Sinikka Nopola: Eilan, Rampen ja Likan parhaat

Kannen henkilöhahmot on piirtänyt Markus Majaluoma.

Kannen henkilöhahmot on piirtänyt Markus Majaluoma.

Helsingissä vuonna 1953 syntynyt ja Helsingissä nykyisin asuva Sinikka Nopola eli lapsuutensa ja nuoruutensa Tampereella ja myös opiskeli siellä. Tamperelaisvuosinaan hän imi itseensä murteen, jolla hän on maustanut monet aikuisille kirjoittamansa juttukirjat. Eilan, Rampen ja Likan parhaat on viiden aiemmin ilmestyneen kirjan teksteistä luotu kooste. Juttuja on 134 vuosilta 2003−2013.

Pienet arkiset sanailut ja keskustelut valottavat tamperelaispariskunnan Eilan ja Raimon luonnetta ja keskinäisiä välejä. Pariskunnan tyttö on aluksi hiekkalaatikkoikäinen, loppujutuissa aviokriisin koettelema nelikymppinen pienen vauvan äiti. Likka jäi minulle luonteettomaksi. Hän on Eilan sanoin ”vilosovian kanditaatti”, mutta jotenkin persoonana aneeminen eikä taiteen ja kulttuurin harrastamisesta huolimatta erityinen valoaivo muutenkaan.

Juttujen keskushahmo on vahvatahtoinen ja -luonteinen Eila, omanapainen ja omahyväinen, mutta hyväsydäminen nainen, joka hakee avioliitossakin johtoasemaa. Ja vastahakoiselta ja kaikkeen ennakkoluuloisen penseästi suhtautuvalta Rampelta sellainen on helppo saada. Aviopari on keskenään sopuisa, kuin kattila ja kansi. He ovat arkisia, jurputtavat ja motkottavat mitättömistä asioista, mutta ovat yhtä kaikki elämäänsä varsin tyytyväisiä. Arkisista keskusteluista pilkahtaa se, että maailmanmenoa toki seurataan heidänkin perheessä.

Eila on kokeilu- ja kokemishaluinen, utelias uutta kohtaan, kun taas töpselehtivä Rampe kammoaa kaikkea muutosta ja hakeutuu tuttuun ja turvalliseen. Eila on temperamentikas ja vävykandidaatin sanoin ”maanläheinen, vanhanaikaisella tavalla selkärankainen ihminen”.

Sinikka Nopola on kirjoittanut kirjoja niin aikuisille kuin lapsillekin, mutta  tunnetaan parhaiten menestyneistä lastenkirjoistaan.

Sinikka Nopola on kirjoittanut kirjoja niin aikuisille kuin lapsillekin, mutta tunnetaan parhaiten menestyneistä lastenkirjoistaan.

Nopolan kuvaus on ilkikurista ja ilkamoivaa. Komiikan aiheena on usein pikkumaisuus, kuten ”pottujen maksaminen pottuina” joulukortteja kirjoitettaessa tai säästämisen ja loppuun kuluttamisen pakkomielle. Arkisista hahmoista on helppo tunnistaa tavallisia vikojamme ja käyttäytymispiirteitämme, sillä Nopola useimmiten välttelee yliampumista. Tähän arkisuuteen alkaa väsyä: 134 tekstiä on aika paljon.

Näin kävi myös minulla. Luin Eilan, Rampen ja Likan parhaita yhtä kyytiä sata sivua (eteneminen tässä 426-sivuisessa kirjassa sujuu nopeasti), virnuilin ja nauraa turskahtelinkin. Sitten pidin tauon. Kun jatkoin muutaman päivän päästä, en innostunutkaan enää samalla tavalla. Loppua kohti kiinnostus hiipui kokonaan. Miksi? Ehkä varhaisimmat, vuoden 2003 jutut, ovat oikeasti tuoreimmat ja oivaltavimmat. Kun lukija ei enää löydä henkilöhahmoista uutta ja juttukonsepti on tullut tutuksi, uudet aihesisällöt eivät yksin kanna.

Kirja ansaitsee joitakin näytteitä. Tässä vaikkapa muutama pätkä hämäläisestä matkustamisesta:

LÄHTÖ
Mää olisin kyä mialuummin jääny kotio, mutta meijän emäntä on niin rauhaton ihminen. Sillä on kova hinku päästä etelään.

LENTO
Koneessa kannattaa syärä kunnolla, se on kaikki kotiopäin. Sitä ei tiärä, mikä siälä etelässä orottaa.

SAAPUMINEN
Mää sanoin emännälle, että pirä lompakostas kii, se alkaa ny.

RANTAELÄMÄ
Sitä virhettä me ei tehrä, että lährettäis rannalle. Jo itsensä rillaaminen on riski. Ja kun satoja ihmisiä istuu kovassa kuumuuressa viäri viäressä, nii kaikki pasillit pääsee riahuun.

RAVINTOLAT
Me ei ravintoloihin nokkaamme pistetä. Mitään tuaretta vihannesta ei voi syärä, kun sitä on keittiöhenkilökunta kämmäröiny, ja lihassa ne vasta pakteerit helteellä muhii. Me keitetään aamulla kattilallinen kaurapuuroo. Sillä pärjää ehtoolle saakka. Sitten meillä on aina mukana meetvurstia, Violaa ja hapankorppuja. Niitä on mukava narskuttaa, jos rupee hiukoon.

RETKET
Emäntä vähän haikaili semmosen retken perään, jossa ne ratsastaa kamelilla, mutta mää sanoin että mitäs sinne meet koohottaan, aikuinen ihminen.

LÄHTÖ
Emäntä sano, että tää yks viikko riitti sille loppujen lopuksi oikeen hyvin. Mää sanoin, että oppas sää ny nekatiivinen…

Alennuskahvin ostoksilla käy hassusti ja Rampe tuntuu kuolleen, mutta ainakin myöhemmissä Nopolan jutuissa hän esiintyy kuolleista heränneenä. Jutun nimi on Lähtö:

Me lährettiin Rampen kanssa sinä aamuna tohon lähikauppaan, kun siälä oli semmonen tarjous, että kaks pakettia kahveeta per talous. Rampe sano mulle lähteissä, että me saaraan neljä pakettia kahveeta, jollet saa osota ilmeelläskän, että me ollaan samasta talouresta. Vaikka mää liukastuisin ja jalka menis, niin jatkat vaan matkaa.
Me otettiin kahveet hyllystä vuarotellen. Mää otin ensin, Rampe orotti ulkona vähän aikaa ja tuli sitten. Se käveli mua vastaan käytävällä, mutta mää kattelin muualle. Kun mää olin jo kassalla, nii mää kuulin kummallista kröhinää käytävän päästä. Se oli Rampen ääni, mutten mää ollut kuulevinani, ettei kukaan ois ruvennu epäileen mitään. Mää maksoin kahveeni ja lährin taakseni kattomatta kotio päin. Kun mää oli kotiovella, mää uskalsin jo kattoo, mutta Rampee ei näkyny missään. Mää vartosin vähän aikaa, ja sitten mää kuulin ampulanssin äänen. Mää vein kahveepaketit kotio ja menin takasin kauppaan. Siä see makas henketönnä. Syrän oli pysähtyny. Ne ampulanssimiehet puhu toisilleen, että tää ei irrota millään kahveepaketteja, vaikka on vainaa. Mää en voinu kertoo, että se on meijän Rampe, koska sillon ne olis arvannu heti, että me oltiin laittomilla ostoksilla. Mää menin kotio orottaan kualemantiatoo. Sitten se tulikin virallista tiätä.
Tää on ny sitä vilpillisin keinoin hankittua kahveeta, mitä me juaraan. Ottakaa ny pootoora. Kyä tätä piisaa.

Wikipedian mukaan Sinikka Nopolan hämäläisjutuista on ilmestynyt viisi äänikirjaa. Äänen hänen juttunsa tarvitsevatkin. Mehukkaimmillaan ne ovatkin kuultuina. Juttuihin perustuvassa ja Nopolan käsikirjoittamassa elokuvassa Eilaa näyttelee itseoikeutetusti Eila Roine.

Sinikka Nopola: Eilan, Rampen ja Likan parhaat. WSOY 2014.

Advertisements
Kategoria(t): Huumori, Kaunokirjallisuus Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s