Lasse Kylänpää: Linnuntie

Linnuntie kertoo kesäntuojien kesyttömistä muuttomatkoista. Kannen tuulettaja on västäräkki.

Linnuntie kertoo kesäntuojien kesyttömistä muuttomatkoista. Kannen tuulettaja on västäräkki.

Lasse Kylänpään Linnuntie seuraa neljän meille tutun pikkulinnun, kiurun, peipon, västäräkin ja haarapääskyn saapumista, pesimistä ja muuttomatkaa etelään. Linnuntie on samanvahvuisesti taide-, luonto- ja tietokirja.

Tunteeni teosta lukiessani ja upeita valokuvia katsellessani velloivat ääriasennoissa: myötäelin, tunsin jännitystä ja kuvittelin hentoisten lentäjien väsymyksen ja kauhun hengen päälle käyvien yllätysten edessä. Tunsin surua ja suuttumusta pikkulintujen massiivisen ja turhan tappamisen johdosta. Tunsin iloa, että tällainen kirja on tehty ja julkaistu, ja nautin teoksen esteettisyydestä, hienoista valokuvista ja teksteistä sekä valokuvien taidokkaasta ryhmittelystä.

Töyhtöhyyppä ja puhjennut suvi

Töyhtöhyyppä ja puhjennut suvi

Lasse Kylänpää on salolainen toimittaja, tietokirjailija ja valokuvaaja, joka useamman vuoden ajan seurasi muuttolintujen tuhansien kilometrien pitkää matkaa merten, vuoristojen ja autiomaiden yli. Kiurujen talvehtimisalueita ovat Ranska ja Espanja, västäräkit pyrkivät Egyptiin, haarapääskyt Etelä-Afrikkaan ja peipot Välimeren reunamaihin.

Vielä on kesä. "Syksy syntyy kaihosta, kun haarapääskyt kokoontuvat nuoteiksi sähkölinjojen nuottiviivastolle."

Vielä on kesä. ”Syksy syntyy kaihosta, kun haarapääskyt kokoontuvat nuoteiksi sähkölinjojen nuottiviivastolle.”

Kylänpää tarkkaili ensisaapujia ja niiden epätoivoista selviytymistaistelua uuden takatalven kynsissä Suomessa. Hän kuvasi kumppanin hakemista ja pesimispuuhia ja joutui näkemään monen linnun epäonnistumisen tärkeimmässä tehtävässään, eri syistä. Haarapääskysten kotiutumista autiotaloon hän kuvaa näin:
”Sisällä eletään kuin ihmisten maailmassa: riidellään ja kuherrellaan, mennään yhteen ja vannotaan uskollisuudenvaloja, mutta vilkuillaan naapurin puolisoa ja livetään syrjähyppyihin. Paiskitaan rakennustöitä, tehdään peruskorjausta, uurastetaan aamusta iltaan perheen elannon eteen, hoidetaan pienokaisia ja kasvatetaan jälkeläisiä pärjäämän omillaan.”

Kun Suomi alkaa syksyn lähestyessä tyhjetä hiljalleen muuttolinnuista, hän seurasi muuttajia Viroon, Liettuan käytävään, Puolaan, Espanjaan, Maltalle, Italiaan, Egyptiin ja Afrikan eteläkärkeen.

"Vaikeudet alkavat majakalla. Äkilliset puuskat tarttuvat yksittäisiin lintuihin, tempovat niitä irti parvesta ja paiskovat kylki edellä kymmenien metrien päähän."

”Vaikeudet alkavat majakalla. Äkilliset puuskat tarttuvat yksittäisiin lintuihin, tempovat niitä irti parvesta ja paiskovat kylki edellä kymmenien metrien päähän.”

Luonto itsessään on pikkulinnuille tappavan vaarallinen. Saarenmaan eteläisessä kärjessä, Sõrven niemellä raivoisa, monta päivää jatkunut etelätuuli heitteli västäräkkejä kuin lastuja, kun metsä ei enää antanut suojaa. Myrskyävä meri ja Alpit arvaamattoman nopeasti muuttuvine säineen koituvat sadoille tuhansille muuttolinnuille tuhoksi, ja Saharan lohduton autiomaa laajenee kaiken aikaa.

Talvehtimispaikoilla ei useinkaan odota leppeä ja lämmin sää. Näin Kylänpää kuvaa havaintojaan Kataloniassa:
”Sakea sumu seisoo viljelysaukealla. Maahan ulottuva pilvi katkoo peltotiet ja hukuttaa mutkaisten mantelipuiden rivistöt taivaanrannassa. Karut soraharjanteet ja luonnonkivistä ladotut vajat ovat kadonneet. Kalsea kosteus on syleillyt Katalonian ylänköä jo viikkoja. Vain iltapäivisin sumu on hetkeksi hälvennyt harmaaksi uduksi.
Kylmempinä aamuina maa on kuurassa.
Neljä kiurua kyyhöttää märällä pellolla. Linnut vaikuttavat haluttomilta liikkumaan. Ne ryömivät maata viistäen ja pysähtyvät taas kyyristelemään. Yö on ollut kolea. Suuret kastepisarat helmeilevät syysviljojen orailla. Kiurujen höyhenpeite on kostunut, mutta auringosta ei ole kuivaajaksi tänäkään aamuna.
… Harva pikkulintu kuolee vanhuuteen. Niiden elämä on siihen liian vaarallista. Enemmistö nuorista kiuruistakin menehtyy heti ensimmäisellä muuttomatkalla. Ne eivät koskaan saa omia poikasia. Ehkä vain kourallinen kolmestasadasta kiurusta elää yli viisivuotiaiksi.”

Sää Alpeilla muuttuu arvaamattoman nopeasti. Matalla lentämään pyrkivä lintu harhautuu usein myös umpikujaan.

Sää Alpeilla muuttuu arvaamattoman nopeasti. Matalla lentämään pyrkivä lintu harhautuu usein myös umpikujaan.

Luontoa pahempi on ihmisen luonto. Teoksen loppupuolella Kylänpää kertoo julmaa tarinaa pikkulintujen massapyytämisistä Ranskassa, Espanjassa, Italiassa ja Maltalla, missä lintujen huviammunta savikiekkojen asemasta on kansallista ajanvietettä. Romania on tehnyt muuttolintujen huviammunnasta kannattavan turistibisneksen. Vaikka linnut ovat rauhoitettuja, Euroopan unioni sallii kiurunmetsästyksen yhä Italiassa, Kreikassa, Kyproksella, Maltalla, Ranskassa ja Romaniassa syyskuusta tammikuuhun, siis talvehtimisajan.

Västäräkit talvehtivat Niilin laakson maanviljelysalueilla. Viljelijälle on yllätys, että lintu on voinut saapua niin kaukaa.

Västäräkit talvehtivat Niilin laakson maanviljelysalueilla. Viljelijälle on yllätys, että lintu on voinut saapua niin kaukaa.

Lukija saa tietää, että sydänkeskiajalla kiuru oli rahvaan ravintoa, kunnes uudella ajalla siitä tuli yleistä herkkua. Kylänpääkin on julkaissut teoksessaan yhden kiurureseptin, tuskin kuitenkaan tarkoittaen sillä yllyttää lukijoita kokeilemaan.
Pelkästään Ranskassa tapettiin 1800-luvulla jopa kymmenen miljoonaa kiurua vuodessa”, hän tietää. Surmattujen ja häkkilinnuiksi pyydystettyjen muuttajien luvut ovat yhä pöyristyttäviä.

Asenteista kertoo suosittu ja meillä hyvin tunnettu ranskalainen lastenlaulu Aluette, gentille aluette. Aluette merkitsee kiurua. Linnuntiessä Kylänpää julkaisee laulun sanat. Eivätpä taida asenteet muuttua nopeasti, jos jo lapset laulavat silmät kirkkaina näin:
”Kiuru, kiltti leivonen/ kiuru, sinut minä kynin./ Kynin jalkasi, kynin jalkasi/ ja pyrstösi ja pyrstösi/ ja siipesi ja siipesi/ ja vatsasi ja vatsasi/ ja kaulasi ja kaulasi/ ja nokkasi ja nokkasi/ ja pääsi ja pääsi/ kiuru, kiuru, aa-aa-aa-aah.”

Meillä irti liikkuvia kotikissoja lukuun ottamatta kiuruihin, peippoihin, västäräkkeihin ja haarapääskyihin suhtaudutaan toisin, suojelevasti. Silti oma muuttunut tehomaataloutemme on koitunut lintukannoille kohtalokkaaksi. Kiurut ovat vähentyneet, kottaraisparvet kutistuneet, haarapääskyt harventuneet.
”Pensastasku ei maiskuttele ojanpenkoilla eikä kuovi kutsu heinäpelloilta entiseen tapaan. Peltosirkun suruvoittoinen säe uhkaa kadota kokonaan.”

Liian varhaiselle saapujalle Suomen luonto on tyly, mutta vielä tylympi sille on maatalouden rakennemuutos.

Liian varhaiselle saapujalle Suomen luonto on tyly, mutta vielä tylympi sille on maatalouden rakennemuutos.

Muuttuneesta maataloudesta kertoo luku Muutos. Se on surullista luettavaa. Lintujen selviämismahdollisuuksiin muutokset vaikuttavat kaikin mahdollisin tavoin heikentävästi: pääskyillä pesänrakennussaven ja kärpästen katoamisena karjatilojen lopettamisten myötä, maahan pesivillä ojanpenkkojen ja peltojen piennarpensaiden katoamisen sekä torjunta-aineiden ja väkilannoitteiden runsaan käytön myötä.
”Maaseudusta rakennettiin tehdas. Peltolintujen koti köyhtyi. Niittykukat himmenivät, hyönteisruoka hupeni ja turvalliset pesäpaikat harvenivat.”
Silti meillä maanviljelijä yrittää merkitä pellossa olevan pesän, jos traktorinsa pukilta pystyy mitään havaitsemaan.

Tästä jutusta tuli surullisempi kuin halusin. Palataan Maltalle, missä Espoon kokoisessa saarivaltiossa tapetaan joka vuosi miljoonia muuttolintuja, huvin vuoksi. Pari vuotta sitten, vuonna 2013, Maltan metsästäjäliitto vaati hallitukselta lupaa pyytää 2,6 miljoonaa peippoa, viherpeippoa, hemppoa, vihervarpusta, keltahemppoa ja nokkavarpusta kahden syyskuukauden aikana, ei siksi että ne kenties aiheuttaisivat jotain vahinkoa vaan seuraavin perustein:
”Tämän elämäntavan ottaminen pois tappaa tai pikemminkin murhaa olennaisen osa ihmisestä. Ansapyytäjällä ei ole enää mitään, mistä haaveilla, mitä rukoilla, toivoa ja mitä varten pukeutua. Hänen mielenterveytensä, kuntonsa sekä perhe- ja ystävyyssuhteensa kärsivät ja hän voi epäonnistua työssä ja jopa seksissä. Itse asiassa hänellä ei ehkä ole mitään muuta syytä, minkä puolesta elää. Hän kärsii masennuksesta itsemurhan partaalla.”

Lasse Kylänpää ei kerro, heltisikö Maltan hallitukselta lupa. Oma oletukseni oli, että heltisi. Malta on pikkuisille muuttomatkalaisille hengenvaarallinen levähdyspaikka.

Lasse Kylänpää: Linnuntie. Maahenki 2015, 224 sivua. Graafinen suunnittelu ja taitto Riikka Löytökorpi.
Lahjakirjaksi ja omaan omistukseen teosta löytyy Helsingin kirjamessuilla Maahengen osastolta 6e69.

 

 

 

Mainokset
Kategoria(t): Löydöt, Luontokirjat, Tietokirjallisuus Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s