Kalle Kniivilä: Krim on meidän. Imperiumin paluu

Krimin liittäminen Venäjään aikaansai joukkohurman niin pääkaupungissa Semferopolissa kuin "pyhässä" Sevastopolissakin.

Krimin liittäminen Venäjään aikaansai joukkohurman niin pääkaupungissa Semferopolissa kuin ”pyhässä” Sevastopolissakin.

”Monille Krimin asukkaille Putinin Venäjä oli oikeastaan unelma Neuvostoliitosta. Ei siitä oikeasta, köyhästä Neuvostoliitosta – siitä, jossa harjoitettiin sensuuria, lukittiin toisinajattelijoita mielisairaaloihin ja jonotettiin tyhjissä ruokakaupoissa, vaan siitä hyvästä Neuvostoliitosta, lapsuusmuistojen kultakaudesta, josta Venäjän televisiossa jatkuvasti pyörivät neuvostoelokuvat kertovat.”

Tämä on yksi niistä johtopäätöksistä, joita toimittaja, tietokirjailija ja Venäjä-tuntija Kalle Kniivilä vetää kirjassaan Krim on meidän, imperiumin paluu. Kniivilä reissasi viime syyskuussa eri puolilla Krimiä ja keskusteli lukuisten eri tavalla ajattelevien krimiläisten kanssa sekä tapasi Kiovassa toimittajia, jotka olivat ensimmäisiä silminnäkijöitä, kun valtaukset Krimillä alkoivat. Venäjänkielentaitoisena hän liikkui silmät ja korvat auki, aktiivisesti keskustellen, kysellen ja järjestäen tapaamisia.

Mielessäni jaan lukemani kolmeen osaan. Ensiksikin Kniivilä porautuu varsin yksityiskohtaisesti niihin Krimin ja sen pääkaupungin Simferopolin tapahtumiin, jotka käynnistyivät presidentti Viktor Janukovytšin paettua Kiovasta Krimin kautta Venäjälle 22. helmikuuta 2014. Toisekseen Kniivilä käy keskusteluja erityyppisten krimiläisten kanssa selvittääkseen heidän ajatuksenjuoksuaan Krimin Venäjään liittämisen jälkeen. Ja kolmanneksi hän tapaa paluumatkalla Krimin miehittämistä julkisesti vastustaneen Venäjän liberaalin oppositiopuolueen Kansalaisohjelman entisen puheenjohtajan, Irina Prohorovan ja käy hänen kanssaan Moskovassa viisaan, antoisan keskustelun. Se toimii samalla eräänlaisena yhteenvetona.

Kniivilän kirjasta olisi helppo koota pöyristyttävien mielipiteiden valikko, sillä niitä monet kiihkeät, äkkijyrkästi ajattelevat keskustelukumppanit tarjoilevat auliisti totuuksina. Yksi heistä on lääketieteellisen yliopiston anatomian laitoksen johtaja Tatjana Fominyf, jonka mielestä ilman venäläisten sotilaiden suojelua ”ne” olisivat tulleet Ukrainasta tappamaan meidät. Hänen mukaansa Ukrainassa pannaan pikkulapsetkin aseisiin. Tatjana ei osaa perustella, miksi ”ne” olisivat tulleet tappamaan Krimin venäläiset, mutta valpas Putin ehti kuitenkin ensin.

Minusta hän on koko ihmiskunnan historian paras johtaja”, kiteyttää Tatjana Fominyf. Ei Tatjana jää yksin. Simferopolissa ja Sevastopolissa voi kokea Putin-hurman ja -palvonnan. Putin rinnastuu yhä rakastettuun Staliniin, mutta Stalin ei ollut yhtä virheetön kuin Putin. Ukrainan tapahtumien taustalla nähdään luonnollisesti Yhdysvaltain vasalli EU ja ennen muuta itse Yhdysvallat, joka pyrkii alistamaan Ukrainan orjakseen. Näin kirjoittaa Kniivilä:

”Krimin Venäjään liittämisen tueksi tarvittiin uhkakuvia. Krimille olisi näet kuulopuheiden mukaan ollut tulossa kokonainen junalastillinen länsiukrainalaisia äärioikeistolaisia, joilla ei muuta mielitekoa olekaan kuin venäläisten tappaminen. Kukaan ei ole junaa nähnyt – ja silti se on huhupuheissa yhtä tosi kuin tataariterroristien mystinen ase, teroitettu lusikka housuntaskussa.”

Näin aseistautuneina (varustautuneina) joidenkin tataarien sanottiin olleen ensimmäisessä mielenosoituksessa, joka oli Krimin parlamentin miehitystä vastaan.

Viha ja luottamuspula ovat sakeina ilmassa, kuten lääkäri Esma Aciyevan kymmenvuotiaan pikkukoululaisen kokemana. Äidin kertomuksen mukaan hänen lapsensa tulivat koulusta itkien ja järkyttyneinä, sillä he joutuivat katselemaan, kun opettaja repi luokan seiniltä Ukrainan symbolit. Niitä ei ruuvattu irti varovasti, vaan opettaja raastoi ne lattialle:
Äiti, minä en ymmärrä. Kun koulu alkoi syyskuussa, opettaja sanoi rakastavansa Ukrainaa, hän sanoi, että Ukraina on meidän isänmaamme. Ukraina on ylpeytemme. Ja nyt hän sanoo olevansa venäläinen, rakastavansa Venäjää, että Putin on kiltti ja ukrainalaiset fasisteja. Mitä minun oikein pitää uskoa? Sinähän olet sanonut, että meidän on kuunneltava opettajia.”

Kanta vaihtui nopeasti – ainakin julkisesti

Vuonna 2013 tehdyn mielipidetiedustelun mukaan suuri enemmistö krimiläisistä halusi Krimin kuuluvan Ukrainaan. Tottahan kurallaan oleva, korruptoitunut Ukraina laiminlöi Krimin kehittämisen, kuten muutkin osat maata. Toukokuussa 2015 yhdysvaltalaisen International Republican Instituten tilaamassa Krim-tutkimuksessa kävi ilmi, että tärkeimmät krimiläisiä askarruttaneet kysymykset olivat työttömyys, korkea hintataso, teollisuuden alennustila, virkamiesten korruptoituneisuus ja köyhyys. Venäjän kielen asema oli vasta sijalla 14. Kuitenkin nyt jälkikäteen monet pitävät venäjän kielen alistettua asemaa tärkeänä syynä siihen, että Krim oli liitettävä Venäjään.

Konkretiana Kniivilä saa irti varsinaisesti vain sen, että Ukraina dumppaa ulkomaiset elokuvat ukrainaksi, mikä loukkasi ja ärsytti krimiläisten enemmistöä suuresti. Nyt ukrainan puhuminen Krimillä on vaarallista, mutta toisin kuin Krimin Putin-kiihkoilijat väittävät, yleisin kieli Ukrainassa on edelleen venäjä.

Krimin valtausta seuranneessa pikakansanäänestyksessä, missä Ukrainaan kuulumista ei annettu vaihtoehdoksi, liittämistä sanottiin kannattaneen 97 prosenttia äänestäneistä. Ilmeisen selvä enemmistö on nyt tyytyväinen paluusta äiti-Venäjän helmaan, jonkin arvioin mukaan peräti 80 prosenttia. Lukua ei voi tarkistaa, siihen joko uskoo tai ei. Liittämisen jälkeen Venäjä nosti roimasti julkisella sektorilla työskentelevien krimiläisten palkkoja ja eläkkeitä. Sen jälkeen ruplan arvo aleni sekä elintarvikkeiden ja muiden tuotteiden hinnat kallistuivat, osin siksi että Ukraina-napanuoran katkettua tavaratoimitukset ja kauppa eivät enää entiseen tapaan toimi.

Niemimaalle elintärkeä turismi tyrehtyi ja se on nyt venäläisten varassa, kun ennen lomailijat olivat pääosin ukrainalaisia ja viisumivapauden vuoksi muita Ukrainan kautta tulleita. Matkustaminen Krimille tapahtuu nyt Moskovan kautta. Mutta Jaltalla uskotaan parempaan tulevaisuuteen.

Kniivilän mukaan kukaan ei tosiasiassa tiedä Venäjään liittämisen oikeaa kannatusta tai pikemminkin siitä pahoillaan olevien määrää. Moniko on mukautunut tapahtuneeseen, moniko on passiivinen, moniko haluaa olla voittajan puolella ja moniko on kannattaja hurmahenkisesti. Vastakkaisen kannan julkinen esittäminen on separatismia, ja se on Venäjällä rikos. Suut on pantu suppuun. Pieni vähemmistö krimiläisiä on lähtenyt Krimiltä, heistä pakolaisstatuksella runsas 20 000.

Tataareille muutos ei tiedä hyvää

Krimin alkuperäisväestöä, tataareja, Krimillä on neljännesmiljoona, 12 prosenttia väestöstä. Heidän järjestönsä Meclis on kokenut saman kodinturvajoukkojen toimeenpaneman vainon, jonka kohteina Venäjällä ovat eri kansalaisjärjestöt, esimerkiksi Memorial. Ensin kommandopipoisten aseistautuneiden miesten joukko teki järjestön toimitiloihin 12 tuntia kestävän ratsian mylläten kaiken ja vieden tietokoneet ja asiapaperit. Samalla ilmoitettiin häätö siksi, että järjestöllä on maksamattomia veroja, joista se ei itse ollut tietoinen. Seuraavana päivänä järjestölle langettiin 50 000 ruplan sakko, koska tiloista ei vieläkään ole lähdetty. Tataarijärjestön puheenjohtaja Mustafa Cemilef pakeni Kiovaan.

Tataariväestön äänitorvi, televisioyhtiö ATR toimii Mostovasta saadun toimiluvan turvin, mutta vallanvaihdokseen sopeutettuna. Siitä ovat osoituksena muiden muassa kielletyt sanat. Kotietsintä, ratsia, haltuunotto ja valtaus ovat kiellettyjä käsitteitä.

En tiedä, pystyikö Kniivilä käyttämään nauhuria lukuisissa eri keskusteluissa, joista osa oli rentoja illanistujaisia, osa virallisempia tapaamisia. Mutta hän on taltioinut keskustelujen sisällöt hyvin elävästi. Kniivilällä on entisenä Moskovan kirjeenvaihtajana laajat taustatiedot ja ammattijournalistin raportointiote.

Kun viime keväänä Simferopoliin ilmestyivät tunnuksettomat vihreät miehet ja kun silminnäkijöiden mukaan viidentoista kansanedustajan joukko pani Krimin pääministerin viralta ja valitsi tilalle pienen Moskova-mielisen ryhmän johtajan Sergei Aksjonovin, vauhtia tapahtumille ryhtyivät panemaan Aksjonovin kodinturvajoukot, likaisen työn tekijät. Tapahtumien kulkua valottaa Kniivilälle kaksi tv-toimittajaa Krimillä, Jelena Mehanik ja Tatjana Kurmanova, joista jälkimmäinen yritti päästä haastattelemaan Sergei Aksjonovia hallituksen rakennuksen valtaamisen jälkeen:
Ne turvamiehet uhkasivat minua ja sanoivat, että jos yritän päästä heidän ohitsensa, he ensin raiskaavat minut ja panevat sitten käteeni kranaatin ja sanovat, että aioin räjäyttää hallintorakennuksen.”

Ukrainan televisiota edustaneen Jelena Mehanikin tv-ryhmän kokemukset olivat silkkaa painajaista ja kauhua: Kuvaajalta iskettiin sisään viisi hammasta, tv-ryhmä pakeni, mutta heitä ajettiin takaa, pakotettiin pysähtymään, kadulle raastettu kuvaaja hakattiin sekä kamera ja muu välineistö pirstottiin. Asialla olivat Aksjonovin kodinturvajoukot, jotka lopettivat saatuaan kännykkäänsä määräyksen päästää tv-ryhmä menemään.

Ukrainan aikainen monipuolinen tiedonvälitys on nyt puristettu osaksi Venäjän tiedonvälitystä ja informaatiosotaa. Venäläisväestöön se puree. Muodissa ovat erilaiset Putin-paidat, joissa Putinin mainesana on ”kohtelias”. Kohteliaita olivat tunnuksettomat vihreät miehet ja sana kohtelias on symboli, jolla ilmaistaan olemista oikealla puolella. Sitä osoitetaan muutenkin: Kniivilä etsii Simferopolin metelissä rauhaa korvilleen, turhaan, sillä lastenpuistosta lähtien ”kaikkiin lyhtypylväisiin kiinnitetyistä kovaäänisistä soittavat tauotta venäläisiä iskelmiä”.

Kuvittelin Kalle Kniivilän kirjaa jonkinlaiseksi lähitapahtumien kevyeksi koosteeksi. Erehdyin. Se tuo asioita seuraavillekin uutta tietoa, on paneutuva, analyyttinen ja kriittinen. Tätä juttua kirjoittaessani tuli piinaava tunne: Kannattaisi sittenkin lukea uudemman kerran! Paljon tärkeitä näkökulmia tulee sivuutetuksi ja ainakin on pakko jättää tämän jutun ulkopuolelle.

Kalle Kniivilä: Krim on meidän. Imperiumin paluu. Into 2015, 248 sivua.

Annelin kirjoissa aiemmin:Kalle Kniivilä: Putinin väkeä. Venäjän hiljainen enemmistö. Into 2014. http://www.annelinkirjoissa.wordpress.com/2014/09/09/kalle-kniivila-putinin-vakea/

Mainokset
Kategoria(t): Löydöt, Poliittinen historia, Tietokirjallisuus Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s