Omaehtoisen opiskelun hyödyistä

Tiedelehti Aikuiskasvatus ennakoi, että Suomen koulutustason nousu pysähtyy tällä vuosikymmenellä ja kääntyy laskuun.

Tiedelehti Aikuiskasvatus ennakoi, että Suomen koulutustason nousu pysähtyy tällä vuosikymmenellä ja kääntyy laskuun.

Viime vuosina vapaa sivistystyö – kansalaisopistot, kansanopistot ja sivistysliitot opintokeskuksineen – ovat saaneet tuntea valtion juustohöylän terän viiltosyvyyden. Sopeutuminen on ollut kivuliasta.

Suomi on kuin vakavasti sairas syöpäpotilas, johon uusi hallitus aikoo pumpata väkevät solumyrkyt. Yksi niistä on 600 miljoonan leikkaukset koulutusmenoissa. Monet epäilevät, ettei potilas moisia myrkkykuureja kestä ja vaatii tilalle tiputusta ja ravintolisiä. Helpotuksekseni panin merkille, että vapaa sivistystyö aiotaan jättää toimenpiteiden ulkopuolelle. Mutta uhka leijuu yhtä kaikki sen päällä: kun kunnat joutuvat matokuurille, vapaan sivistystyön tarjoamalle omaehtoiselle opiskelulle ja itsensä kehittämiselle tuskin löytyy kunnissa riittävän vahvoja puolustajia.

Tiedelehti Aikuiskasvatuksen tuoreessa numerossa Itä-Suomen yliopiston aikuiskasvatustieteen professori Jyri Manninen ja yliopistonlehtori Matti Meriläinen kertovat yhteisessä artikkelissaan eurooppalaisesta BELL-tutkimuksesta (Benefits of Lifelong Learning). Siinä kymmenestä maasta kerätyllä laajalla aineistolla selvitettiin monimenetelmäisesti nonformaalin ei-ammatillisen koulutuksen hyötyjä aikuisopiskelijoiden itsensä kokemina. Nonformaali ei-ammatillinen koulutus tarkoittaa Suomessa juuri vapaata sivistystyötä, jonka edeltäviä käsitteitä olivat kansanvalistus ja kansansivistys.
Ruotsissa vanha termi on yhä kunniassaan: folkbildning.

Mannisen ja Meriläisen artikkeli Monimenetelmällinen näkökulma omaehtoisen opiskelun hyötyihin keskittyy otsikkonsa mukaisesti niihin moniin eri tutkimusmenetelmiin, joita BELL hyödynsi aineiston analyysissaan rinnakkain ja ristiin, sekä tässä vaiheessa päätuloksiin, joita menetelmillä saatiin näkyville.

Aiemmat eurooppalaiset tutkimukset, Mannisen ja Saara Luukanteleen tutkimus vuonna 2008, Mannisen oma vuonna 2010 ja nyt esillä oleva BELL päätyvät yhdensuuntaisesti omaehtoisen opiskelun valtaviin hyötyihin: Niiden tietojen ja taitojen lisäksi, joita oppijat omaksuvat, koulutukseen osallistuminen lisää fyysistä ja henkistä hyvinvointia, sosiaalista osallistumista ja verkostoitumista, itseluottamusta, opiskelutaitoja ja opiskelumotivaatiota. Osallistuminen parantaa vanhemmuuteen ja kansalaisuuteen liittyviä taitoja, minäkuvaa, luottamusta omiin kykyihin ja elämänhallinnan tunnetta. Yhteisötasolla se lisää luottamusta, suvaitsevaisuutta, yhteisöllisyyttä ja poliittista aktiivisuutta.

Osin kyse on opiskelun ja näiden seikkojen keskinäisestä korrelaatiosta, mutta kyse on myös syy–seuraus-suhteesta. Omaehtoisesta opiskelusta seuraa paljon hyvää moninaisten opiskeltavien tietojen ja taitojen lisäksi: esimerkiksi terveysvaikutukset eivät rajaudu vain aikuisten liikuntatuntien tuomaan hyötyyn, vaan koskevat myös muita kurssityypejä.

Haastatteluaineiston ja joidenkin avovastausten perusteella kävi ilmi, että lisääntynyt usko omiin vaikutusmahdollisuuksiin ja esimerkiksi elämänpiirin laajentuminen johtaa myös terveyskäyttäytymisessä tapahtuviin muutoksiin”, Manninen ja Meriläinen kirjoittavat.

Tutkimuksen määrällinen ja laadullinen aineisto oli laaja. Aineistosta erottui kymmenen hyötyfaktoria: elämänhallinta, minäpystyvyys, elämän tarkoituksellisuus, suvaitsevaisuus, sosiaalinen osallistuminen, muutokset koulutuskokemuksissa, terveys, henkinen hyvinvointi, työ ja perhe. Niistä suurimpina hyötyinä nousivat opiskelumotiivin ja koulutuksen arvostamisen lisääntyminen eli positiiviset muutokset koulutuskokemuksissa, joita peräti 96 prosenttia vastaajista tunnisti tapahtuneen kohdallaan. Hyöty koetaan suureksi kaikissa faktoreissa, vähiten kuitenkin työssä, mutta sielläkin liki puolet vastanneista koki saaneensa omaehtoisesta opiskelusta hyötyä työssä.

Näin tutkijat artikkelissaan:
”Koulutustason mukainen vertailu osoittaa, että mitä matalampi koulutustaso vastaajalla on, sitä enemmän aikuisopiskelu tuottaa muutoksia eli hyötyjä. Siten vapaa sivistystyö madaltaa kuilua erilaisten koulutustaustan omaavien sosiaaliryhmien välillä ja tasoittaa lapsuuden ja nuoruuden koulutusmahdollisuuksien eroja. Opiskelumotivaation ja itseluottamuksen lisääntyminen lisää erityisesti vähemmän koulutettujen todennäköisyyttä osallistua jatkossakin aikuiskoulutukseen, joten harrastustavoitteinen opiskelu toimii matalan kynnyksen osallistumismahdollisuutena, joka voi innostaa myös jatko-opiskeluun.”

Tutkijain mukaan hyötyjen syntymiseen näyttäisi vaikuttavan erityisesti opiskelun omaehtoisuus eli vapaaehtoisuus.
Tärkeitä ovat ryhmä, vuorovaikutus ja tunne kuulumisesta johonkin yhteisöön.”

Jyri Mannisen ja Matti Meriläisen viestin toivoisi kantautuvan kuntapäättäjien korviin ennen kuin kuntien omat matokuurit pannaan täytäntöön tai höylät kaivetaan kaupungin- ja kunnantalojen työkalupakeista.

Koulutuksesta nollasummapeliä?

Aikuiskasvatuksen päätoimittaja, Turun yliopiston professori Heikki Silvennoinen kirjoittaa pääkirjoituksessaan priimusmaa Suomen kääntymisestä koulutuksessa laskuun. Tieteellisestä aikakausilehdestä kun on kyse, pääkirjoitus on kirjoitettu ilmeisesti jo ennen eduskuntavaaleja.

Silvennoinen referoi opetus- ja kulttuuriministeriön tulevaisuuskatsausta vuodelta 2014:
Kansallisten ja kansainvälisten tutkimusten mukaan nuorten oppimistulokset ovat kääntyneet laskuun. Perustaidoissa on tapahtunut raju pudotus. Heikot perustaidot omaavien nuorten osuus ikäluokissa on kasvanut… Oppimista haittaavat asenteet ovat vahvistuneet ja tyttöjen ja poikien osaamiserot ovat kasvaneet.”

Suomen väestön koulutustason nousu on päättymässä, vaikka julkipuhe on edelleen vannomista koulutukseen kansallisena vahvuutenamme maailmalla.
”Valtaosassa OECD-maita koulutustaso nousee vielä vuosikymmeniä ja vakiintuu Suomea korkeammalle tasolle.”
Näin siis oma ministeriömme katsauksessaan ennen nyt ilmoitettua leikkauslovea koulutuksessa. Opetus- ja kulttuuriministeriön arvion mukaan suomalaisen työikäisen väestön koulutustaso asettuu vuoteen 2030 mennessä todennäköisesti niin EU- kuin OECD-maiden keskiarvon alapuolelle.

Tähän alenevaan käyrään Suomi on reagoinut vähentämällä voimakkaasti opettajien täydennyskoulutusta. Ja suuret leikkaukset ovat vasta edessä.

Hyytävää luettavaa!

Aiemmin koulutus nähtiin tasa-arvon ja yleisen hyvinvoinnin tuottamisen välineeksi. Erityisesti 2000-luvulla koulutus on alettu nähdä yksityisenä hyödykkeenä, jonka avulla yksilö koettaa kohentaa omaa asemaansa kiristyvässä kilpailussa työpaikoista ja yksityisistä eduista”, kirjoittaa Heikki Silvennoinen ja näkee kilpailusta tulleen nollasummapeliä, jossa yhden voitto on toisen tappio.

Selkeää tekstiä, joka ei tarvitse selityksiä!

Aikuiskasvatus 2/2015. ”Rajoja rikkova tiedelehti”. Julkaisijat Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura ry ja Kansanvalistusseura.

Vapaan sivistystyön päivät 27.–28.8. Joensuussa
http://www.sivistystyo.fi/index.php?k=14685

 

Mainokset
Kategoria(t): Ajankohtaista, Tietokirjallisuus Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s