Perjantaina Helsingin kirjamessuilla

Kun perjantaipäiväni kirjamessuilla kallistui illaksi, tajusin päiväni muodostuneen perin naissisältöiseksi, vaikka kuuntelin myös monia kiinnostavia miehiä. Nimekkäin heistä oli Venäjän ilmapiiriä suorasanaisesti arvostellut Mihail Šiškin.

Satu Silvon ja Erkki Wuolijoen keskustelu säkenöi. Pakko saada nyt lukea itse kirja!

Satu Silvon ja Erkki Wuolijoen keskustelu säkenöi. Pakko saada nyt lukea itse kirja!

Erkki Wuolijoki, Wuolijoen kartanon nykyinen haltija, oli Satu Silvon haastateltavana teoksestaan Niskavuoren henki – viljapelloilta valkokankaalle (Karisto).  Kun Erkki Wuolijoki, Väinö Wuolijoen pojanpoika, oli alkanut kaivella sukunsa historiaa, kaikille Niskavuoren henkilöille ja heidän  skandaaleilleen paljastuivat todelliset vastineet.
”Kun Kansanteatteri esitti vuonna 1936 Niskavuoren naiset, tuohtumus Hauholla oli suuri, sillä kaikki henkilöt olivat Hauhon kylistä, nimiä myöten. Se oli Hellan kosto wuolijokelaisille.”

Erkki Wuolijoen mukaan valtiomies Juho Robert Wuolijoen pikkusisko Hanna oli omapäinen ja kulmikas tyttö, joka myi oman perintöosuutensa 1870-luvulla. Iän myötä tämä Heta Niskavuoren esikuva ylpistyi ja muuttui väkivaltaiseksi:

”Hanna houkutteli Simolan isännän aittaansa muka kangaspuita korjaamaan, pisti aitan oven säppiin ja ilmoitti, että lähtemistä ei ole, `ennen kuin kangaspuut on korjattu`. Simola katosi kuvioista ja raskaaksi tullut Heta joutui naimaan itseään kymmenen vuotta nuoremman Vihtori-rengin. Perintörahoilla he ostivat Pälkäneeltä Eerolan tilan. Ja vaikka Vihtorista tuli menestyvän talon isäntä, hänen piti Hannan komennossa kulkea puolijuoksua, mitä edellytettiin palvelusväestä. Myös Siipirikko oli oikeasti olemassa”, Erkki Wuolijoki kertoi.

”Saapuessaan Wuolijoen rustholliin Hella ihmetteli naisten ja talonpoikaiston itsenäisyyttä. Virossa oli ollut vuosisatainen maaorjuus, joten juureva talonpoikaisto naisineen oli jotain aivan uutta. Hella kummasteli myös nuukuutta, jonka selityksenä meillä olivat taakse jääneet nälkävuodet. Suomalainen ei olisi pystynyt kuvaamaan näitä ihmisiä ja ympäröivää luontoa siten kuin muualta tullut pystyi”, Erkki Wuolijoki arvioi.

Niskavuoren henki -teos sisältää paljon Suomen kulttuurihistoriaa ja Hämeen maisemien kuvausta. Eino Leino vietti kesiään paratiisimaisen kauniin Kukkiajärven saaressa, käänsi siellä Danten Jumalaisen näytelmän Paratiisin ja kirjoitti Elämän koreuden ja Wuolijoen suvun historiaan liittyy myös Wäinö Wuolijoen isän ystävä Paavo Cajander, hämeenlinnalaisen nahkurin poika, joka rukkaset saatuaan keskittyi englannin kieleen ja käänsi elämänsä aikana muiden muassa koko Shakespearen tuotannon.

Haastattelija Satu Silvo iloitsi omasta erityissuhteestaan Niskavuoriin. Hän näytteli kylään saapunutta nuorta opettajaa Ilona Ahlgrenia, tulevaa Niskavuorta Matti Kassilan elokuvassa Niskavuoren naiset.

Naisten aika – unelma sivistyksestä

Riitta Mäkinen ja Elisa Garritzen kertoivat opin teille lähteneistä vahvoista naisista.

Riitta Mäkinen ja Elisa Garritzen kertoivat opin teille lähteneistä vahvoista naisista.

Riitta Mäkisen ja Marja Engmanin teos Naisten aika – valkoinen varis ja muita oppineita naisia (Gaudeamus) kertoo niistä suomalaisnaisista, jotka 1890-luvulta lähtien alkoivat murtautua julkiseen elämään ja joista tuli oppineita vaikuttajanaisia. Yksi heistä oli talousneuvos Hedvig Gebhard. Riitta Mäkisen mukaan nousua edesauttoivat vanhempien liberaali elämänasenne sekä tytön varttuminen veljesten keskellä.

”Aatelisnaiset saivat kouluttautua gymnasiumin verran, mutta keskiluokkaiset naiset pystyivät ponnistelemaan pidemmälle. Naiset saivat tukea toisiltaan verkottumalla keskenään, mutta myös miesten kanssa, sillä muuten he olisivat jääneet omaan piiriinsä”, Mäkinen kertoi. Hänen mukaansa naiset hyväksyttiin mukaan silloin, kun ilmassa oli yhteiskunnallista uhkaa, ja kun olot vakiintuivat, naiset usein joko vetäytyivät taka-alalle tai heidät työnnettiin sinne.

Teoksen kirjoittamiseen osallistunut Elise Garritzen kertoi yhdestä sadan vuoden takaisesta tiedenaisesta, tohtori Liisi Karttusesta, joka loi historiantutkijan uransa 1910-luvulla, muutti rakkaussuhdeskandaalin siivittämänä Roomaan, siirtyi vuosikymmenen lopussa työskentelemään Suomen Rooman suurlähetystössä ja teki elämäntyönsä Roomassa. ”Kiteeläisen Liisa Karttusen opintielle pääsyyn vaikuttivat Kiteen Branderit, tunnettu aatelissuku.”

Teoksen tutkijoiden mukaan naiset tukivat toisiaan siten, että maisteriksi yliopistosta valmistunutta juhlittiin järjestämällä seppelöintejä ja illallisia. Heidät otettiin vastaan uuden ajan airuina. Mutta yliopistollisen viran saannissa tuli lasikatto vastaan. Oppineiden naisten odotettiin tyytyvän opettajan toimeen. ”Monet oppineet naiset perustivatkin oman yrityksen”, kirjoittajat totesivat.

Susan Abulhawa kirjoittaa palestiinalaissukunsa naisista

Susan Abulhawan romaanin aiheena ovat palestiinalaissukunsa naiset kolmessa sukupolvessa.

Susan Abulhawan romaanin aiheena ovat palestiinalaissukunsa naiset kolmessa sukupolvessa.

Yhdysvalloissa elävä palestiinalainen kirjailija Susan Abulhawa (s. 1970) on yksi Helsingin kirjamessujen ulkomaalaisvieras. Perjantaina hän kertoi kirjastaan Sininen välissä taivaan ja veden (Like). Teos on hänen toinen romaaninsa ja kertoo oman suvun naisista kolmessa sukupolvessa. Abulhawan vanhemmista tuli pakolaisia kuuden päivän sodan seurauksena vuonna 1967. Gazalainen perhe joutui ensin pakolaisleirille, asui Kuwaitissa ja miehitetyssä Itä-Jerusalemissa, kunnes muutti Yhdysvaltoihin.

Susan Abulhawan mukaan äidit ovat perheen tukipilareita. Hänen romaanissaan kaikki kuvatut naiset ovat keskenään hyvin erilaisia. Yksi kirjan naisista on nuori Nur, joka palaa Gazaan oivaltaen ajasta ja paikasta riippumattomat verisiteet ihmisten yhdistäjinä.

”En itse pidä kaikista kuvaamistani naisista, kuten Nurista. Hän on rikkoutunut ihminen. Palestiinalaiset ovat poliittisia uhreja riippumatta siitä, millaisia yksittäiset yksilöt ovat. Palestiinalaisen ei tarvitse olla puhdas ja viaton ollakseen kuitenkin uhri. Totta kai meidän keskuudessamme tapahtuu samanlaisia vääriä ja pahoja asioita kuin ihmisten yhteisöissä kaikkialla”, Susan Abulhawa totesi.

Abulhawa uskoo, että Palestiinan vuosikymmenet kestävään kriisiin tulee joskus ratkaisu. ”Kahdesta syystä: mikään valta ei voi dominoida toista loppumattomiin ja ihmiset vaativat itselleen tasaveroisia oikeuksia. Mutta kun kirjoitan fiktion, en ajattele politiikkaa. Yritän tavoittaa kuvaamani ihmistyypit.” Itse hän ei ole käynyt sukunsa tuhotussa kylässä. ”En voi mennä sinne, minulla ei ole sinne mitään pääsyä.”

Kolme vahvaa nykykirjailijaamme

Rosa Liksomin ja Pekka Pesosen aiheena oli Kuolleet sielut ja sen ajankohtaisuus.

Rosa Liksomin ja Pekka Pesosen aiheena oli Kuolleet sielut ja sen ajankohtaisuus.

Päivän naiskimaraa täydensi kolme vahvaa nykykirjailijaa. Professori Pekka Pesosen jututtama Rosa Liksom vertaili kiinnostavalla tavalla ja vauhdikkaalla tyylillään Vladimir Putinin kauden suuntaansa etsivää Venäjää Nikolai Gogolin romaaniin Kuolleet sielut Nikolai I:n ajan Venäjältä. Romaanin henkilötyypit, tunnetuimpana kuolleiden sielujen ostaja Tšitšikov, ovat yhä eläviä tyyppejä nykykielessä.

Minna Lindgren kertoi vauhdikkaasti, millainen kohtalo vanhainkoti Ehtoolehdon terhakkailla vanhuksilla Irmalla, Anna-Liisalla ja Siirillä on hänen kirjasarjansa päätösosassa Ehtoolehdon tuho (Teos), missä hoitavat kädet ja inhimilliset kontaktit on korvattu vanhusteknologialla, kuten älyseinillä ja seurarobotilla. ”Ei minun tarvinnut niitä keksiä, ne ovat jo ja niistä ylpeillään tekniikan uusina saavutuksina.”

Päivän päätteeksi kuuntelin Emmi Itärantaa hänen uudesta romaanistaan Kudottujen kujien kaupunki (Teos). Itärannan futurologisessa romaanissa pääteemana on identiteetti sekä valtasuhteet ja valta. Kirjassa kiellettyä on unelmoida ja ajatella. Unelmoinnista kielivät unet. Kirja on minulla vielä lukematta, mutta kirjailijan mukaan tässäkin romaanissa kyse on naiseudesta ja naisen asemasta.

 

 

Mainokset
Kategoria(t): Ajankohtaista, Kaunokirjallisuus, Kulttuurihistoria Avainsana(t): , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Perjantaina Helsingin kirjamessuilla

  1. Arja sanoo:

    Hienoja bongauksia messuilta sinulla! Upeita vahvoja naisia. Itärantaa olin minäkin kuuntelemassa, ja juuri olen aloitellut kirjaa: se ei ole kieleltään eikä teemoiltaan kovin nopea hotkaistava, joten kestää hetken ennen bloggausta. Määrätietoinen nainen siinäkin, vaikutti haastattelun perusteella.

  2. Kiitos! Kommenttisi lämmittää mieltäni.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s