Luonto yhdistää. Iiro Viinasena Pertti Svedholm ja Esko Seppäsenä Kari Heiskanen elokuvassa Vasen oikea, oikea vasen.
Esko Seppäselle Parkinsonin tauti oli tullut tutuksi jo aiemmin, Viinaselle vasta hiljattain.
Syntyi keskusteluyhteys, kohtalonkumppanuus ja yhteistyö, jonka tuloksena ilmestyi pari vuotta myöhemmin Vasen oikea, oikea vasen. Se sisältää 36 herrojen toinen toiselleen kirjoittamaa keskustelukirjettä. Siinä vanha vastapari (Seppänen ministerin ”sparraajana”) eduskuntavuosien ajalta vaihtaa ajatuksia Suomen politiikasta maailmantalouden aallokoissa, mutta paljon muustakin kuten kivusta, menetyksistä sekä oikeudesta hyvään elämään ja hyvään kuolemaan.
Nyt kirjan pohjalta on valmistunut Tapio Piiraisen ohjaama elokuva. Se nähdään ensi sunnuntaina 11. tammikuuta televisiosta. Tähdittäjinä on kaksi eturivin näyttelijää, Viinasena Pertti Svedholm ja Seppäsenä Kari Heiskanen. Minulla oli ilo nähdä elokuva joulun alla ennakkoesityksenä ja tokihan sen jälkeen oli syytä lukea kirjakin. Se olikin jo odotellut kirjahyllyssä vuoroaan liian kauan.
Keskustelukirjeitä sivistää, käy lyhyestä talousopista ja tuottaa lukunautintoa Seppäsen verbaalisen ilotulituksen johdosta.
Eikä kultalusikka suussa syntyneestä Aleksander Stubbista tullut molempien povaamaa komissaaria, vaan kakkosviulun soittaja joutui tai pääsi kotimaassa entisen kalifin paikalle.
Retkeilijät hyvän kala-aterian jälkeen erätulilla
Tapahtui elokuvan kertomaa elävässä elämässä tai ei, molemmat osoittautuvat kirjeiden perusteella luonnonystäviksi ja luonnonsuojelijoiksi. Viinanen tosin heräsi sellaiseksi varsin myöhään, ärtyneenä Vapon melskaamisesta monopoliasemassaan:
”Turveteollisuuden aikaansaama tuho soiden alapuolisissa vesistöissä on tyrmistyttävää nähtävää… Onko meillä turvemafia, kun mitään ei tapahdu ja vesien pilaaminen vain jatkuu”, hän tuskailee.
Molemmat herrat ovat isänmaallisia, mutta painotukset poikkeavat. Molemmat ovat syvästi sydämistyneitä energiasektorin ja muiden avainalojen yksityistämisestä ja omistusten valumisesta alihintaan ulkomaisiin käsiin, bonus-, optio- ja osakepalkitsemisjärjestelmistä, jotka palvelevat ainoastaan ahneuden jumalaa Fortumin Peter Fagernäs esimerkeistä pahimpina (Fortum, ”kaiken kuppauksen äiti”), eduskunnan tekemisestä mahoksi kolmikantavallalla (kaikki muu kolmikannassa paitsi ulkopolitiikka). Siinä missä Seppänen arvostelee korkeinta ay-eliittiä mutta arvostaa alemman tason ay-toimitsijoiden työtä, Viinanen saa näppylöitä ay-liikkeestä ylipäänsä.
Pertti Svedholm Iiro Viinasena
Mielenkiintoisella tavalla uutta oli minulle Viinasen avaus pörssin tarpeettomuudesta ja jopa vahingollisuudesta. Pörssi ei ole pystynyt täyttämään sille asetettuja perusteita talouden kurinalaisuudesta ja järjestelmä on yrityksille hyödytön:
”Mikä estää meitä suomalaisia irtaantumasta tuosta pörssipelureiden keksimästä järjestelmästä? Aletaan julkaista vain puolivuotiskatsauksia. Ei siihen maailma kaatuisi, vaikka arvostelu aluksi saattaisivat olla melkoista. Olen aika varma, että saisimme nopeasti seuraa muista maista.”
Kari Heiskanen Esko Seppäsenä 11.1. TV 1:ssä nähtävässä elokuvassa.
”Pörssit ovat omistajien peliluolia ja myyntivoittojen näkökulmasta ilotaloja, joissa voi iloisella mielellä tehdä huorin omaa yritystä kohtaan rahastamalla sen omistusta.”
Esko Seppänen jos kuka on perehtynyt globaaleihin markkinavoimiin ja reaalitaloudesta omiin svääreihinsä irronneeseen finanssitalouteen ja on niistä myös muutaman kirjan kirjoittanut. Vasen oikea, oikea vasen -kirjasta lukija saa tiivistyksen, finanssitalouden lyhyen opintokurssin. Hän heittäytyy myös ennustajaksi: ”Otan riskin ja ennustan. Seuraava finanssikupla syntyy raaka-aine- ja energiamarkkinoilla” ja jatkaa:
”Epävarmuutta uuden kuplan ajoittumiseen tuo se, että USA:n ylivelkaantumisensa hoitoon käyttämä koko maailmantalouden inflatoiminen vaikeuttaa sen näkemistä, mikä on kuplaa eli pääomamarkkinoiden inflaatiota ja mikä muuten vain hintojen nousua.”
Iiro Viinasta jurppivat erilaiset työttömyys- ja sosiaaliverkkoja hyväksikäyttävät siivellä eläjät, vapaamatkustajat. Hän inhoaa pinnariutta ja johtajissa epäisänmaallisuutta, ahneutta ja lojaaliuden puutetta. Hän palaa näihin aiheisiin toistuvasti. EU-politiikassa Viinanen on peittelemättömän oikealla. Hän kannattaa varauksetta ja talouskurilla perustellen EU-federaatiota, vallan antamista EU:ssa muutamalle vahvan talouden valtiolle (kai vuonna 2012 hän laski Suomen kuuluvan vielä siihen leiriin) ja Naton jäsenyyttä. Luonnollisesti EU-linjauksissa Esko Seppäsen kanta on päinvastainen ja perusteena on kansanvalta ja kansallinen liikkumavara.
Turvallisuuspoliittisessa keskustelussa Seppänen muistuttaa Urpo Kekkosen ulkopoliittisesta prinsiipistä:
”Suomen päätös on yhteydessä Venäjän naapuruuteen, ja Kekkosen hyvä ohje on paitsi se, että käy kusella aina kun voi, myös se, että on viisasta hankkia ystäviä läheltä.
Sinun vaikea tehtäväsi on seuraavaksi kirjoittaa ylistyspuhe Natolle.”
Seppäsen tietomäärä ja numeroiden hallintakyky on uskomaton, samoin muistin kapasiteetti sekä taju pienten ja isojen asioiden keskinäisistä mittasuhteista (mikä puuttuu useimmilta keskivertopoliitikoilta). Enemmän yleistasolla kirjoittava Viinanen tunnustaakin peittelemättä Seppäsen poikkeuksellisen vahvan asiantuntemuksen. Seppänen osoittaa myös kielikuvissaan laajaa sivistyneisyyttä sekä kielellistä taitoaan havainnollistaa vaikeita asioita tai kyseenalaistaa totuttuja.
Hän on itsenäinen ajattelija ja toteaa siksi omasta osastaan politiikassa:
”… opin, että lauman mielipidettä vastaan asettuminen johtaa sosiaaliseen ulkoistamiseen ja että on helpompi olla joukon mukana väärässä kuin yksin oikeassa. Kollektiivisesta väärässä olemisesta ei kukaan kanna vastuuta.”
Nyt kun Kreikan parlamenttivaalit Syrizalle ennustettuine voittoineen on edessä, pieni Kreikka-katsaus kirjasta on paikallaan. Esko Seppänen muistuttaa pitäneensä Kreikan velkasaneerausta väistämättömänä ”jo silloin, kun sixtenkorkmanit vielä hyssyttelivät ongelmaa tosiasioita tunnustamatta”. Valittuun tiehen hän ei usko: ”Näissä oloissa EU:n avun ehtona Kreikalta vaadittu sisäinen devalvaatio toimii kuin neutronipommi, joka tapaa talouden mutta säästää velat.”
Kalaonnea on yritetty virvelillä milloin veneen vasemmalta, milloin oikealta puolelta ja kala saatiin.
Iiro Viinanen on keskittäjä. Tuhlailevan talouden esimerkiksi hän kaivaa maaseutupaikkakuntien ja -kaupunkien taajama-alueiden kevyen liikenteen väylät (”syrjäkylien pyöräteistä alkaen”). Siihen Seppänen muistuttaa, että EU-rahoitteisissa hankkeissa ja -projekteissa kyse on Suomen omien EU-maksujen edes osittaisesta palauttamisesta takaisin Suomen kansantalouteen.
Molemmat linjaavat itsensä suhteessa poliittiseen taustaideologiaansa. Viinanen karttaa sanaa kapitalismi kuin ruttoa ja korvaa sen pehmennetyllä ja laimennetulla käsitteellä markkinatalous. Syynkin hän sanoo: ”Minulle kapitalismi avautuu elämäntapana, jota hallitsee raha ja jossa millään muulla ei ole merkitystä… Kapitalismi tarvitsee suitsia, vaikka se vihaa niitä.” Seppänen hahmottaa omasosialismiaan, joka on äärimmäisen kaukana reaalisosialismista ja muistuttaa arvoiltaan ennemminkin YK:n ihmisoikeusjulistusta.
Herrojen keskustelukirjeissä yleissävy on aito vuoropuhelu ja keskinäinen kunnioitus. Se näkyy myös kirjeiden aloitus- ja lopputervehdyksissä, joissa molemmat osoittavat hilpeää kekseliäisyyttä. Molemmat kertovat lopussa lyhyesti oman elämäntarinansa. Esko Seppäselle raskain koettelemus oli lahjakkaan esikoisen Kaapon menehtyminen harvinaiseen syöpään elämän ollessa hänelle avoin, ja kirja on näin myös osa lapsen kuolemaa seuraavaa, päättymätöntä surun ja menetyksen käsittelyä.
Elokuva olkoon, arvoisa lukija, kimmoke lukea myös kirja. Se sivistää, eikä sivistystä milloinkaan ole liikaa!
Iiro Viinanen & Esko Seppänen: Vasen oikea, oikea vasen. Keskustelukirjeitä. Minerva 2012, 311 sivua.
Elokuva TV 1:ssä sunnuntaina 11.1. klo 21:05.
Annelin kirjoissa 