Paula Havaste: Maan vihat

Maan vihat on historiallinen romaani, mutta samalla rakkaustarina.

Maan vihat on historiallinen romaani, mutta samalla rakkaustarina.

Olipa virkistävää lukea hyvin kirjoitettu historiallinen romaani! Paula Havasteen 1100-luvulle sijoittaman sarjan toinen osa, Maan vihat jatkaa Tuulen vihat -romaanin aloittamaa kertomusta Kertestä, puoliorvosta Paimion pirtin tyttärestä, josta karut olosuhteet parkkiinnuttavat vahvatahtoisen, mutta samalla luonnon hengille herkän naisen.

Kirjan lumo on sen moniaistisuudessa, kansatieteellisessä elävyydessä sekä historiallisessa ajankohdassa, 1100-luvussa, josta tiedämme perin niukasti. Kun kristinuskoa juurrutettiin Suomeen, se onnistui hyvin hitaasti ja kapealla rannikkokaistaleella. Suomen perukoille sen juurruttaminen vei vielä vuosisatoja.

Maan vihat on moniaistinen kirja ja Paula Havaste moniaistisuuden mestari. Kun kirjailija kertoo pirtin lemun vieraan sisään astujan nenässä, naurispadan ja kapakalan tuoksut nälkäisen tulijan aistimuksena tai muinaisessa Turussa tunkion hajut, aistimukset välittyvät eläväninä lukijan aivoon. Miehen olutlöyhkän alta tuoksuu nahka ja rauta. Rekeen heitetty, nuolen lävistämä susi lemuaa vauhkoutuneen hevosen sieraimissa metsältä ja pedolta tai saunasta pirttiin palaavan käypäläisen nenään ”sisältä tulvahti pihaan lämmintä ilmaa ja savun tuoksua, pitkään hiihtäneiden likaisten miesten hapanta hienhajua ja lämmintä leutoa karjan lemua”.

Paula Havasteen historiallisten romaanien aiheina ovat kansanihmiset. Historian hän rakentaa eläväksi etenkin haju- ja tuntoaistin kautta.

Paula Havasteen historiallisten romaanien aiheina ovat kansanihmiset. Historian hän rakentaa eläväksi etenkin haju- ja tuntoaistin kautta.

Ehdin kuunnella tuokion kirjailijaa Helsingin kirjamessuilla, missä hän kertoi etenemisestään sitten, kun valtava kansatieteellinen ja historiallinen faktatieto on koottu. Hän kertoi miettivänsä arkea: mille se haisi, miltä se tuntui iholla, millainen oli kankaan karkeus sen osuessa ihoon, miltä tuntui pakkasella kun hameen alla ei ollut mitään, miltä tuntuivat alituiset syöpäläiset, miltä tuntui hiihtää virsuissa loppumattomia tiettömiä taipaleita, miltä tuntui jos ei voinut pestä itseään ja vaatteitaan, miltä tuntui nälkä.

Kirjassa rahvaan asumuksissa eletään yhdessä vähäisen karjan kanssa. ”Lehmä oli lämmin eläin ja se otettiin siksi sisään. Savulla lämmitetyssä pirtissä oli paljon tukalampaa elää. Mutta kun tilat olivat pienet ja ahtaat ja jouduttiin nukkumaan lattialla, yöllä kieriskelevä saattoi löytää aamulla tukkansa lehmänlannasta”, Havaste kuvaili.

Nykyisen tuhlailevan ja mielijohteisen vaatekulttuurin keskellä elävän on vaikeaa kuvitella käyttövaatteiden vähäisyyttä. Kirjassa Kertte käy kauppaa ostaakseen toisen hameen  ja päätyy ostamaan hyväkuntoisen käytetyn, tai hän luovuttaa hyvän paitansa vaihtaakseen sen muuhun vielä tarpeellisempaan.

Uskomuksilla on erottamaton asema ihmisten arjessa. ”Ei uskottu manalaan tai metsän Marjattaan, vaan luonnonhenget tiedettiin. Luonto oli täynnä tulkittavia enteitä. Lintujen laulusta kuultiin hyvät ja huonot enteet. Kirot, manat ja vihat kuuluivat elämään. Kirot olivat ihmisten lähettämiä, manoilla suojauduttiin henkiolennoilta tai kutsuttiin niitä avuksi ja vihat luonto suuntasi ihmisiin. Tuulen viha nostatti kovan kuumeen ja verisen yskän, nykytermein siis keuhkokuumeen. Maan viha ilmeni ihon, erityisesti jalkapohjien ajettumisena. Se oli vakava asia, sillä ruuan hankinnassa tarvittiin jalkoja.”

Tarinassa kuolleet perheenjäsenet jatkavat asumuksissa viipymistään utuihmisinä. Kertellä on herkkyys nähdä heidät, synnytysvuoteelle vauvoineen kuolleet entiset vaimot ja muut vainajat henkinä, joita ei ole päästetty lähtemään manalaan. Näiden henki-ihmisten kautta hän nopeasti ymmärtää, mitä hänelle vieraassa asumuksissa on aiemmin tapahtunut. Erityisherkkyys alkaa kuitenkin muuttua hänelle ulkoiseksi uhaksi.

Kun Maan vihat alkaa, Köyliöjärven jäällä makaa jähmettynyt piispa Hendrikin kalmo ja ympäröivä lumi on veressä. Kotiinsa palannut Larri oli kohdannut ylimielisen piispan ja piispan miehet, joutunut kutsumattomien vieraiden ivaamaksi ärrävikansa vuoksi ja nähnyt vaimoonsa Kertteen kohdistuvat irstaat ja röyhkeät elkeet. Kiivasluonteinen Larri sieppasi kirveen ja hiihti piispan perään. Nyt odottaisi raaka kosto, murhamiehen koti poltettaisiin ja murhaaja joutuisi hirteen. Mutta talon nuori ja sorea emäntä Kertte keksii keinot: hän lähtisi piispan seurueen mukaan sen johtajan, Arimon, naiseksi. Päätös on ikävystyneelle Kertelle suorastaan mieluisa. Larrin poissa ollessa hän on kokenut suurta intohimoa Arimon kanssa rakastellessaan ja häneen hullaantunut Arimo on valmis peitetarinaan, Larrin saamaan etumatkaan pakenemisessa sekä lavastettuun kostoon. Hirteen hommattaisiin väärä murhamies.

Kirjassa on rinnan kaksi rakkaustarinaa, Kerten ja Arimon, mutta kätketympänä ja syvänä pohjavireenä on sittenkin Kerten ja Larrin keskinäinen kiintymys. Kerten vaihtelunkaipuusta huolimatta he ovat olleet aina hyvä pari.

Arimo maalailee huimat lupaukset rakastetulleen. Tämä pääsisi hänen mukanaan suureen maailmaan pois syrjäisestä maankolkasta kaikenlaisen hyvä äärelle. Alkaa vaivalloinen ja näännyttävän raskas talvinen hiihtomatka kohti monen päivämatkan päässä olevaa markkinakylää ja jossain sen takana rannikon Turukylää. Jäiden sulettua matkattaisiin purjelaivalla Tokholmaan Arimon eman luokse.

Maan vihat kuvaa Kerten ja Arimon viikkokausia kestävän matkanteon kaikkine vaivoineen mukana hevoskuormallinen matkan varrella ostettuja turkiksia Tokholmassa rahaksi muutettavaksi. Seebaotin puolivillaiset palvojat ovat ennen muuta kauppamiehiä.

Vaarallinen ja äärimmäisen raskas matka on Kertelle onnen aikaa. Hän on rakastunut ja Arimo palkitsee Kerten odotukset mitä halukkaimmin. Kertte voittaa Arimon rinnalla tasavertaisuuden osoittautumalla ovelaksi ja taitavaksi turkisten ostajaksi ja tietojen tulkitsijaksi. Kertulla on itsetuntoa ja ylpeyttä, olihan hän sentään komean Larrilan talon itsetietoinen emäntä.

Mutta onnea ei kestä ikuisesti eikä Arimon lupauksille löydy katetta. Eman pirtti on odotettua köyhempi ja vastaanotto tylyn vihamielinen. Määräilevä ema ei Kerten osaamista ja neuvoja kaipaa, vaikka Kertte näkee äidin ja pojan tyhmät ratkaisut. Vieraskielisten ihmisten keskuudessa Kertte on muukalainen. Arimo alkaa muuttua vältteleväksi ja äreäksi. Mutta suurin uhka huokuu läheisestä piispanlinnasta. Sen käskynhaltija Pärtty on sadisti, naisten kammoama väkivaltainen raiskaaja, nykytermein psykopaatti. Hän iskee silmänsä komeaan Kertteen. Arimo on Pärtyn tottelevainen käskyläinen, joka tiukan paikan tullen asettuu Pärtyn puolelle.

Miten Kerten käy, sitä en kerro. Lukijalla on löytäjän oikeus. Mutta kirjan päätyttyä on selvää, että Kertte Merentakaisen elämäntarina jatkuu, samoin kuin jo Lapin perukoille paenneen ja paluumatkansa turvallisuutta mietiskelevän Larrin, jonka pakoa ja turvapaikkoja tarina aika ajoin seurailee. Arvattavissa on, että kummankaan vaikeudet eivät ole likikään voitettu.

Havaste tuntee historiansa kansatieteilijän tarkkuudella. Hän on tutkinut tapakulttuurit, uskonnot ja uskomukset, taloushistorian, maataloushistorian, naisten ja eri yhteiskunnallisten kerrostumien asemat, vallankäyttäjien menettelytavat, nimihistorian, ruokakulttuurin, poliittisen historian – tuntuu, että kerrassaan kaiken. Valtava tietomäärä on sulautunut ja imeytynyt kronologisen juonen kerrontaan kuin mauste keittoon. Siksi Maan vihoista oli helppo nauttia. Kerten tarinassa säilyy imu.

Paula Havaste: Maan vihat. Gummerus 2015, 452 sivua.

Mainokset
Kategoria(t): Kaunokirjallisuus Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Paula Havaste: Maan vihat

  1. Kirjavaras sanoo:

    Maan vihat oli vuoden odotetuin uutuus Tuulen vihojen erinomaisuuden vuoksi, pääsin sen seuraan viimein pari viikkoa sitten. Olisin kovasti halunnut tulla kuuntelemaan Havastetta messuilla, mutta en ollut liikkeellä hänen kanssaan yhtä aikaa. Mukavaa, että toit hänen sanomisiaan esille postauksessasi!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s