Finlandia-voittaja itselleni uusi tuttavuus

Jussi Valtosen kirjaa luonnehditaan viiltävän älykkääksi aikalaisromaaniksi.

Jussi Valtosen kirjaa luonnehditaan viiltävän älykkääksi aikalaisromaaniksi.

Erosin lounasseurastani Virvestä Pääpostiravintolan edessä eilen vartin yli yksi ja fillaria lähtöön varustaessani varmistimme vielä kännykästä, joko Finlandia-palkinnon voittaja on julkistettu. Ei vielä.

Rallattelin siitä kilometrin matkan Korkeavuorenkadulle Tammen kirjakauppaan tarkoituksenani ostaa Panu Rajalan kirjoittama Olavi Paavolaisen elämänkerta. Sisään päästyäni kysäisin myyjältä, joko on ratkennut. Hän viittasi myhäillen juuri näytteille asetettuihin Jussi Valtosen teoksiin ja nyökkäsi.

Hankittavahan se oli. Taisin olla siinä liikkeessä ensimmäinen julkistamisen jälkeinen ostaja. Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät on toinen niistä kahdesta, jotka minulla oli kuudesta Finlandia-ehdokkaasta lukematta. Arvailin siis voittajaa väärin.

Nyt joulukuun lukusuunnitelmat menevät uusiksi. Haluan tietää, millaista ”vastaavaa kotimaista nykyajan kuvausta” lukuhimoinen Anne Brunila ei ole aikaisemmin kohdannut – enkä kenties sitten minäkään.

Aikaero Finlandia-palkintoehdokkaiden julkistamisen ja palkinnon julistamisen välillä on kutistettu nyt 12 vuorokauteen. Se ei ole paljon. Olen juuri lopettelemassa Anita Konkan omaelämänkertaa Unennäkijän muistelmat. Siinä hän palauttaa lukijoiden mieliin hänen romaaninsa Hullun taivaassa olleen ehdokkaana vuonna 1989 ja itse palkinnon jaetun vasta tammikuussa. Toden totta! Niinhän se oli aluksi.

Silloin, ”vanhaan hyvään aikaan”, ehdolle asetetut – joita taisi olla enemmän – olivat tasaveroisia keskenään joulumarkkinoilla ja lukijatkin ehtivät luoda oman käsityksen useammasta uutuuskirjasta. Nyt kirjan ikä on lyhentynyt suorastaan surkean lyhyeksi.

Mitkä kustannusalan vaikeuksista kielivät seikat ovat johtaneet nykyiseen kirjojen alemyyntiin juuri kuumimman myyntisesongin keskellä? Kustantajathan järjestävät marras-joulukuussa ”ystävän iloja”, joissa kirjoja voi ostaa tuntuvalla alennuksella, juuri lahjapaketteihin. Maahengen toimitusjohtaja Ulla Sarviala selitti, hänelle sitä ihmeteltyäni, kustantajien jakaneen kirjat ilmestymisen jälkeen myyntiverkostoihin ja alemyynneillään myyvän vain käsiin jäänyttä varastoa pienemmäksi tai vallan pois.

Jos Anne Brunila ei olisi (lehtitietojen mukaan) intohimoinen lukija, hänellä olisi ollut kuumat paikat. Vaivaiset vajaat kaksi viikkoa ja kuusi kirjaa: He eivät tiedä mitä tekevät 557 sivua, Kultarinta 644 sivua, Miehiä ja ihmisiä 509 sivua, Kaksi viatonta päivää 490 sivua, Graniittimies 332 sivua ja Neljäntienristeys 334 sivua, yhteensä 2766 sivua. Merkkimääristä se ei kerro, mutta kyllä muutama niistä oli tiheää tekstiä, ja teoksissa on paljon muitakin tasoja kuin vain juoni.

Olettaa siis sopii, että useimmat ehdokaskirjoista oli Brunila jo vuoden mittaan lukenut ja tuntemuksensa muistiin merkinnyt.

Lämpimät onnittelut voittajalle ja menestystä joulumarkkinoilla niin muille ehdokkaille kuin niiden ulkopuolelle jääneillekin! Hyviä lukukokemuksia sieltä ulkopuoleltakin löytyy. Ja aika on armoton – on ollut aina. Harvasta Finlandia-voittajastakaan tulee klassikko. Uskon ja toivon Jussi Valtosen teoksen kuuluvan niihin. Kirjallisuudessakin tarvitaan jotain kiinteää ja pysyvää. Ne näkevät, jotka elävät.

Jussi Valtoselta on ilmestynyt aiemmin novellikokoelma sekä romaani Siipien kantamat (2007). Kirjailija on koulutukseltaan psykologi.

Mainokset
Kategoria(t): Ajankohtaista Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Finlandia-voittaja itselleni uusi tuttavuus

  1. Arja sanoo:

    Unennäkijän muistelmat odottaa minullakin lukupinossa. Säästelen vähän, odotan suuria. Hullun taivaassa teki aikoinaan vaikutuksen. Mutta juu, varmasti Brunila on lukenut paljon vuoden mittaan. Ja tuntee kirjailijoita ennestäänkin, mikä totta kai vaikuttaa, vaikkei saisi. Jussi Valtoselta on ilmestynyt mainitsemiesi lisäksi myös romaani Vesiseinä (Like 2006). Tästä ja Siipien kantamista löytyy paljon blogiarvioita, ja yleensä myönteisiä, jos ei jopa rakastuneita. Vaikuttava kirjoittaja, jonka voitosta olen iloinen siksikin, ettei hän aiemmin ollut suurelle yleisölle tuttu. Nyt on.

    • Brunilan luku-urakasta vielä: Tietenkin hän on saanut listan tietoonsa aiemmin kuin me suuri yleisö. Mutta ei hurjan suurella etumatkalla siksi, että jotkin kirjat ilmestyivät aika lähellä listan julkaisupäivää. Asser Korhosen Saarnaajan poika on tällainen. Vai jätettiinkö sellaiset, myöhään ilmestyneet, kylmästi sivuun, jotta arvioijalle jää aikaa paneutua? Uskoisin kuitenkin, että luki vuoden mittaan ja siihen osui sitten aika moni valituista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s