Markku Pääskynen: Sielut

Pieni Maija lähtee aamulla kouluun, mutta ei saavu sinne. Miten katoaminen muuttaa hänen vanhempiensa maailmaa etsinnän aikana?

Pieni Maija lähtee aamulla kouluun, mutta ei saavu sinne. Miten katoaminen muuttaa hänen vanhempiensa maailmaa etsinnän aikana?

Taitava kirjailija miettii tarkkaan aloituslauseensa. Markku Pääskysen romaanissa Sielut se kuuluu näin:
”Jälkeenpäin he puhuisivat paljon tuosta päivästä, mutta he muistaisivat yksityiskohdat eri tavoin, he eivät kykenisi puhumaan johdonmukaisin lausein vaan ristiriitaisesti ja jollakin tapaa katkonaisesti sillä eihän ole mahdollista että näin oli tapahtunut.”

Sielut kertoo pienen tytön, Maijan, katoamisesta suomalaisessa pikkukaupungissa. Touhukas, tunnollinen tyttö lähti aamulla kouluun, mutta jäi sinne saapumatta. Romaanin tapahtumat sijoittuvat toukokuun loppupuolelle, Maijan katoamispäivään. Lukija tunnistaa pikkukaupungin kaupunginosien nimistä Mikkeliksi. Siellä myös kirjailija (s. 1973) on varhemmin asunut.

Kirjassa keskeisiä henkilöitä ovat Maijan isän ja äidin lisäksi myös kaksi saman koulun oppilasta, 13-vuotiaat Taito ja Ilari. Maijan katoamispäivänä tapahtuu muutakin dramaattista: Helsingissä on ryöstetty pankki ja ryöstäjä on panttivankiensa kanssa pakomatkalla pankkivirkailijan autolla, jonka kuljettajaksi hän on pakottanut auton omistajan. Ryöstäjä pakenee pohjoista kohti ja on varustautunut dynamiittiräjähteellä. Draamaa seurataan Suomessa intensiivisesti radio- ja televisiouutisista. Kyseinen pankkiryöstö tapahtui oikeasti 8. elokuuta 1986 ja päättyi Mikkelin torille poliisin saartoon ja auton räjähtämiseen. Tuolloin Markku Pääskynen, ilmeisesti juuri mikkeliläinen koulupoika, oli Taiton ja Ilarin tavoin 13-vuotias.

Maijaa etsitään koko päivän, ensin lähimetsiköistä, tiedetyiltä leikkipaikoilta ja lähikaduilta, sitten yhä kauempaa. Kännyköitä ei ole. Aino-äiti päivystää kotona keittiön ikkunan ääressä odotellen vapauttavaa puhelinsoittoa, Kristian-isä etsii, kyselee naapuruston ihmisiltä ja laajentaa etsintäpiiriään. Kukaan ei halua uskoa vielä mitään pahaa, saati pahinta ja siksi sellaista ei lausuta ääneen. Ulkona on aurinkoista, liki helteistä ja valoa riittäisi myöhään iltaan. Taito ja Ilari puuhastelevat iltapäivällä koulun jälkeen kaikenlaista ja tekemistensä lomassa etsivät Maijaa, hekin.

Erään iltapuuhansa he tunnistaisivat aikuisina. Mutta nyt he vain lykkivät maahan tuntemattomia siemeniä löytämänsä vanhan rasian suljetuista pikkupusseista.

Kerrontateknisesti Sielut tuo mieleen Jarmo Lampelan Äänekoskelle sijoittuvan elokuvan Joki vuodelta 2001. Siinä yliäänikoneen ilmavallin murtumispaukaus sitoo yhteen kuusi pikkukaupungin samanaikaista tapahtumaa ja eri tarinoiden ihmisillä on myös löyhästi tekemistä toistensa kanssa. Sielut -romaanin sivuhenkilöitä ovat pahansuopa, verhojen raosta kurkisteleva lähinaapuri Iida, romuja tontilleen keräillyt herra Hiililä, vanhainkodista aamulla karannut pitkäaikaispotilas Aino Annikki Harmala, bensa-aseman nurkilla luuhaava juoppo Lasse, lastenvaunuja työntelevä Tiina sekä koulupojat Taito ja Ilari. Kirjan lopussa Pääskynen kokoaa yhteen, mitä kukin heistä teki sillä hetkellä, kun Mikkelissä räjähti.

Illalla Maijan etsintöihin osallistuu jo usea paikalle matkannut lähiomainen sekä poliisi, kunnes poliisi saa tiedon pankkiryöstäjän pakoauton suuntaamisesta kohti Mikkeliä.

Pääskynen heittelee pitkin matkaa pieniä pahanenteisiä viitteitä. Jos tapahtuisi kuten dekkareissa, että loppu yllättäisi, siitä löytyisi kuitenkin pienenpieni viite aiempaa. Taiton isän lukitulle ullakolle ei kenelläkään ole pääsyä, naapuri Iida ei olekaan yksin vaan talossa piilottelee kaksoissisar Aada, polkupyörällä liikuskelee tuntemattomaksi jäävä mies, opiskelija ja Maijaa illalla etsittäessä suljetun koulun ikkunat vetävät poikia puoleensa kuin magneetti:
”Jäljellä oli kaksi luokkaa. Toinen niistä oli nopeasti tarkistettu: ei mitään, ei ketään. Päivän kuluessa pojat olivat alkaneet oivaltaa että joskus elämän tärkeimmät tapahtumat sattuvat toisaalla, että joskus sitä palaa kotiin hakemaan unohtuneita avaimia eikä jääkään auton alle. Tai sitten jää. Että monet itsestäänselvyydet olivat seikkoja joille ei ole keksitty selitystä. Että sattumanvaraisuus jakautui pienemmiksi sattumiksi jotka noudattivat mahdottomuuden, epätodennäköisyyden, todennäköisyyden ja välttämättömyyden lakeja. Siksi he olivat tulleet etsimään Maijaa koulusta jonne hän ei ollut ilmestynyt.”

En tekisi kirjailijalle oikeutta, jos paljastaisin, miten etsintäpäivä Maijan ja hänen perheensä osalta päättyy. Sattuma, väärään aikaan väärään paikkaan osuminen, huono onni kuin myös oikeaan paikkaan osuminen voivat hetkessä keikauttaa vallitsevan tilanteen toiseksi, haluttuun tai traagiseen suuntaan. Poliisin seuraama Volkswagen Passat lähestyy kovaa vauhtia juuri samoja katuja, joilta Maijaa on koko päivän etsitty, soiteltu ovikelloja ja kyselty ihmisiltä.

Pankkiryöstö- ja panttivankidraamasta tiedämme, mitä tapahtui: ryöstäjä laukaisi panoksensa, auto, ryöstäjä ja kuljettajaksi pakotettu mies kuolivat, torille sinkoili verta, auton osia ja repeytyneitä setelitukkoja.

Sielut viittaa tarinan ihmisiin, mutta erityisesti Maijan vanhempiin. He ovat hyvä aviopari, odottavat toista lastaan, mutta jos Maijalle on käynyt tai käy huonosti, keskinäissuhteet saattaisivat vastaamattomien kysymysten myötä muuttua. Mutta ”tänään he olivat vuoroin lähestyneet toisiaan, vuoroin etääntyneet toisistaan, tänään heidän muutoin jakamattomat sielunsa olivat jopa koskettaneet toisiaan, kuinka moni voi sanoa puolisostaan niin?”

Markku Pääskynen päättää kirjansa tyylikkäästi samaan lauseeseen, millä romaaninsa aloitti.

Markku Pääskynen: Sielut. Tammi 2015, 254 sivua.

P.S. Aloituslauseista kuuluisimpia on Leo Tolstoin Anna Karenina alku: ”Kaikki onnelliset perheet muistuttavat toisiaan, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan.” Olin tunnistavinani Markku Pääskysen romaanista joitakin sen muunnelmia, kuten ”jokainen on onnellinen ainutkertaisella tavallaan ja onneton vain yhdellä tavalla…” Eipä käy tässä kuitenkaan Tolstoin voittaminen!

Mainokset
Kategoria(t): Kaunokirjallisuus Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Markku Pääskynen: Sielut

  1. Aino sanoo:

    Vaikuttava postaus, sai minutkin miettimään, että tässä voisi olla kirja, jonka haluaisin lukea, vaikka muuten tämänkaltaisia ”jännityselementtejä” vättelenkin.

    • Kirja pani minut jännittämään, sillä pikku tytön katoaminen panee mielikuvituksen liikkeelle ja pahinkin tulee mieleen. Kun lukija saa tietää lopputuloksen kadonneen Maijan osalta, tulee uusi jännitys. Missä itse kukin on sillä hetkellä, kun pankkiryöstäjän auto lähenee pikkukaupunkia hurjaa vauhtia ja osuu jonkun heistä reitille? Mitä odottamatonta ja kaiken vielä ylösalaisin kääntävää on edessä?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s