Lirio Abbate: Mafian naiset

Mafian naiset kertoo alistamisesta, kunniamurhista ja kotiin eristämisistä nykyajan Euroopassa.

Mafian naiset kertoo alistamisesta, kunniamurhista ja kotiin eristämisistä nykyajan Euroopassa.

Italialainen toimittaja ja kirjailija Lirio Abbate nostaa julkisuuteen lahjontaan ja mafiaan liittyviä rikoksia. Vuodesta 2007 lähtien hän on elänyt viranomaisten suojeluksessa. Mafian naiset on hänen teoksensa Etelä-Italian ja Sisilian mafiaklaanien alistetuista naista ja kohtalosta, joka naista uhkaa, jos hän nousee vastarintaan häntä omaisuutenaan pitäviä perheen miehiä vastaan.

Kirja kertoo Italian suurimman ja väkivaltaisimman rikollisjärjestön, 1800-luvulla perustetun ja Calibriassa toimivan `Ndranghetan klaanien naisista:
”…jotka pakotetaan menemään naimisiin liian nuorina ja joiden on hiljaisuudessa alistuttava väkivaltaiseen elämään ja miesten mielivaltaan. Ne kertovat ikivanhoista ja taantumuksellisten sääntöjen kahlitsemista äideistä, vaimoista ja sisarista, jotka maksavat uskottomuuden hengellään, sillä yhä nykyisinkin kaukaa menneisyydestä periytyvä raaka tapa, kunniamurha, niittää uhreja. Tällä vuosisadalla `Ndranghetan kasvot ovat muuttuneet, mutta eläimellinen julmuus on ennallaan. Samoin kuin Taliban-liikkeen Afganistanissa, myös Calibriassa on yhä voimassa koodi, jonka mukaan uskoton nainen tuomitaan kuolemaan.”

Mafian naiset -teoksen voi lukea kuten kirja luetaan − laatimatta klaanikarttaa. Tein kuitenkin sellaisia ja merkitsin eri peitevärein suvun valtaa ja väkivaltaa käyttävät rikolliset sukulaissuhteineen, heitä tinkimättä tukevat klaanin naiset sekä virkavallan suojelusta hakeneet nuoret naiset. Turhan monta heistä jouduin merkitsemään ristillä.

Piirtämiäni sukulaisuussuhteita katsellessa oli helppo havaita, miten saarroksissa epätoivoinen nainen on, jos hän uskaltaa ottaa yhteyttä klaanin vihollisenaan pitämään virkavaltaan, viimeiseen oljenkorteensa. Ympärillä ei ole perhepiirissä ymmärtäjiä.

Useimmat naiset ovat kasvaneet lapsesta lähtien tiukan vartioinnin alaisina. Mutta heidän korviaan ei ole aina huomattu varjella miesten puheilta. He ovat varsin pitkälle perillä miesten puuhista ja keskinäisestä käskyvallasta. He tietävät liikaa, mutta itsestään selvästi heidän odotetaan olevan tinkimättömän lojaaleja. Hehän ovat isiensä, miehensä ja veljiensä omaisuutta.

Abbaten fokus tässä kirjassa on Rosarnon rähjäisentuntuisessa pikkukaupungissa, jossa vallan on jakanut kaksi klaania, Pescet ja Pelloccot. Perustoimintoja ovat kiristys, suojelurahat, huumekauppa ja erilaiset itselle kahmitut EU-rahoitteiset hankkeet.
Pescen päällikkönä on 20 vuoden vankeustuomiota istuva johtaja Francesco Pesce, ”Isopää-Ransu”, väkivaltainen, mahtaileva ja röyhkeä tyyppi, joka otti vallan nousemalla klaaninjohtajasetiään Giuseppeä ja Vincenzoa vastaan. ”Isopää-Ransu” jätti jälkeensä naisuhreja, kuten Maria Stellan ja vihille viedyn Maria Stanganellin. Silti miekkoselle riitti aina vapauden vuosina halullisia naisia.

Naisten taustana on usein liian varhainen seurustelu ja lapsiavioliitto. Maria Stella tutustui mafiapäällikkö Francescoon 14-vuotiaana, Maria Concetta Cacciola aloitti seurustelun 13-vuotiaana, Angela Constantino oli naimisissa 16-vuotiaana. Rakastumista seuraa avioliitto, sitten nuorena äidiksi, nopeasti paljastuva miehen väkivalta ja vieraat naiset sekä naisen eristäminen muusta elämästä miehen istuessa pitkää ”kakkua” vankilassa.

Täydellisen eristetty Maria Concetta tutustui Facebookissa Saksassa työskentelevään mieheen aviomiehensä Salvaroren kahdeksan vuotta kestäneen vankeuden aikana. Silkka yhteys riitti: väkivaltainen isä pahoinpiteli tyttärensä sairaalakuntoon ja hakkasi tämän uudelleen vielä sairaalavuoteeseen. Marian veli, kiristystä, rahanpesua ja asekauppaa harjoittava Giuseppe ryhtyi suunnittelemaan siskonsa murhaamista. Marian onnistui päästä poikansa polkupyörävarkautta tekosyynä käyttäen poliisin puheille ja hän sai viranomaisilta suojelussiirron Genovaan.

Abbate kertoo monia onnistuneita vapautumisen tarinoita. Onnistujia ovat muille esikuvaksi kasvanut Giusy Pesce, tämän veljen vaimo Ilaria La Torre, äidin serkun vaimo Rosa Ferraro ja Simona Napoli, jos oman hengen säilymistä pitää onnistumisen mittarina. Hengestään pääsivät Maria Concetta Cacciola, Angela Constantino, Santa ”Tita” Buttafusco ja leskeksi jäätyään seurustelemaan ryhtyneet Maria Teresa Gallucci ja Domenica Legato. Uskollisuusvelvoite on ikuista.

Kaikkien heidän ja monien muidenkin tarinat kerrotaan kirjassa.

Keskeisin valtti virkavallan pakeille paennutta ja suojan saanutta naista kohtaan on kiristys lapsilla. Ensin tulee vahvuudessa halkeama, ja niin olinpaikka paljastuu. Sitten paluusuostutteluun heittäytyy paenneen oma äiti. Näin kävi Giudyn lisäksi Rosa Ferrarolle ja Maria Cornettalle. Suostuttelun jälkeen kotiin palanneen Rosan tappajaksi määrättiin hänen oma veljensä Marco, mutta kun hän ei siihen pystynyt, klaanin miehet järjestivät hautausmaalle aikovalle Rosalle väijytyksen. Poliisi pääsi siitä salakuuntelun avulla jyvälle, varoitti Rosaa ja tämä pelastui. Nyt Rosa elää virkavallan suojeluksessa.

Marian sen sijaan kävi huonosti. Hän horjui lastensa kaipuun ja henkensä puolesta pelkäämisen ristipaineessa. Perheen anteeksiantoa ja rakkautta välitti sitkeästi oma äiti Anna Rosalba Lazzaro ja Maria palasi. Hän kuoli parin päivän päästä paluustaan suolahapolla tekemäänsä ”itsemurhaan”. Perhe väärensi hänen nimissään paikallislehdessä julkaistun tunnustuksen, jossa hän kieltää kaiken viranomaisille kertomansa. Marian miesystävälleen lähettämät tekstiviestit ennen ”itsemurhaa” todistivat kuitenkin aivan muuta.

Mafiapäällikkö Mancuson vaimo Santa ”Tita” Buttafusco teki vuorostaan ”itsemurhan” juomalla rikkihappoa. Tällä tavoin ”itsemurhan” tehnyt ei kykene enää puhumaan ennen hidasta kuolemaansa.

Toinen usein käytetty konsti niskuroivia uhreja kohtaan on julkinen mustamaalaus. Suku leimaa uhrin häilyväksi mielenterveysongelmaiseksi. Näin tehtiin kirjailija Abbaten serkulle Enzolle ja näin tehtiin Rosalle, Maria Concettalle ja Simona Napolille, jonka äänekkäin ja innokkain mielisairaaksi leimaaja oli klaanin puolta pitävä Rosina-äiti.

Monille naisille esimerkiksi kasvaa kirjassa Giusy Pesce, Pesce-klaanin nuori nainen, joka väkivaltaisen ja häntä alinomaa nöyryyttäneen Rocco-miehen istuessa vankilatuomiotaan pakeni uuden rakastettunsa kanssa ja sai viranomaissuojan. Myös viranomaisille kaiken kertonut Giusy riutui lapsiaan kaivaten ja joutui äitinsä Angelan ja isoäitinsä Giuseppan ankarasti tuomitsemaksi. Hän horjui, mutta piti päänsä, säilytti henkensä – ja onnistui myös saamaan lapsensa luokseen.

Duunari Fabrizio Piolille kävi köpelösti, kun meni rakastumaan naimisissa olevaan 25-vuotiaaseen Simona Napoliin, jonka mies oli töissä Pohjois-Italiassa. Eräänä päivänä hän uskaltautui Simonan kotiin ja saapuminen huomattiin. Hän pääsi samana päivänä hengestään. Tappaja, tytön äärimmäisen väkivaltainen ja kiivasverinen isä Antonio Napoli on murhasta lähtien piileskellyt maan alla. Fabrizion ruumista ei ole löydetty ja Simona elää lapsensa kanssa turvapaikassa.

Angela Costantinolle kävi toisin. Hän katosi tomaattikastikkeen poristessa liedellä ja lasten jäädessä pihaan itkemään. Ruumista ei löydetty koskaan. Angelalla arveltiin olevan suhde ja hänen olevan siitä raskaana.

Näitä tarinoita on monia, erilaisia ja eri lopputuloksin, mutta klaanin kunniakoodin kannalta kuitenkin samanlaisia. Tarinansa Abbate perustaa tutkintapöytäkirjoihin ja muihin viranomaislähteisiin. Alue, jonne ruumiita on onnistuttu hävittämään, kutsutaan kuoleman kolmioksi.

Tutkijoiden ja oikeuslaitoksen onnistumiset ovat johtaneet Abbaten mukaan viime vuosina mafian suuntautumiseen tutkijoita ja oikeuslaitosta vastaan erilaisin pommiattentaatein. Useimmat niistä on onnistuttu paljastamaan ennalta tehokkaan salakuuntelun avulla. Henkensä on myös menettänyt liuta mafiaa vastaan nousseita toimittajia, ammattiyhdistysmiehiä, pappeja ja lääkäreitä.

Abbate haluaa kirjansa tarinoilla rohkaista yhä useampia naisia irrottautumaan klaanikulttuurista, johon he ovat kasvaneet pienestä pitäen ilman vaihtoehtoja. Hän tuntuu uskovan, että näin myös käy. Kirja on erittäin mielenkiintoinen ja ansaitsee löytää lukijansa, vaikka toimittajaksi ja kirjailijaksi Lirio Abbate sortuu myös jaaritteluun ja tarpeettomaan toistoon. Lukija kun ymmärtää vähemmästäkin.

Lirio Abbate: Mafian naiset. Atena 2014, 213 sivua. Suomennos Taru Nyström.

Lisää `Ndranghetasta:</blockquote>
http://fi.wikipedia.org/wiki/%E2%80%99Ndrangheta

Mainokset
Kategoria(t): Tietokirjallisuus Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s