Karl Ove Knausgård: Taisteluni. Ensimmäinen kirja

Teini-iän ihanuus ja kurjuus, vanhempien avioero, populaarimusiikin voima, kaverit, seksuaalisuuden herääminen, isän alkoholismi ja kuolema, suhde isoveljeen. Siinä ensimmäisen kirjan aineksia.

Teini-iän ihanuus ja kurjuus, vanhempien avioero, populaarimusiikin voima, kaverit, seksuaalisuuden herääminen, isän alkoholismi ja kuolema, suhde isoveljeen. Siinä ensimmäisen kirjan aineksia.

Sinnittelin pitkään Taisteluni-sarjaan tarttumatta sillä selityksellä, etten mitenkään ehdi lukea kaikkea kiinnostavaa. Mutta kun moni ystävä vuosien varrella kyseli mielipidettäni ja kun kolme ensimmäistä osaa osuivat eteeni tarjoustiskillä, tein sijoituksen. Ihan heti en lukemaani syttynyt, mutta lyhyen alkukangertelun jälkeen Knausgård-koukku nappasi kiinni myös minuun.

Karl Ove Knausgård (1968) aloitti sarjansa kirjoittamisen 39-vuotiaana vuonna 2007. Ensimmäisen kirjan keskeisimmät tapahtumat ovat 1980-luvun puolivälistä murrosiän vuosilta sekä isän kuolemasta vuodelta 1998. Eteneminen ei ole kronologista. Näin hän kirjoittaa:
”Se on kirjallisuuden ainoa laki: kaiken on alistuttava muodon ehtoihin. Mikäli jokin kirjallisuuden muista elementeistä, kuten tyyli, juoni, tematiikka, on voimakkaampi kuin muoto, jos jokin näistä alistaa muodon, tuloksesta tulee heikko.”

Muoto. Mikä on kirjan muoto? Rakenne + tyyli? Kirjallisuusgenre se mielestäni ei ole, siis laji. En siis aivan tavoita, mutta lukiessani Knausgårdin sujuvasti etenevää kerrontaa, missä aiheet ja ajankohdat limittyvät toisiinsa ilman, että lukija tuntee tulleensa houkutelluksi sivupolulle, muodon hallinnasta ja sen myötä kirjasarjan lumovoimasta lienee kyse.

Elämänkerrallisuudesta huolimatta kyse on myös fiktiosta. Näin Knausgård kirjoittaa ensimmäisessä kirjassa:
”Kirjallisuus on aina ollut sukua utopialle, joten kun utopia menettää merkityksensä, kirjallisuuden käy samoin. Yritin siis, ja ehkäpä kaikki kirjailijat yrittävät, mistäs minä sen tiedän, taistella fiktiota vastaan fiktiolla.”
Se on osuvasti sanottu. Taisteluni on fiktiota, joka tavoitellessaan totuudellisuutta taistelee fiktiota vastaan.

Siinä taistelussa keskeiseksi nousee muisti. Knausgård mainitsee ahmineensa nuorena Marcel Proustin romaania Kadonnutta aikaa etsimässä. Siihen kirjasarjaanhan Taisteluni rinnastetaan. Maailman tunnetuimman leivoksen sijasta kerronta on paikoin arkistakin arkisempaa, mutta yhtä kaikki seikkaperäistä, kuten tässä nuoren isän avioliittokuvauksessa:

”Pelkään että aika karkaa minulta, valuu hiekkana sormieni välistä sillä aikaa kun teen… niin, mitä? Luuttuan lattioita, pesen vaatteita, laitan päivällistä, tiskaan, käyn ruokakaupassa, leikin lasten kanssa leikkipuistoissa, vien heidät sisään ja riisun heidät, kylvetän heidät, hoidan heitä kunnes heidän on mentävä nukkumaan, nukutan heidät, ripustan vaatteet kuivumaan, taittelen vaatteet ja vien ne kaappiin, siivoan, pyyhin pöydät, tuolit, kaapit. Se on taistelua, ja vaikka se ei olekaan sankarillista, se on taistelua ylivaltaa vastaan, sillä teinpä kotona miten paljon töitä tahansa, huoneet pursuavat sotkua ja likaa, ja lapset ovat uhmakkaampia kuin olen koskaan nähnyt muiden lasten olevan. Vaikka heistä huolehditaan jokaisena minuuttina jonka he ovat valveilla, ajoittain täällä on silkka hullujenhuone, ehkä siksi ettemme ole koskaan saaneet etäisyyden ja läheisyyden välttämätöntä tasapainoa joka olisi sitä tärkeämpää, mitä enemmän temperamenttia on pelissä. Ja täällähän sitä riittää.”

Vielä suuremmalla tarkkuudella Knausgård kuvaa kuihtuneen isoäitinsä pöyristyttävän saasteisen talon siivoamista isoveljen Yngven kanssa, kun alkoholisti-isä on löytynyt sieltä kuolleena. Knausgård kuvaa yksityiskohtaisesti viinapullojen tulvaa, erilaisia alapään eritteitä, likaa ja löyhkää, marketista ostamiaan puhdistusaineita ja -välineitä sekä monen päivän siivousmaratonia. Kyllä se Proustin päihittää: taistelua fiktiota vastaan fiktiolla!

Muistista on kyse ja muisti elää aina nykypäivässä. Knausgård kertoo polttaneensa kaikki päiväkirjansa ja muistiinpanonsa:
Jäljellä on tuskin jälkeäkään ajasta ennen kuin täytin kaksikymmentä viisi, ja oikeutetusti, sieltä ei tullut mitään hyvää.”

Ensimmäisessä kirjassa nuori Karl Ove pelkää ja vihaa isäänsä. Opettaja-isän silmät ovat jäiset. Isä matkii ivaten 15-vuotiaan poikansa ärrävikaista puhetta. Isä muistaa mainita, missä kaikessa hän muutenkin häpeää poikaansa. Pojan tekemiset eivät häntä kiinnosta. Mutta hän lyö ja hän huutaa. Joskus myöhemmin hän tekee poikaansa heiveröisiä lähentymisyrityksiä. Kaikki tämä, ja vanhempien avioero, tihkuvat kerronnassa pieninä purosina, oikeastaan vain mainintoina. Isä nousee keskiöön oikeastaan vasta kuoltuaan. Sitä ennen isä on juomalla tuhonnut kaiken: ihmissuhteensa, työpaikkansa, omaisuutensa ja oman äitinsäkin.

Lapsuudestaan huolimatta nuori teini Karl Ove on cool ja itsetunnossaan vahva. Kirja kuvaa ensimmäisiä eroottisia kokemuksia, ensimmäisiä seurusteluyritelmiä, ensimmäistä rakastumista, tietämättömyyttä,  kokemattomuutta ja osaamattomuutta, surkuhupaisia sosiaalisia yritelmiä, ensimmäisiä humalatiloja, surkeaa musiikkia vääntävää nuorisobändiä, jossa Karl Ove on rumpalina. Jos keskiviivan toisella puolella on itsekorosteisuus ja itsekehu ja toisella puolella itseironia, Knausgård tasapainoilee taitavasti keskiviivalla. Tulos tuntuu hyvin rehelliseltä, ja juuri siinä piilee kerronnan lumovoima. Taisteluni selättää fiktiolla fiktiota.

Nuori Knausgård kannattaa pehmeitä arvoja, vastustaa sotaa,  auktoriteetteja ja hierarkioita. Hän käyttäytyy korrektisti ja kohteliaasti. Hän kuuntelee aikansa musiikkia ja lukee paljon. Hän on tietoinen persoonallisesta pukeutumisestaan ja tietää olevansa hyvännäköinen. Hän on itsetuntoinen vailla ylenkatsetta tai röyhkeyttä.

Kirjassa tupakoidaan huomiota herättävän paljon. Knausgård aloittaa tupakoinnin murrosiässä ja polttaa jatkuvasti. Sätkä käryää vanhempien ja isoäidin huulessa, surutta niin kotona sisätiloissa kuin ajomatkalla autossakin ja tuhkakupit tuntuvat olevan aina tumppeja täynnä.

Ensimmäisen kirjan tapahtumat sijoittuvat lapsuuden ja nuoruuden rannikkokaupunkiin Kristiansandiin, opiskeluvuosien ja varhaisaikuisuuden Bergeniin sekä vuoden 2003 kuvauksessa silloiseen kotikaupunkiin Tukholmaan.

Koukussa siis sätkin ja nyt pähkäilen, missä kumman vaiheessa pääsen käsiksi seuraaviin osiin, kun keskustelu käy jo viidennesta. Tulevat viikot kuluvat mansikan poiminnassa, mustikkametsässä, puutarhassa viinimarjojen kimpussa, marjojen pakastamisessa sekä sienten etsinnässä. Tyhjentyneet pakastearkut odottavat luonnonherkkuja ja siinä touhussa kirjat jäävät toiseksi.

Karl Ove Knausgård: Taisteluni. Ensimmäinen kirja. Like 2011, 489 sivua. Suomennos Katriina Huttunen.

 

Mainokset
Kategoria(t): Kaunokirjallisuus, Muistelmat ja elämänkerrat Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Karl Ove Knausgård: Taisteluni. Ensimmäinen kirja

  1. Arja sanoo:

    Nämä ovat niin koukuttavia, oli sitten fiktiota tai fiktiota! Jotenkin niin nolon intiimejä, kuin lukisi jonkun päiväkirjaa, mutta toisaalta niin taitavasti kirjoitettua (= ajateltua), että satoja sivuja solahtaa luetuksi ilman että tyyliin edes kiinnittää huomiota. Kivasti kirjoitit näistä.

    • Terttu sanoo:

      Luen parahaillaan Taisteluni I saksankielistä käännöstä paikalliseen lukupiiriin. Ja siinä rinnalla suomennosta. Minua hämmästyttää esiin tulevat erot. Minulla ei ole käytettävissäni alkuperäistä norjalaista tekstiä. Mutta: Alkuperäinen norjalainen nimi on Min Kamp. Voin ymmärtää, että kirjoja ei ole saksannettu Mein Kampf 1, 2, 3 jne. vaan Sterben, Lieben, Spielen jne. koska olipa kerran Hitler, mutta miksi hänen annetaan varastaa sanoja kielestä?

      Karl Oven elämä on taistelua, ja kun Karl Ove ja Yngve ovat isoäidin kotia raivaamassa isän kuoleman jälkeen, huokaa isoäiti saksannoksessa ”Ach ja. Das Leben ist ein Gampf” . Mummo sanoo Gampf eikä Kampf, koska ei osaa sanoa K:ta. Tämä mummon sanominen on suomennettu ”Eteenpäin, sanoi mummo lumessa.” Mielestäni tässä olisi pitänyt puhua taistelusta, joka on koko kirjasarajan teema.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s