Semi Purhonen & työryhmä: Suomalainen maku, I

Suomalainen maku on tuhti tutkimus, ei ihan iltalukemista.

Suomalainen maku on tuhti tutkimus, ei ihan iltalukemista.

Mikään ei todista yhtä selvästi kunkin `luokkaa`, mikään ei erottele yhtä peittelemättömästi kuin musiikkimaku.” Väite on ranskalaisen sosiologin ja makututkijan, distinktioteorian kehittäjän Pierre Bourdieun. Hän esittää musiikin olevan ihmiselle niin oleellista, ettei ole varmaan makua – ehkä ruokailumakua lukuun ottamatta – joka olisi yhtä syvällisesti ruumiillista kuin musiikkimaku. Siksi musiikki ilmentää usein selviä ja avoimia jännitteitä etenkin ikäryhmien, yhteiskuntaluokkien ja etnisten ryhmien välillä.

Musiikkia voidaan pitää siis vuorovaikutuksen muotona, joka sekä ilmentää että muodostaa sosiaalisia suhteita.

Muiden muassa tällaisia oivaltavia yleistyksiä osui silmiini Semi Purhosen ja hänen tutkijatyöryhmänsä teoksesta Suomalainen maku; Kulttuuripääoma, kulutus ja elämäntyylien sosiaalinen eriytyminen. Teosjärkäle on lopputulos Helsingin yliopiston monivuotisesta tutkimushankkeesta Kulttuuripääoma ja sosiaalinen differentaatio nyky-Suomessa, jossa laajaan kulttuurin eri muotojen pitämistä, tuntemista ja harrastamista mittaavaan kyselyyn vastasi noin 1400 ihmistä kolmen tuhannen otannassa. Lisäksi tutkijaryhmä teki runsaasti syventäviä haastatteluja.

Tässä jutussa aion kertoa joitakin yleistyksiä tutkimuksen musiikkimakuamme koskevista tuloksista. Ainakin kirjallisuusmakua käsittelen myöhemmin. Mutta ennen menemistä musiikkiin hitusen Bourdieusta ja hänen teoriastaan.

Bourdieu esittää, että ihmisten elämäntyylit, kulutus ja maut ovat hierarkkisesti järjestyneitä ja hierarkia vastaa rakenteellisesti ihmisten ja ryhmien sosiaalista asemaa, viime kädessä yhteiskuntaluokkia. Hänen pääväittämänsä mukaan olennainen osa statuskamppailua käydään nimenomaan kulttuurin ja sen piirissä tapahtuvan erottautumisen, distinktioiden, avulla. Maku siis toimii luokkaeroja ylläpitävänä ja niitä rakentavana tekijänä.

Suomalaistutkimuksessa kulttuuriin lasketaan laajasti taiteiden, kulttuurin harrastamisen ja korkeakulttuurin ohessa arkiset ja populaarit elämänalueet, kuten asuminen, pukeutuminen, syöminen ja juominen, urheilu ja liikunta tai vaikkapa television katselu. Kulutuskäyttäytyminen ja maku eivät ole vain yksilön sosiaalisen aseman tunnuksia. Ne ovat myös symbolisia välineitä, joiden avulla yksilöt luovat rajoja sosiaalisessa tilassa luokittelemalla itseään ja muita.

Ihminen siten paikantaa omaa asemaansa sosiaalisessa kentässä samalla, kun hän rakentaa ja ylläpitää identiteettiään. Maku on siinä keskeinen väline.

”Hyvä maku on aina pyyteetöntä”

Bourdieun käsitteitä on legitiimi, ts. hyvä maku, joka on eliitin käyttämä väline kamppailussa sosiaalisesta statuksesta ja vallasta. ”Pyrkimällä jäljittelemään ylempien luokkien makua sitä kuitenkaan koskaan kunnolla omaksumatta – ja samalla vahvistamalla sen arvon – keskiluokka sinetöi oman asemansa hallittuna luokkana yhteiskunnan hierarkiassa.”

Bourdieun mukaan maku ei kuitenkaan ole pyyteellistä valtapeliä, vaan se on ”luonnollinen” taipumus ja ihmisten makuarvostelmat ovat sinänsä täysin pyyteettömiä. Hyvä maku peritään ja siihen voidaan kasvaa aste asteelta kulttuuriharrastamisen ja -tietämyksen karttuessa. ”Itse asiassa makujen hierarkiassa sosiaalinen mekanismi ei toimisi lainkaan, jos arvostetun ja legitiimin maun edustajat toimisivat laskelmoiden saadakseen jotain sosiaalista etua. Hyvä maku on aina pyyteetön.”

Keskeinen käsite on legitiimiys. Sen saavuttaa tavoiteltu maku. Legitiimi maku edustaa aina ”hyvää makua”. Legitiimillä maulla on statusasema yliopistojen oppiaineina ja valtion kulttuurituen päävirtana. Pierre Bourdieun distinktioteoriassa on keskeisiä käsitteitä myös kulttuuripääoma ja habitus. Kulttuuripääoma, jolla on ihmisten keskinäissuhteissa suuri välinearvo, koostuu laajasta kulttuurisesta ja koulutuksellisesta hiljaisesta tiedosta, humanistisen kulttuuriperinnön hallitsemisesta, erilailla ilmenevistä kielellisistä kompetensseista, tietyistä asenteista ja henkilökohtaiseen tyyliin liittyvistä seikoista. Kulttuurinen pääoma ilmenee kantajansa habituksessa.

Tärkeä mittari teoriassa on legitiimiyskerroin, joka mittaa legitiimiysasteen voimakkuutta korkeimmin koulutettujen hyväksi. Kerron siitä esimerkin avulla jäljempänä.
Käsilläni oleva teosjärkäle esittelee myös ne lukuisat tutkijat, jotka ovat esittäneet varaumia, täydennyksiä ja kritiikkiä Pierre Bourdieun teoriaan. Suomessa Bourdieun lähestymistapaa ovat aiemmin soveltaneet rajatulla aiheellaan useat kulttuuritutkijat, ennen muita Jeja-Pekka Roos ja Keijo Rahkonen, Pekka Sulkunen sekä Risto Alapuro. Nyt esillä oleva tutkimus on kuitenkin ylivoimaisesti kattavin ja kunnianhimoisin.

Toisin kuin Bourdieulla Pariisissa, suomalaisen tutkijaryhmän otanta edustaa varsin realistisesti koko väestöä. Edustavuudella on kuitenkin hintansa: se ei tuo kunnolla näkyviin erilaisia pieniä erityisryhmiä, kuten varsinaista yläluokkaa, eliittiä. Sen sijalla on paljon laajempi ja merkityksellisempi sosiaaliluokka, korkeasti koulutetut. Mutta toisaalta tutkimus antaa kaikkia suomalaisia koskevaa tietoa kulttuuripääomasta sekä makujen ja elämäntyylien keskinäisistä eroista ja hierarkioista.

Suomalaistutkimus antaa myös suuremman painoarvon populaarikulttuurille kuin Bourdieu. Suomalaistutkimus suuntasi kiinnostuksensa myös kulttuuriseen kaikkiruokaisuuteen, horisontaalisuuteen erotukseksi bourdieulaisesta hierarkkisuudesta, yksilöiden maun legitiimiyden epäjohdonmukaisuuksiin ja iän mukaan järjestyviin elämäntyyleihin. Kolmanneksi mukaan tuli erottelevana tekijänä myös asuinalue, käytännössä kaupunki ja maaseutu.

Hampsin ja harpon tässä Pierre Bourdieun teoriavaiheen yli niin sumeilemattomasti, että toivotan arvoisalle lukijalle, jonka käsiin ikinä tutkimus osuukin, älyllisiä ja hienoja lukuhetkiä juuri teoriaosion parissa!

Poimintoja ja yleistyksiä musiikkimaustamme

Musiikki on taidemuotona, harrastuksena ja arkielämän osana aivan keskeisimpiä kulttuurin alueita. Tärkeää ei ole vain se mistä pitää, vaan myös se mitä inhoaa. Kotimainen iskelmä on todellista valtavirran musiikkia, joka on vähiten suosittua sekä nuorten että koulutettujen keskuudessa. Rock on sen eräänlainen peilikuva siten, että siitä pitävät vähän koulutetut ja vanhimmat.

Suomalaistutkijat käyttivät kolmeatoista musiikin ylälajia mitatessaan kansalaisten musiikkimakua. Eri mitattavia asioita yhdistämällä niistä erottui kolme musiikkimaun perustyyppiä: 1) klassinen musiikki ja ooppera sekä moderni jazz, blues ja maailmanmusiikki (etno), 2) populaari kansanmusiikki kattaen iskelmät, kotimaisen kansanmusiikin, kantrin ja hengellisen musiikin sekä 3) populaari nuorisomusiikki, joka makututkimuksen mukaan haarautuu kahdeksi ulottuvuudeksi, yhtäältä rockiksi ja heviksi, toisaalta elektroniseksi tanssimusiikiksi ja hip hopiksi.

Makulöydökset eivät mielestäni ole shokeeraavan yllättäviä. Kun kysyttiin erittelemättä kuusiasteisella asteikolla pitää erittäin paljon – jonkin verran – ei pidä eikä inhoa – inhoaa jonkin verran – inhoaa paljon – ei ole kuullut musiikin ylälajeja, ylivoimaisesti suosituimmaksi osoittautui kotimainen iskelmämusiikki ja inhotuimmaksi ooppera. Edellä kertomani musiikkimaun kolme perustyyppiä nousivat vahvasti esiin, kun erottelijaksi tulivat koulutus ja ikä. Ykkösryhmä edustaa koulutettujen musiikkimakua, kakkosryhmä matalasti koulutettujen makua, kun taas kolmosryhmässä koulutus ei ole jyrkkä jakaja, vaan ikä.

Ikä kulkee samatahtisesti matalan koulutuksen kanssa siten, että iäkäs väestö (tutkimuksessa 55−74-vuotiaat) pitää eniten kotimaisesta iskelmämusiikista, kansanmusiikista ja hengellisestä musiikista. Ikähaitarin yläpäähän sijoittuvat myös korkeasti koulutetuilla ooppera ja kantri. Suuri yllättäjä itselleni on sen sijaan se, että klassinen musiikki on ikäneutraali.

Myös sukupuolella on suuri merkitys. Siinä laskettiin ikäkerroin, jossa lähellä ykköstä (1) oleva musiikkilaji on ikäneutraalia, mutta mitä suurempi luku on, sitä enemmän harrastajina ovat naiset ja jos luku jää ykkösen alapuolelle, musiikki painottuu miehiin. Erityinen naisten suosikkilaji on ooppera, mutta myös miehiä enemmän klassinen musiikki, hengellinen musiikki, etno, jazz ja kotimainen kansanmusiikki. ”Miehisiä” lajeja ovat hevi ja metalli.

Musiikki ja maun legitiimiys

Klassisen musiikin ja oopperan legitiimiyttä hyvänä makuna korosti henkilöhaastatteluissa toistuvasti se, että niitä harrastamattomat pyrkivät selittelemään omaa ”rajoittuneisuuttaan” esimerkiksi tyylillä ”minä olen vain tällainen korven kasvatti”. ”Juuri tämä on legitiimin kulttuurin tunnuspiirre: sen kiivaimmatkin vastustajat tunnistavat ja epäsuorasti tunnustavat sen yleisesti hyväksytyn, muita kulttuurin muotoja korkeamman arvon”, tutkijat kirjoittavat.

Legitiimiyskerroin lasketaan kahden ääripään jakolaskuna. Mitä korkeampi kerroinluku saadaan, sitä legitiimimpi mitattava asia on (eli sitä suurempi ero koulutettujen hyväksi), ja mitä matalampi on kerroinluku, sitä vähäisempi on legitiimiys (eli sitä suurempi on ero vähiten koulutettujen hyväksi).

Tutkimuksessa esitellään yhtenä esimerkkinä legitiimiyskertoimesta Yle Radio 1-kanavan kuuntelu. Kanavaa sanoo kuuntelevansa ainakin silloin tällöin 56,9 prosenttia korkeimmin koulutetuista ja 57,9 prosenttia vähiten koulutetuista. Kun ensimmäinen luku jaetaan jälkimmäisellä, saadaan Yle Radio 1:n legitiimiyskertoimeksi 0,98. Kanava on siis sen mukaan neutraali. Tutkijat muistuttavat kuitenkin, että kerrointa tulee aina tulkita yhdessä aktiviteetin yleisyyden mittarin kanssa. Niinpä, kun tutkijat esittivät haastatelluille eri musiikinlajeista musiikkinäytteitä ja erilaisia väitteitä ja mittasivat näin yleisyyden ja legitiimiyskertoimen, käytetyistä musiikkinäytteistä korkeimman legitiimiyskertoimen sai näyte Gustav Mahlerin viidennestä sinfoniasta ja matalimman väite ”inhoan klassista musiikkia”.

Maun moninaisuus ja kaikkiruokaisuus

Amerikkalainen sosiologi Richard Peterson toi 1990-luvulla käyttöön käsitteen kulttuurinen kaikkiruokaisuus. Myös se mittautuu käsilläni olevassa Suomalainen maku -tutkimuksessa. Matalassa sosiaalisessa asemassa olevien makua luonnehtii kapeus ja keskittyminen yksinomaan kansanomaisiin musiikkilajeihin, kun taas musiikkirepertuaalin laajuus esitetään merkkinä kyvystä ja halusta arvostaa ja oppia monenlaisia uusia musiikkityylejä.

Kaikkiruokaisuus ei välttämättä ole aina aitoa suvaitsevaisuutta ja avoimuutta, vaan voi tutkijain tulkinnan mukaan myös viestittää snobismista. Avoimuus sekä halu oppia ja arvostaa uutta ovat kuitenkin hyvän kulttuuritahdon tunnuspiirteitä.

Vaikka musiikkimaku ja harrastaneisuus noudattavat selkeästi koulutuksen, iän ja asuinpaikkatyypin mukaista rakennetta, yhteiskuntaluokkien sisällä yksittäiset ihmiset tekevät poikkeuksia eli heidän makunsa on koulutukseen ja ikään nähden ”epäjohdonmukainen”. Kenenkään yhteiskunnallisesta asemasta ei siis vielä voi vetää johtopäätöksiä vaikkapa musiikkimaussa. Ennakko-oletukset voivat mennä reippaasti penkin alle.

Lopuksi musiikillinen sivuhyppy: Oletettavasti taidemusiikin vaativin alue on uusi musiikki, musica nova. Kaija Saariaho on yksi sen kansainvälisesti arvostetuimmista säveltäjistä. Saariaho vieraili Yle radio 1:n Kantapöydässä keskiviikkona 1. huhtikuuta ja vastasi hänelle usein tehtyyn kysymykseen, kuinka uutta taidemusiikkia voi ymmärtää. ”Ei tarvitse ymmärtää, mutta sen voi kokea.” Ja hän jatkoi: ”Uutta musiikkia voi verrata vieraaseen kieleen. Kukaan ei kuvittele voivansa puhua sitä heti saavuttuaan uuteen maahan. Rakenne on vieras, aakkoset ehkä tuntemattomat, sanajärjestys tuntuu epäloogiselta ja kieli voi kuulostaa hassulta, jopa rumalta. Silti kukaan ei kiellä kieltä siksi, että sitä puhuvat niin harvat.” Eli siitä vaan uutta musiikin kieltä oppimaan!

Kun seuraavan kerran kajoan suomalaiseen makuun, liikun kirjallisuudessa ja kuvataiteissa.

Semi Purhonen sekä työryhmä Jukka Gronow, Riie Heikkilä, Nina Kahma, Keijo Rahkonen ja Arho Toikka: Suomalainen maku, Kulttuuripääoma, kulutus ja elämäntyylien sosiaalinen eriytyminen. Gaudeamus 2014, 461 sivua.

Advertisements
Kategoria(t): Tietokirjallisuus Avainsana(t): , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s