Emma Hooper: Etta ja Otto ja Russell ja James

Emma Hooper on musiikin yliopistonlehtori ja esittelemäni teos hänen esikoisromaaninsa.

Emma Hooper on musiikin yliopistonlehtori ja esittelemäni teos hänen esikoisromaaninsa.

Kesän kynnyksellä viikonloppuna 22.-23. kuluvaa kuuta vietetään Helsinki LIT-tapahtumaa Savoy-teatterissa samanaikaisesti Maailman kylässä -festarin kanssa. Helsinki LIT on Philip Teirin ideoima kirjallisuustapahtuma, missä kahden päivän ajan vierailevat kirjailijat keskustelevat liki tunnin ajan pareina. Helsinkiin saadaan useita nimekkäitä ulkomaisia kirjailijavieraita. Yksi heistä on nuori kanadalainen, myös viulistina ansioitunut Emma Hooper, jonka keskustelukumppaninaan 23.5. on Maija Vilkkumaa.

Syynä Helsinki LITiin osallistumiseen on Hooperin esikoisromaanin Etta ja Otto ja Russell ja James suomennos. Romaani on herättänyt viehtymystä kirjallisuuden ystävien parissa.

Hooperin tarina alkaa Keski-Kanadasta Saskatchewan osavaltiosta maailmansotien välisenä aikana. Lapsikuolleisuus on normaaliutta, mutta Grace Vogel on synnyttäjänä poikkeus: hänen lapsikatraansa on yhdeksänhenkinen, ja kun naapurin nälkäinen Russell alkaa viipyä hänen soppakauhansa likellä, heitä on kymmenen. Lapsilla on nimien lisäksi numerot. Otto on heistä seiska. Koulun käynnissä lapset joutuvat vuorottelemaan.

Lasten traktoriajelu päätyy onnettomuuteen ja Russellin invalidisoitumiseen. Toinen jalka vääntyy. Sen seurauksena hän ei kelpaa syttyneeseen sotaan, jonne kanadalaisnuorukaiset alkavat värväytyä, Otto yhtenä heistä.

Etta on liki oppilaittensa ikäinen nuori opettaja, joka juuri sodan aattona ottaa vastaan koulun opettajantoimen vain huomatakseen pian, ettei hänellä enää ole oppilaita: nuoret miehet ovat sodassa ja nuoret naiset kotitiloillaan tuottamassa elintarvikkeita tai ammustehtaalla vuorotyössä. Sinne pestautuu myös Etta.

Etta ja Otto ja Russell ja James on rakkaustarina, elämänikäinen. Molemmat pojat ovat rakastuneet opettajaansa, vaikka Oton rakkauden Emma Hooper pitää pitkään piilossa. Etta rakastaa sekä Ottoa että Russellia.

Kaikki tämä on taustana Hooperin erikoiselle, liki mystiselle tarinalle, missä pian 83-vuotias Etta jättää miehelleen Otolle kirjelapun pöydälle ja ilmoittaa lähteneensä katsomaan merta. Se tarkoittaa 3379 kilometrin vaellusta jalkaisin kohti itää Halifaxiin. Etan varustukset ovat niukat, vain mukana kannettavat, ja matkan varrella häntä alkaa seurata villi kojootti, josta tulee hänen seuralaisensa, Etan ristimänä James.

Tarinassa Etan sitkeä taivallus kohti itärannikkoa James rinnallaan − ja kojootin loukattua tassunsa kannettavana selkärepussaan −vuorottelee sotavuosien sekä vanhan Oton ITE-taiteen teon kanssa. Vanha Otto purkaa Etta-kaipuutaan tekemällä vimmaisesti eläinhahmoja pihamaalleen sanomalehtimassasta ja jauhosta, kunnianosoituksena vaeltavalle vaimolleen.

Russell toimii toisin. Hän lähtee etsimään Ettaa vanhalla maasturillaan ja lopulta etsii poluilta tämän kantapään painanteita. Sota-aikana Etta hankki Russellille hylätyn maatilan. Russell kantaa kehossaan muistoa:

Etta laski käden Russellin olkapäälle, vain kämmenen ja sormet eikä erityisen kevyesti tai raskaasti, mutta Russell sulki silti vaistomaisesti silmät. Sinusta tulee kuitenkin todella hyvä maanviljelijä, Etta sanoi… Selvä se, Russell sanoi, kun Etta lähti ovelle mennäkseen kotiin valmistautumaan huomista työpäivää varten ja nukkumaan. Russell piti omaa kättään olallaan siinä kohdassa, missä Etan käsi oli ollut. Kiitos, Etta.

Sotavuosina Etta ja Russell alkoivat käydä yhdessä tansseissa, välittämättä Russellin kampurajalasta. Etta myös auttoi Russellia maatilalla. Mutta kun Otto saapui sodasta lomalle, sen ajan Etta antoi täysimääräisesti rakastamalleen Otolle. Kolmikko ei missään vaiheessa rikkoudu: Otto ja Russell pysyvät läheisinä kuin veljekset, elämäniän.

En rohkene ottaa kantaa, voisiko muistisairaan, mutta fyysisesti hyväkuntoisen vanhuksen ekstremevaellus olla nykypäivänä mahdollista, vaellus, joka valtaosaltaan välttää asutuksen ja liikenteen. Etta näkee välillä kirkuvaa nälkää ja yöpyy aina luonnossa. Tarinassa hänestä tulee kuuluisa ja media alkaa seurata hänen etenemistään aina, kun hänestä saadaan uusi näköhavainto.

Etta pääsee meren äärelle ja lopulta mereen. Kuolema kulkee varjona. Suuri unelma on täyttynyt. Etta liudentuu Otoksi ja Otto Etaksi. Rajat katoavat, kuten ne katosivat vanhan Etan ja kojootin välillä. Hukkuiko James pyrkiessään uiden Saint Laurence -joen yli ja jatkoi elämäänsä vain Etan muistissa? Todennäköisesti. Kotona Otto tietää, että Etta on poissa vain väliaikaisesti. Hooper hämää ja hämärtää kuvitellun ja toden rajoja.

Emma Hooperin romaani on omalaatuinen, lämmin tarina unelmista, kiintymyksestä ja rakkaudesta.

Emma Hooper: Etta ja Otto ja Russell ja James. Gummers 2015. Suomennos Sari Karhulahti.

Helsinki LIT:
http://www.helsinki-lit.fi

Mainokset
Kategoria(t): Kaunokirjallisuus Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s