen alkaa käyttää itsestään ystävänsä nimeä. Ottamalla nimekseen Dieter hän siirtää itseensä myös ystävänsä rohkeuden.

Kirjan kertomus päättyy Jerusalemia pohjoisempana kukoistavan Antiokian kaupungin valloitukseen, ryöstöön ja polttamiseen. Aleppon korkeudella sijaitseva nykyinen Antakia on Turkin eteläisimmässä ulokkeessa Libanonin pohjoisrajan tuntumassa.

Kertomuksen alussa Dieter on jo vanha mies, provencelaisen luostarin puutarhuri, joka muistelee ristiretkeä. Kun hän nuoruudessaan oli kirjuri Raimondusin palvelija hänen isäntänsä opetti, miten historiasta säilyy jälkipolville vain kirjoihin ja kansiin tallennettu. ”Usein saa jokin teko merkityksensä vasta kun se merkitään muistiin.”
Tarinan kuluessa lukijalle käy selväksi, että historia on AINA voittajien historiaa. Raimondusin kirjoittama kronikka on tosiasioista piittaamatonta sepitettä. Raimondus on paavin kirkon asialla.

Maallisten hallitsijoiden ja ruhtinaiden tukemassa sotaretkessä oli ennen muuta kyse aluevaltauksista. Auttaessaan paavia Bysantti (siis Kreikka) laajensi alueitaan päävihollistensa seldžukien (turkkilaisten) kustannuksella ja paavi vuorostaan yhtenäisti ja lujitti omaa kirkkokuntaansa.

Romaani Pyhiinvaellus on parhaimmillaan kuvatessaan sekalaista ihmismassaa, joka mateli muuleineen, hevosineen, vankkureineen ja jalkaväkineen hitaasti eteläisen Euroopan halki, sotilaiden purkaessa ylimääräistä energiaansa tappamalla ja raiskaamalla juutalaisia matkan varrella Euroopan eri kaupungeissa.
”Tuhansien sotilaiden ohessa Palestiinan oli valmistautunut vapauttamaan lukematon määrä aseistamattomia pyhiinvaeltajia. Heidän joukossaan oli naisia ja lapsia, tautien riuduttamia ja raajarikkoja, ryysyniekkoja kerjäläisiä ja nahkahameisia ilotyttöjä.”

Kertomus on parhaimmillaan myös kuvatessaan valtavia säiden vaihteluita, matkalaisten mässäilyn ja liki nälänhädän vuorottelua sekä läpitaivallettavan maaston eroja ja vuoristopolkujen hengenvaaraa. Kuolema niittää voimalla niin sotaretkeen osallistujia kuin niitä, joiden maille tunkeudutaan. Kansan ristiretkenä tunnettu maallikkojoukko tuhoutuikin jo ennen Konstantinopoliin pääsyä.  Koetaan näännyttävää hellettä ja janoa, kylmää ja nälkää. Väkeä suistuu hevosineen ja muuleineen rotkoihin. Uusia sotajoukkoja liittyi kolonnaan ja aikaansaatu tuho on sen mukainen:

”Nälkäisiä suita oli liian paljon. Neljäkymmentätuhatta nälkäistä miestä on kuin parvi kulkusirkkoja, jotka hävittävät ensin kaiken syötävän ja ahmivat sitten toisensa. Mitä enemmän aikaa kului, sitä pitempiä kierroksia muonanhankkijoiden oli tehtävä. Ja retket muuttuivat yhä vaarallisemmiksi. Vuoret olivat täynnä Ikoniumista paenneita turkkilaisia, jotka illan pimetessä laskeutuivat alas laaksoon. Tappamaan yön syliin jääneitä pyhiinvaeltajia.”

Historiallista romaania – ainakaan tätä – ei tule lukea vain historiaan sidottuna. Sen analogia nykypäivään on liiankin ilmeinen ja valistunut lukija löytää yhtymäkohtia kyllin. Vähäisin niistä ei ole paavi Urbanus II:n hulluutta hipova kiihotuspuhe Clermontin kirkolliskokouksen päätteeksi. Oleellisesti Isisin toimintaohjeista ei kirjassa eroa Etelä-Italian normannijohtajan, ristiretken sotapäällikön Bohémondin käskynomainen kehotus: ”Listikää pakanoita, niin Herra riemuitsee.”

Ristiretkeläiset ovat barbaareja mieltämättä sitä itse. Vaeltaessaan läpi Balkanin tunkeilijat kokevat ankaraa vastarintaa ja ottavat kymmenkunta slaavia vangiksi:
Raymond [frankkeja johtanut ranskalainen kreivi] käski tuoda vangit eteensä. Puolelta vangeista hän käski puhkaista silmät ja hakata kädet irti. Muilta silpaistiin nenä päästä ja iskettiin jalat poikki polven alapuolelta. Sen jälkeen nuo onnettomat heitettiin hyökkääjien eteen.”

Länsimaisen taiteilijan käsitys ristiretkeläisistä Konstantinopolissa. Tiit Aleksejevin romaanissa heitä päästettiin vain aseettomina ja pikkuryhmissä kaupunkiin rukoilemaan.

Länsimaisen taiteilijan käsitys ristiretkeläisistä Konstantinopolissa. Tiit Aleksejevin romaanissa heitä päästettiin vain aseettomina ja pikkuryhmissä kaupunkiin rukoilemaan.

Vaikka Bysantti ja sen hallitsija Aleksios Voittaja tukee joukkoineen ristiretkeä, ristiretkeläisiä ei päästetä Bysantin pääkaupungin Konstantinopolin muurien sisälle muuten kuin rukoilemaan kirkkoon aseettomina ja viiden miehen ryhmissä. Eurooppalaiset häikäistyvät kaupungin vauraudesta ja siisteydestä ja palatessaan tyhjentävät rakkonsa pitkin seinävieriä. Kun Antiokian edustalla verinen taistelu päättyy kaupunkia puolustavien seldžukien tappioon, ristiretkeläiset todistavat etäisyyden päästä ällistyksekseen, miten seldžukit hautaavat vainajansa kuin ihmiset ikään ja asettavat haudoille kivipaaden. Kun hautaajat ovat vetäytyneet kaupungin muurien suojiin, ristiretkeläiset kaivavat haudat auki, ryöstävät vainajien mukana haudatut kalleudet, hakkaavat vainajien päät irti ja heittävät ohi virtaavaan jokeen. Turkkilaiset katsovat raivon vallassa hautojen häpäisyä Antiokian muureilta. Kunniantuntoa ei pyhällä asialla olevilla riitä.

Keskiaika on kiehtova aihe. Jos olisin lukenut Pyhiinvaelluksen ennen Jevgeni Vodolazkinin keskiaikaromaania Arsenin neljä elämää, olisi innostunut Pyhiinvaelluksesta enemmän kuin nyt tein. Dieterin rakkaustarinan ristiretkellä mukana seuraavan ylhäisönaisen Maria de Toulousen kanssa olisin kirjailijana jättänyt rakkauden kangastukseksi tai melkein sellaiseksi.

Mutta on kirjalla kiistattomat ansionsa.

Virolaiset tulevat

Martin markkinoilla esiintyvistä virolaisista kirjailijoista meillä tunnetuimmat ovat Rein Raud ja Indrek Hargla. Harglan (pseudonimi) 1400-luvun Tallinnan Vanhaan kaupunkiin sijoittuvia rikosromaaneja on ilmestynyt suomeksi jo viisi:
Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus,
Apteekkari Melchior ja Rataskaivonkadun kummitus,
Apteekkari Melchior ja pyövelin tytär,
Apteekkari Melchior ja Piritan kuristaja sekä
Apteekkari Melchior ja Tallinnan kronikka
.
Kirjat on suomentanut Jouko Vanhanen. Indrek Hargla kertoo kaikkein uusimmasta dekkaristaan lauantaina kello 13 Kaapelissa Koidula-salissa.

Martin markkinoiden 2015 kohdemaakunta on Raplamaa.

Martin markkinoiden 2015 kohdemaakunta on Raplamaa.

Rein Raudin Rekonstruksiooni ilmestyi keväällä Hannu Oittisen suomennoksena nimellä Rekonstruktio. Kirjoitin siitä blogissani 18. elokuuta. Rein Raud kertoo romaanistaan sunnuntaina kello 12.30.

Muita virolaisia kirjailijoita Martin markkinoilla ovat raplalaiset äiti ja tytär, runoilijat Ly Seppel ja Kristiina Ehin, joista jälkimmäiseltä on ilmestynyt jo useita runokokoelmia ja tietämäni mukaan jotain on myös suomennettu. Kristiina Ehinin runokokoelmia on ilmestynyt useilla kielillä. Markkinoilla esiintyvät myös kirjailijat Kätlin Kaldmaa (häneltä ilmestynyt mm. novellikokoelma Väike terav nuga ja runokokoelma Rakkauden aakkoset), Asko Künnap, Heiki Vilep sekä Nippernaati-antologiassa esiintyvät Marjo Kangro ja Urmas Vadi. Esiintymisaikataulut löytyvät osoitteesta www.martinmarkkinat.fi.

Oma ”Viro-professorimme” Seppo Zetterberg kertoo uudesta kirjastaan Suomen sillan kulkijoita sunnuntaina kello 13 ja minä vuorostani kerroin siitä edellisessä blogissani.

Mainokset
Kategoria(t): Kaunokirjallisuus Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s