Suomalainen maku: Liikunta ja pukeutuminen

Pukeutumisessa arvostetaan mukavuutta ja tarkoituksenmukaisuutta sekä tilannetajua.

Pukeutumisessa arvostetaan mukavuutta ja tarkoituksenmukaisuutta sekä tilannetajua.

Tässä III-jutussani suomalaisesta mausta kerron liikuntaan, ruumiinkulttuuriin ja pukeutumiseen liittyvistä makueroista. Makututkimuksen keskeinen käsite on legitiimiys (arvostus, tavoiteltavuus, yleisesti hyväksi mauksi tunnustettu). Liikunta on Suomessa kokonaisuudessaan kulttuurisesti legitiimiä. Meillä siis kuuluu harrastaa liikuntaa ja siksi moni haastateltava ilmaisi syyllisyyttä, jos ei omasta mielestään tee sitä riittävästi.

Runsas harrastaminen palkitsee hyvänä olona, kohonneena omanarvontunteena, itsetyytyväisyytenä ja sosiaalisena arvostuksena.

Ruumis ja ruumiin toimintataipumukset kantavat merkkejä sosiaalisesta asemasta. Voimme puhua habituksesta. Habituksen merkitys ei tyhjene – kuten termin kapeassa populaarissa käytössä vain ulkonäköön ja pukeutumiseen, vaan Pierre Bourdieun tarkoittamana se on sisäistynyt ja ruumiillistunut, pitkäkestoisten toimintataipumusten kokonaisuus. Siis lähestulkoon kaikki sosiaalisesti merkittävä on ruumiillistunut habitukseksi, olemisen tavaksi ja suhteeksi itsen ulkopuoliseen maailmaan. Fyysinen olemuksemme ja tapamme olla luontevia ja tavassa kantaa vaatteita päällämme ovat habituksen näkyvimpiä ilmaisijoita.

Halki 20. vuosisadan liikuntakulttuuri oli Suomessa jakautunut ideologisesti työväen- ja porvariseurojen mukaan. Jako näkyy edelleenkin harrastusten suuntautumisissa. Työväestössä harrastetaan muita enemmän fyysisiä lajeja, kuten painonnostoa, painia ja nyrkkeilyä, mutta myös kehonrakennusta.

F&S-juoksuryhmä pienellä juomatauolla Arabianrannassa. Kuva: Leena Toivola.

F&S-juoksuryhmä pienellä juomatauolla Arabianrannassa. Kuva: Leena Toivola.

Koulutus on keskeinen liikuntaharrastuksen määrittäjä ja ohjaaja. Yhdenkään tutkimuksessa kysytyn lajin (13 kpl; joukosta puuttuivat paini tai nyrkkeily) harrastaminen ei ole yhteydessä vähäiseen koulutukseen, vaan yhteys menee toisin päin. Korkea koulutus on yhteydessä kestävyyslajien, kuten juoksun ja hiihdon harrastamiseen, samoin kuntosaliharjoitteluun, aerobiciin ja voimisteluun. Korkeasti koulutetut harrastavat myös paljon muita enemmän rahaa vaativia lajeja, kuten golfia ja laskettelua.

Entä keskiluokka, liikunnan valtaryhmä, jonka harrastamista Pierre Bourdieun mukaan leimaa rationaalisuus, askeettisuus ja pyrkimys terveyden ylläpitoon? Ylivoimaisesti suomalaisten suosikkilajit kaikissa sosiaaliryhmissä ovat kävelylenkkeily ja pyöräily, myös keskiluokassa. Ylemmän luokan tavoin keskiluokka harrastaa myös uintia ja vesiliikuntaa sekä hiihtoa, mutta myös kuntosaliharjoittelua ja juoksua, jotka molemmat jälkimmäiset korostuvat erityisesti korkeasti koulutettujen suosikkilajeina. Lenkkipoluilla hikoilee kuitenkin joka kuudes keskiluokkaan kuuluva.

Nuorten aikuisten suosikkeja ovat kuntosaliharjoittelu ja juoksu – kävelyn ja pyöräilyn jälkeen heilläkin.

Tanssi on palkitseva liikuntamuoto. Kuvassa Friskis&Svettis Helsingin tanssiohjaaja Niina Hämäläinen.  Kuva: Heikki Kajanto

Tanssi on palkitseva liikuntamuoto. Kuvassa Friskis&Svettis Helsingin tanssiohjaaja Niina Hämäläinen.
Kuva: Heikki Kajanto

Naisten suosikkeja verrattuna miehiin ovat aerobic (lähes täysin naisten laji) ja muut voimistelulajit. Ero miehiin on jo tasoittunut huomattavasti naisten suosikkilaajeissa sauvakävelyssä, tanssissa, uinnissa ja kävelyssä. Miehisiä lajeja ovat joukkuepelit, mutta myös golf sekä pienemmällä erolla naisiin juoksu ja kuntosaliharjoittelu.

Summa summarum
Terveyskulttuuri painottuu keskiluokkaisiin ja korkeakoulutettuihin ryhmiin. Terveyskulttuuriin kuuluu panostaminen ruumiin hyvinvointiin ja huolehtiminen omasta kunnosta.
Panin merkille, että tutkimus ei ota huomioon työn raskauden tai esimerkiksi vuorotyön vaikutusta liikuntaan. Luulisi, että esimerkiksi kolmivuorotyön ja fyysisesti raskaan työn liikuntaharrastusta vähentävä voima on varsin suuri ja se näkyy myös kansanterveydessä. Kynnys – myös asenteellinen ja omassa sosiaalisessa kontekstissa kulttuurinen – tulisi saada mahdollisimman matalaksi.

Pukeutumisessa suomalaismaku järkeenkäypää

Toiset meistä suosivat ketjuliikkeiden vaateosastojen tarjontaan, toiset hakevat merkkiputiikkeja. Toiset haluavat räätälöityjä uniikkivaatteita ja omaperäistä designia, toiset kirpputorien löydöksiä. Pukeutuminen jakaa meitä niin työssä kuin vapaa-aikanakin.

Mutta kaiken kaikkiaan suomalainen pukeutumismaku on järkevää. Kaikissa koulutusluokissa ylivoimaisesti arvostetuimmat vaatetuksen ominaisuudet ovat mukavuus ja tarkoituksenmukaisuus, niiden jälkeen tulevat vaatetuksen siisteys ja pukeutumisen rentous. Muodikkuus ja merkkitietoisuus saavat korkeimman arvostuksen korkeasti koulutetuilla, mutta kaukana arvostuksen korkeasta kärjestä. Matalan koulutuksen ryhmässä nousee valintakriteeriksi myös edullisuus.

Vaatetuksen mukavuus on korkeassa kurssissa myös eri ikäryhmissä, kaikkein eniten kuitenkin nuorilla (mukavuus tärkein 59 prosentilla). Nuoret arvostavat paljon myös siisteyttä, rentoutta, tarkoituksenmukaisuutta ja muodikkuutta. Keski-ikäisillä ja ikääntyvillä tärkeintä ja mukavuus ja tarkoituksenmukaisuus, mutta iäkkäimmillä nousi kolmanneksi edullisuus. Nuoret eivät piittaa juuri laisinkaan edullisuudesta eikä myöskään perinteisyydestä.

Huonosta mausta löytyy monia näkökulmia: vaatteet eivät istu tai asukokonaisuus on yhdistelmänä mauton, vaatetus on sopimaton tilanteeseen joko ali- tai ylipukeutumisena. Huonon maun pohjanoteerauksia ovat vyölaukku, sandaalit valkoisten sukkien kanssa sekä turistikohteista ostetut vaatteet, lähinnä t-paidat.

Vaatteiden pitää kestää sään vaihteluita, lämmittää ja suojata sateelta tai viimalta. Epäkäytännöllisiä valintoja karsastetaan ja pidetään epäsuomalaisina. Ihmisen tulee viihtyä vaatteissaan eikä pyrkiä miellyttämään niillä muita. Pukeutumisen on oltava aitoa ja luontevaa. Tilannetaju ja toisen kunnioittaminen nousevat haastatteluissa tärkeiksi. Kenenkään juhlaan ei tule mennä epäkunnioittavasti pukeutuneena. Arvostetaan persoonallisuutta, muttei siinäkään yliampuvuutta.

Räikeys värien käyttö on monille kielteinen piirre, mutta toisaalta vierastetaan mitäänsanomattomuutta ja värittömyyttä. Toisaalta hyvässä pukeutumisessa korostetaan yksilöllisiä ja persoonallisia valintoja, toisaalta pukeutumisen tulee olla muut huomioon ottavaa. ”Hyvä pukeutuminen on siten tasapainoilua liian omaperäisen tai huomiota herättävän ja liian tavallisen välillä.”

Summa summarum
Ruumista käytetään pikemminkin terveellisten arvojen merkkinä kuin statuksen esittämiseen tyylivalinnoilla liikunnassa ja pukeutumisessa.

Tutkimuksen tässä osioissa selvitettiin myös suhdetta penkkiurheiluun sekä erilaisiin ruumiinkulttuuriin ja ulkonäköön liittyviin toimintoihin. Se, ketkä turvautuvat dieetteihin, käyttävät solariumia tai ottavat tatuointeja tai lävistyksiä, on siis myös tutkittu. Mutta eipä mennä enää niihin!
Olen seuraavaksi lukemassa ruokaa ja syömistä koskevaa osaa makututkimuksessa. Ehkä kirjoitan niistä vielä – kaunokirjallisuudesta kirjoittamisen lomassa.

Semi Purhonen & työryhmä Jukka Gronow, Riie Heikkilä, Nina Karma, Keijo Rahkonen ja Arho Toikka: Suomalainen maku; Kulttuuripääoma, kulutus ja elämäntyylien sosiaalinen eriytyminen. Gaudeamus 2014, 461 sivua.

Aiemmat blogini Suomalaisesta mausta:
https://annelinkirjoissa.wordpress.com/2015/04/02/semi-purhonen-tyoryhma-suomalainen-maku-i/ (2.4.2015)
https://annelinkirjoissa.wordpress.com/2015/04/29/suomalainen-maku-ii/ (29.4.2015)

Advertisements
Kategoria(t): Tietokirjallisuus Avainsana(t): , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s