Helsinki LIT perjantaina

Neidonhius teki Helsinki LITin väliajalla kauppansa.

Neidonhius teki Helsinki LITin väliajalla kauppansa.

Kirjailija Mihail Šiškin kohtasi ihmismeren astuessaan Sofi Oksasen kanssa Savoy-teatterin lavalle: teatteri oli odottavasta ja kuunteluun virittyneestä yleisöstä täysi. Vajaan tunnin ajan voimapari keskusteli kirjallisuudesta, kielen uusiutumisesta ja Venäjän politiikasta.

Šiškin kritisoi tapaa, jolla Venäjän nykyhallinto oikeuttaa vaikka mitä suuren isänmaallisen sodan glorifioinnin turvin. Kansa on alistunut ja sietää kaiken. Kansaa on käytetty hyväksi kääntämällä se Ukrainaa, Euroopan Unionia ja Yhdysvaltoja vastaan.

Kirjailijan isä oli mukana toisessa maailmansodassa. Hänen isänsä, Mihail Šiškinin isoisä, teloitettiin. Syyttömyys myönnettiin myöhemmin.

”Isäni vihasi hallintoa. Kun hän tiedusteli isoisäni kohtalosta, silloinen KGB:n edeltäjä lähetti lyhyen, tylyn vastauksen, jossa kertoi isoisäni teloitetun ja teloituksen olleen aiheeton. Ei mitään pahoitteluja tai anteeksipyyntöjä. Isoäitini on nyt 80-vuotias ja hänen muistinsa on hauras. Isoisääni kutsuttiin Mišaksi. Kun soitin isoäidille ja sanoin nimeni, hän alkoi itkeä, koska luuli minua miehekseen.”

Mihail Šiškin (s. 1949) kertoi käsiinsä saamistaan äidin päiväkirjoista 1940-luvun lopun ja 1950-luvun alun vuosilta.
”Se oli kamalaa pelon aikaa, mutta siitä ei näy jälkeäkään päiväkirjoissa. Perheen maaseutuasunto oli poltettu. Kuitenkin päiväkirjat tulvivat nuoren naisen rakkaudenkaipuuta ja rakkautta. Ihmettelin, miten hän oli saattanut olla niin sokea. Myöhemmin tajusin, että päiväkirjat osoittavat mitä syvintä viisautta. Nuoren naisen rakkaus on kuin pimeyteen sytytetty kynttilä.”

Sama viisaus tuli Šiškinille vastaan laulajatar Isabella Jurjevan (1902−2000) päiväkirjoissa, jotka Šiškin pääsi lukemaan aikomuksenaan kirjoittaa laulajattaren elämänkerta. Päiväkirjat kahden vuosikymmenen ajalta vuodesta 1916 alkaen ovat mukana romaanissa Neidonhius laulajatar Bella Dmitrijevnan päiväkirjoina. Romaanissa ne lienevät osin fiktiivisinä, mutta kahden eri naisen ja aikakauden päiväkirjoihin perustuvia. Jurjeva kirjoittaa päiväkirjoissa rakkaudestaan ja kaipuustaan eri miehiinsä.

”Isabella Jurjeva koki kamalan vuosisadan. Mutta hän lauloi ”orjille” toivoa ja inhimillistä arvokkuutta. Laulamalla rakkaudesta hän taisteli karuja realiteetteja vastaan”, Šiškin kuvaili. Hän kertoi ottaneensa yhteyttä ja tavanneensa iäkkään laulajattaren, pyytäneensä päiväkirjojen hyödyntämistä anteeksi ja saaneensa ”synninpäästön”, joka mahdollisti saada Neidonhius päätökseen.

Venäläiset saavat tietää, jos tahtovat

Šiškin kiisti sen, että venäläiset olisivat täydessä tiedon eristyksessä. Ulkomaailmassa valehteleminen onnistui Neuvostoliiton aikaan, muttei Internet-aikakaudella, ja lisäksi Venäjän rajat ovat auki. Ihmisillä on mahdollisuus saada oikeaa tietoa, jos he haluavat.

”Ihmiset katsovat propagandaa siksi, että he haluavat sitä”, hän painotti ja otti esimerkin pienessä provinssikaupungissa asuvista vanhemmista, joiden poika on kaatunut Itä-Ukrainan sodassa.

”Vanhemmilla on mahdollisuus valita kahdesta totuudesta. Toisessa heidän poikansa on ollut taistelemassa rahapalkan vuoksi veljeskansaa vastaan, toisessa hän on taistellut Ukrainan fasisteja ja heidän taustallaan olevia Yhdysvaltoja vastaan. Kumman totuuden vanhemmat valitsevat?”

Peter Høeg hypnotisoi tarinoillaan

Illan toisessa sessiossa kirjailijat Monika Fagerlund ja Peter Høeg irrottelivat railakkaasti. Parin kirjallisuusmuistelot pursuivat huumoria, rehevää eloisuutta, tarinankerrontaa, spontaaniutta ja naurua. Høeg osoittautui maagiseksi kertojaksi ja tarinasepoksi. Hän houkutteli kuulijat tarinoittensa lumoihin kertomalla hänelle  sattuneita eriskummallisia kokemuksia ja kertomusten edetessä ne alkoivat saada yhä villimpiä piirteitä, kunnes kuulija tapasi itsensä luikuritarinan keskeltä. Mutta hauskaa riitti.

Illan viimeisessä sessiossa kirjailijat Elina Hirvonen ja Jussi Valtonen kävivät vertailevaa keskustelua liki samanaikaisesti valmistuneista dystopioistaan sekä kertoivat omista kirjallisista esikuvistaan ja mielilukemisistaan. Valtosen dystopian yksi puhutuimpia on ollut iAm-laite, jonka nuorisosovellutus alistaa ihmisen pelkäksi mainosalustaksi,

”Ihminen on teknisissä vempaimissa pyrkinyt aina pikkuisen nopeampiin, pikkuisen tehokkaampiin ja pikkuisen mukavakäyttöisempiin muunnelmiin. Jos oikeasti haluamme sitä, sellaista käytetään kaikenlaisiin mahdollisiin käyttötarkoituksiin, ei vain joihinkin rajattuihin suotaviin”, muistutti Valtonen ja siteerasi Zygmund Baumania: ”Emme ole koskaan olleet näin vapaita, emmekä ole koskaan kokeneet itseämme niin voimattomiksi.”

Helsinki LIT jatkuu lauantaina Savoy-teatterissa klo 11:15 alkaen. Silloin keskusteluvuorossa ovat ruotsalaiskirjailija Lena Andersson sekä kirjailija Jörn Donner.

Lisää: www.helsinki-lit.fi

 

Mainokset
Kategoria(t): Ajankohtaista Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s