Saab, kissa ja Ove sekä…
Nojohannytperkele!
Ove (59) on juro, äreä ja sietämätön. Fredrik Backmanin menestysromaanissa En man som heter Ove toteutuu vanha sääntö: nauru ja tragedia ovat kaksoset. Riie Heikkilän suomentama romaani Mies, joka rakasti järjestystä on kutkuttavan hauska, mutta kerronnan edetessä alkaa äreästä ja syvästi onnettomasta miehestä kuoriutua sympaattisia ja rakastettavia piirteitä.
Mutta miksi Ovesta tuli nyky-Ove? Se selviää lukijalle pikkuhiljaa. Oven elämänkaari on ollut kaikkea muuta kuin tasaista. Tuiki rehellisen ja perin hyvän ihmisen elämään on mahtunut rankkoja epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia ja raskaita henkilökohtaisia menetyksiä jos myös monia onnellisia vuosia.
Ove on päättänyt päättää päivänsä. Myös itsemurha-aikeissaan Ove on perusteellinen. Hän valmistautuu kunnolla, valot eivät suotta pala, laskut on maksettu, kävelytie lakaistu vasta sataneesta lumesta ja Ove jättää jälkeensä kirjeen löytäjälleen. Kun hän yrittää itsemurhaa autotallissa pakokaasulla, kirjeessä hän kertoo, mistä löytyvät hänen Saabinsa kesärenkaat ja auton huoltotarvikkeet.
Jokainen yritys päättyy nolosti, useimmiten taas apua pyytävien naapureiden häirintänä. Ja Ovehan tulee hätiin, on tullut aina, vaikkei ole sitä itse huomannut. Sillä Ove on toiminnan mies ja toiminnan mies ei neuvo muita, vaan tarttuu toimeen itse. Vaikka lukijasta tuntuu, että Oven käyttövoima on sota kaikkia vastaan – yhtä oleellinen kuin hengitettävä happi − käyttövoimana on sittenkin toiminta.
Ove ymmärsi asioita, jotka näki omin silmin ja joihin saattoi tarttua omin käsin. Hän ymmärsi betonia ja sementtiä. Lasia ja terästä. Työkaluja. Ennakoitavia asioita. Hän ymmärsi suoria kulmia ja selkeitä ohjeita. Pienoismalleja ja piirustuksia. Asioita, joita saattoi laittaa paperille. Hän oli mustavalkoinen mies.
Talvella autotallin kulmille ilmestyy surkea, osin karvaton ja nälkiintynyt kulkukissa. Ove ei pidä kissoista eivätkä kissat Ovesta. Mutta niin vain käy, että pakkasen kourissa henkihieverissä viruva eläin tuupataan juuri Ovelle, koska muilla nyt on allergia. Väliaikaiseksi tarkoitettu vieras kotiutuu epäluuloisen Oven huusholliin.
Lukija huomaa tarinan edetessä pitämään Ovesta, jota useat naapurit tuntuvat tuon tuostakin tarvitsevan ja joka oppii elämään ilman uusia itsemurha-aikeita kaikkialla mukana kulkevan kissansa kanssa.
382-sivuiden romaanin loppujaksoissa on liikaa sosiaalisuussoossia, mutta muuten kirja on kerrassaan kelpo lukupläjäys. Sain kirjan tuliaisena suomentajalta. Nappiin osunut tuliaislahja, Riie!
Fredrik Backman: Mies, joka rakasti järjestystä. Atena 2012.
Annelin kirjoissa 