Suomalainen maku II

Tässä jutussa käsittelen kirjallisuutta, lukemista, kuvataiteita, television katsomista ja elokuvaa.

Tässä jutussa käsittelen kirjallisuutta, lukemista, kuvataiteita, television katsomista ja elokuvaa.

Helsingin yliopiston laaja tutkimus Suomalainen maku perustuu ranskalaisen sosiologin Pierre Bourdieun distinktioteoriaan, josta kerroin juttusarjan ensimmäisessä osassa 2. huhtikuuta. Suomalaistutkimus sovelsi Bourdieun teoriaa ja tutki, miten erottautumisen ja yhteiskuntaluokkien ylläpidon teoria ilmenee makueroina Suomessa. Käsittelin ensimmäisessä jutussani teorian lisäksi musiikkimakua.
Tässä nostan muutamia havaintoja kirjallisuudesta, kuvataiteista, television katselusta ja elokuvista.

LUKEMINEN LEGITIIMIÄ

Jos musiikissa legitiimiksi mauksi osoittautuivat ennen muuta klassinen musiikki ja ooppera, kirjallisuudessa ja lukemisessa legitiimiä on niiden harrastaminen ylipäänsä. Lukeminen on arvostettua ja kirjallisuus kanonisoitunut korkeakulttuurin muoto. Ehkä siksi vain reilu prosentti tutkimuksen vastanneista ilmoitti aktiivisesti, ettei ole lukenut yhtään kirjaa viimeisen vuoden aikana. Todellinen vähälukeneisuus on huomattavasti suurempi ja hajonta lukemisessa suurta.

Ikä ei tee luettujen kirjojen määrään yhtä suurta eroa kuin koulutus: peräti 70 prosenttia perusasteen koulutuksen saaneista lukee vain 0−2 kirjaa vuodessa, kun korkeimmin koulutetuissa sellaisia on 26 prosenttia. Yli kymmenen kirjaa vuodessa lukevia on alimman koulutuksen saaneista kymmenen ja ylimmän koulutuksen saaneista 37 prosenttia. Naisten ja miesten erot eri koulutustasoilla ovat hyvin suuret. Jo keskiasteen koulutuksen saaneet naiset lukevat keskimäärin enemmän vuodessa kuin korkeakoulututkinnon suorittaneet miehet.

Entä nuoret, joiden sanotaan hylänneen kirjan? Lukemani perusteella en tiedä, sillä juuri tuo taulukko on jätetty tutkimuskirjasta pois. Kysyttäessä 12 tunnetun kirjan lukemista nuorten aikuisten korkeimmat lukemat saivat Da Vinci -koodi (36 % ikäryhmän 18−34 vastanneista) ja Harry Potter (25 % ikäryhmän vastanneista).
Aivan vierasta kirjallisuutta nuorille vastaajille olivat Kalle Päätalon Iijoki-sarja (vrt. 32 % ikäryhmässä 55−64) ja Laila Hirvikankaan Lehmusten kaupunki (vrt. 22 % iäkkäillä). Kaikissa ikäryhmissä matalia lukemia saivat Bo Carpelanin Kesän varjot ja Gustave Flaubertin klassikko Rouva Bovary (iäkkäistä sanoo lukeneensa 7 %). Kaksi viimeksi mainittua sekä Dostojevskin Rikos ja rangaistus, Dan Brownin Da Vinci -koodi ja Jane Austinin Ylpeys ja ennakkoluulo erottuivat aivan erityisesti korkeasti koulutettujen suosikeiksi tarjotussa valikossa.

Korkea koulutustaso kasvattaa melkein kaikkien kirjojen osalta todennäköisyyttä, että henkilö on lukenut ne. Myös ikäryhmä 35−54-vuotiaat ovat kaikkein aktiivisimpia siinä mielessä, että he tunsivat muita useammin kaikki kysytyt teokset.

Entä mitkä ovat arvostettuja, legitiimejä kirjallisuudenlajeja? Tutkimuksessa oli 11 kirjallista pääluokkaa. Korkeakoulutus merkitsee kaikkiruokaisuutta. Vain viihdekirjallisuus ja romantiikka sekä uskonnollinen kirjallisuus olivat koulutuksen kriteerein neutraaleja, kun taas kaikissa muissa luetaan sitä enemmän, mitä korkeampi on vastaajan koulutus.

Yksikään kirjallisuudenlaji ei leimaudu ”epälegitiimiksi”. Esimerkiksi matalimman koulutuksen saaneista 39 prosenttia lukee dekkareita ja jännitystä, mutta korkeimmin koulutetuista niitä lukee peräti 75 prosenttia. Pidetyimpiä kirjallisuuden lajeja ovat dekkarit, elämänkerrat sekä tieto- ja harrastekirjat, useimpien inhoamia vuorostaan uskonnollinen kirjallisuus ja scifi. Vaikka koulutus lisää lukemisen määrää ja monipuolisuutta, samalla koulutustasolla olevat saattoivat osoittaa hyvin populaaria tai hyvin korkeakulttuurista makua. Taloudellisen tai teknisen koulutuksen saaneet saattoivat edustaa hyvinkin kansanomaista ja epälegitiimiä makukulttuuria, kun taas humanistisen koulutuksen saaneet klassista hyvää makua.

Naiset pitävät paljon useammista kirjallisuuslajeista kuin miehet. Naiset ovat siis kaikkiruokaisempia. Naiset lukevat miehiä huomattavasti ahkerammin itseapu- ja terapiakirjoja, viihdettä ja romantiikkaa, modernia kaunokirjallisuutta, runoja ja näytelmiä sekä klassista kaunokirjallisuutta. Mikään kirjallisuuden laji ei ole erityisesti miesten, mutta tietokirjallisuus painottuu hiukkasen miesten hyväksi.

Haastateltavat, joilla on paljon kulttuurista pääomaa (ks. aiempi juttu), puhuvat kirjallisuusmaustaan mielellään. Puhetapa oli myös jäsentyneempää ja fokusoitunutta verrattuna niihin, joiden kulttuurinen pääoma on ohutta. Kulttuurisen pääomasta riippumatta haastateltavat selittelivät herkästi niukkaa lukemistaan: ”Pitäisi lukea enemmän.”

Sanomalehtien lukemista koskevassa osassa kävi ilmi, että joka kymmenes korkeasti koulutettu mies ei lue säännöllisesti yhtään sanomalehteä. Aikakauslehtien osalta ero naisiin oli vielä suurempi. Luetelluista lehdistä ”yläluokkaisiksi” erottautuivat Suomen Kuvalehti ja erityisesti naisten suosima Image, kun taas miehet lukevat naisia useammin Kauppalehteä tai Taloussanomia sekä jotain ulkomaista sanomalehteä.

Summa summarum kirjallisuudesta ja lukemisesta
Naiset lukevat sekä määrällisesti että laadullisesti eniten. He pitävät lähes kaikista kirjallisuuslajeista enemmän kuin miehet. Naiset ovat miehiä huomattavasti kaikkiruokaisempia (omnivoreja): siinä missä korkeasti koulutetut mieshaastateltavat ovat usein joko kaunokirjallisuutta vieroksuvia tai maultaan elitistisiä univoreja, korkeasti koulutetut naiset lukevat useammin kaikenlaista kirjallisuutta, ja heidän joukossaan on useampia omnivoreja. Siinä missä vähän koulutusta saaneet (usein maalla asuvat) miehet eivät lue lainkaan, samassa asemassa olevat naiset lukevat usein edes jotain, jotkut jopa hyvin paljon ja niin sanottua korkeakirjallisuutta.
Dekkareiden lukeminen on yhtä legitiimiä ja lähes yhtä yleistä kuin Helsingin Sanomien lukeminen, erityisesti hyvin koulutetuilla miehillä.

KUVATAIDEMAUSSA EROT SUURET

Pierre Bourdieun mukaan ero, hallitseeko taloudellinen vai kulttuurinen pääoma, menee päällekkäin sen kanssa, onko kuvataidemaku konservatiivinen vai kokeellinen. Tämä konkretisoituu kysymykseen, meneekö sisältö muodon edelle vai päinvastoin.

Valoisa yö, öljy 280 x 185 cm, Prinssi Eugen 1899. Kukapa ei tästä pitäisi! Waldemarsudden, Tukholma.

Valoisa yö, öljy 280 x 185 cm, Prinssi Eugen 1899. Kukapa ei tästä pitäisi! Waldemarsudden, Tukholma.

Maisemamaalaukset ovat aivan ylivoimaisesti pidetyin ”taidesuuntaus” – siis aiheen puolesta. Maisemamaalaus edustaa siten populaaria pitämistä ja se kasvaa iän myötä. Korkeasti koulutettujen joukossa pidetään selvästi eniten modernista taiteesta ja impressionismista, kuten myös renessanssitaiteesta.

Tutkijoiden mielestä yllättävän monet kyselyyn vastanneet ja haastatellut tuntuivat elävän kuvataiteen vaikutuspiirin ulkopuolella. Taiteilijoiden tuntemus ja kosketuspinta kuvataidemaailmaan on vahvasti sidoksissa koulutukseen ja kulttuuriseen pääomaan. Kuvataide ei erityisesti kiinnosta ja etenkin abstrakti nykytaide koetaan vieraaksi, suorastaan vastenmieliseksi, eikä siitä pidä valtaosa korkeasti koulutetuistakaan. Nykytaide on keskeinen sosiaalisten erontekojen väline ja kiistelyn aihe.

Päivi Latvalan suuret lehmäaiheiset taulut tekivät kauppansa Helsingissä taidegalleria 4-kuussa maaliskuussa.

Päivi Latvalan suuret lehmäaiheiset taulut tekivät kauppansa Helsingissä taidegalleria 4-kuussa maaliskuussa.

Kapinoin mielessäni tutkimuksen kuvataideosiota kohtaan. Miten itse vastaisin eri tyylisuunnista kysyttäessä? Impressionismi, totta kai. Mutta nielaisisinko modernin taiteen yhtenä klönttänä ilman pilkkomista moniin, toisistaan voimakkaasti poikkeaviin tyylisuuntiin ja tyylisuuntien sisällä yksittäisiin taiteilijoihin? Pidän kovasti surrealismin joistakin edustajista, mutta joistakin vuorostaan en. En pidä juurikaan kubismista, mutta modernista esittävästä taiteesta kyllä, riippuen taiteilijasta tietenkin. Ja niin edelleen. Miten siis vastaisin?

Kun tutkijat laskivat legitiimiyskertoimia (ks. juttu 2.4.), huippukorkean kertoimen sai ”pitää eniten impressionismista” ja matalimmat ”pitää eniten maisemamaalauksista” ja ”pitää eniten muotokuvista”. Jälleen: Pidän kovasti monista, erityisesti impressionistisen tyylisuunnan maisemista ja 1800-luvun suurten mestareiden, kotimaisten ja ulkomaisten, teoksista. Kriteerinä on sittenkin teoksen omaperäisyys, taiteilijan omaleimaisuus ja taito, työn vangitsevuus ja taidetta uudistava ote.

Pekka Elomaan ja Lyhdyn työryhmän näyttelyn Kuka painoi nappiaa, herra Holbein? julisteessa Pertti Kurikka, Lyhdyn jäsen. Keravan taidemuseo. Näyttely päättyi 19.4.

Pekka Elomaan ja Lyhdyn työryhmän näyttelyn Kuka painoi nappiaa, herra Holbein? julisteessa Pertti Kurikka, Lyhdyn jäsen. Keravan taidemuseo. Näyttely päättyi 19.4.

”Kuvataiteen erityispiirre on se, että erilaiset kokeelliset suuntaukset ja jopa yksittäiset kokeelliset ja häkellyttävät teokset saavat kuvataiteissa paljon enemmän julkista huomiota kuin muilla taiteen aloilla”, tutkijat toteavat. Ehkä siksikin kuvataide jakaa kansalaisia. Teokset voi helpommin luokitella ”muka- ja tekotaiteeksi”. Ehkä monet sitä ovatkin. Kaikki uusi ja syntyvä ei ole kuolematonta laatua, kuten ei muillakaan kulttuurin aloilla. Aika sekä valmius olla avoin myös uudelle ja oudolle toimivat tuomareina.

TELEVISION KATSELU EPÄLEGITIIMIÄ

”Koska massayhteiskunnan teoriat pohjautuvat eliitin ja massan vastakkainasettelulle, myös massakulttuurin käsite sisältää automaattisesti ajatuksen (eliitin) korkeakulttuurin ja (massojen) populaarikulttuurin välisestä erottelusta”, tutkijat kirjoittavat. Tyypillinen massakulttuurin muoto on televisio. Sitä katsotaan kotona, joten se ei liity suoraan statuksen julkiseen esittämiseen. Siihen ei tarvita pääsymaksua ja se on vaivattoman helppokäyttöistä. Television katselu ei vaadi muodollista koulutusta eikä muitakaan erityistietoja ja -taitoja.

Televisiota katsovat lähes kaikki, mutta suurin ero on katselun määrissä. Eniten katsovat vähän koulutetut, heistä erityisesti nuoret viikonloppuisin. 1−3 tuntia päivässä katsovia on eniten korkeimmin koulutettujen ryhmässä (69 %). Ratkaisevaa ei kuitenkaan ole katselun määrä, vaan katsooko analyyttisesti, valikoiden, ironisesti tai tosissaan, vai välinpitämättömyyttään, mitä televisiosta kulloinkin on tullakseen. Tämä, television tauotta aukiolo, on yleisintä alemman korkeakouluasteen koulutetuilla.

Televisio koetaan kuitenkin hyvin epälegitiimiksi: Katsomista vähätellään, pahoitellaan, puolustellaan, tehdään tunnustuksia ja lasketaan sillä leikkiä. ”Pahoittelu saa suorastaan tunnustuksellisen, syyllisyyden ja synnintunnon värittämiä muotoja.” Legitiimeissä kulttuurimuodoissahan on päinvastoin: pahoitellaan ja selitellään, jos niitä ei harrasteta. Todennäköisesti juuri keskiluokka aliarvioi katselunsa määrää enemmän kuin muut, jopa enemmän kuin korkeasti koulutetut.

Seuratuimpia ovat uutis- ja ajankohtaisohjelmat ja sitä enemmän, mitä vanhemmista henkilöistä on kyse. Elokuvat ja ulkomaiset draamat ovat selvästi korkeasti koulutettujen ja nuorten ikäluokkien suosikkeja ja heistä kaksi kertaa useammin naisten kuin miesten. Nuorten katselussa erottuvat myös komediat. Urheiluohjelmat ovat seitsemän kertaa suositumpia miehillä kuin naisilla.

Kun tutkittiin koulutusta, ikää ja sukupuolta suhteessa kahteentoista yleiseen ohjelmasarjaan, hyvin uskottavasti vähän koulutettujen lempiohjelmiksi erottuivat Kotikatu ja Salatut elämät, nuorten suosikeiksi CSI, Simpsonit, Big Brother ja Sinkkuelämää, ikääntyneiden suosikeiksi Avara luonto, Kotikatu ja Uutisvuoto ja erityisesti naisten suosikeiksi Sinkkuelämää, Strömsö ja Kotikatu.

Korkeakulttuurisen suuntautumisen tai sen puutteen vaikutus tv-maussa on selvempi vähiten pidetyissä ohjelmatyypeissä. Sellaisiksi erottuivat Salatut elämät, Sinkkuelämää ja Haluatko miljonääriksi? Tutkijoiden mukaan korkeasti koulutetut eivät kohdista inhoaan erityisesti tosi-tv:hen. ”Kenties tosi-tv edustaa heille jotain sellaista, mistä he haluavat pysyä mahdollisimman kaukana, jopa puheen tasolla?” kuuluu päätelmä.

Summa summarum
Kulttuuriharrastukset ja -maku kumuloituvat. On todennäköistä, että jos joku pitää jostain tai harrastaa jotain, hän pitää jostain toisestakin tai harrastaa myös sitä. Television katselu näyttää olevan tämän säännön tärkein ja lähes ainoa poikkeus: tv:n katselu on itse asiassa lievässä negatiivisessa yhteydessä kulttuurin kuluttamisen muotojen valtaosan kanssa, kun lähes kaikki muut muodot ovat positiivisessa yhteydessä toisiinsa.

ELOKUVAMAUSSA OHJAAJA VAI TÄHTINÄYTTELIJÄ?

Kaikkein suosituin elokuvagenre on yli 30 prosentin osuudella toiminta- ja seikkailuelokuvat ja yleisesti inhotuimpia ovat vaihtoehto- ja taide-elokuvat. Korkeasti koulutetut inhoavat vähän koulutettuja useammin vanhoja kotimaisia elokuvia, kauhuelokuvia, musikaaleja ja scifejä. Vanhat ikäryhmät inhoavat muita enemmän toiminta- ja seikkailuelokuvia sekä kauhuleffoja, ja nuoret pitävät juuri niistä. Jako on samansuuntainen myös naisten ja miesten välillä.

Elokuviin ei haastatteluissa liity television katselun kaltaista epälegitiimiyden leimaa. Korkeasti koulutetut puhuvat herkemmin elokuvista ohjaajien kautta, kun taas vähän koulutetuilla elokuvamaussa ratkaisevana tekijänä on ohjaajan sijasta tähtinäyttelijä. Tämä on luonnollista, päättelevät tutkijat, sillä ”tähtinäyttelijöiden elokuvat ovat usein viihde-elokuvia”.

Merkille pantavaa on se, että kaikkea kansaa yhdistäviä ovat James Bond -elokuvat. Hyvin legitiimiä kamaa siis, aivan kuten kirjallisuudessa dekkarit!

Summa summarum
Yhtenä tärkeänä erottelevana periaatteena elokuvamaussa toimii ”vakavan” (usein eurooppalaisen) taide-elokuvan ja ”kevyen” (usein amerikkalaisen, mutta myös kotimaisen) viihde-elokuvan hierarkkinen erottelu.

Juttuni pituudesta huolimatta tämä on huitaisu ja raapaisu laajaan makuanalyysiin. Seuraavassa Suomalainen maku -jutussani keskityn urheilun, ruumiinkulttuurin ja pukeutumisen hierarkioihin, mieltymyksiin ja mauilla erottautumisiin.

Semi Purhonen & työryhmä Jukka Gronow, Riie Heikkilä, Nina Karma, Keijo Rahkonen ja Arho Toikka: Suomalainen maku; Kulttuuripääoma, kulutus ja elämäntyylien sosiaalinen eriytyminen. Gaudeamus 2014, 461 sivua.

Advertisements
Kategoria(t): Tietokirjallisuus, Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s