Kiintoisa tarkennus

Olavi Paavolaiselle visuaalisuus oli arvokasta ja hän oli tarkka omasta ulkoisesta olemuksestaan julkaistavia valokuvia myöten.

Olavi Paavolaiselle visuaalisuus oli arvokasta ja hän oli tarkka omasta ulkoisesta olemuksestaan julkaistavia valokuvia myöten.

Sain Helsingin kirjamessuja koskevan Olavi Paavolainen -juttuni Rajala & Riikonen (26.10.) johdosta yhden tapahtumien kulun täsmennyksen, mikä ei tullut ilmi tässä kohdin mutkat suoriksi oikoneesta kirjamessujen keskustelusta. Eli miksi syntyi samanaikaisesti kaksi elämänkertaa samasta henkilöstä, vaikka useampi elämänkerta ei maailmalla sinänsä ole kummallista?

WSOY teki Panu Rajalalle ehdotuksen Olavi Paavolaisesta kertovan kirjan kirjoittamisesta sen jälkeen, kun hänen teoksensa Naisten mies ja aatteiden, Juhani Ahon elämä ja tuotanto oli ilmestynyt. Rajala tarttui tarjoukseen ja kustannussopimus allekirjoitettiin keväällä 2013. Kuten hän kirjamessuilla kertoi, hän sai syksyllä 2013 professori Hannu Riikoselta kuulla, että tämä on kirjoittamassa Paavolaisesta ”kirjallista elämänkertaa”.

Tähän kohtaan sopinee Rajalan kirjamessuilla heittämä lause syntyneestä tilanteesta: ”Oletin, että minullekin jää tilaa.” Kuten siis jäikin. Lähestymistavat ovat erilaiset. Herrat siis huomasivat samanaikaisesti olevansa samoilla kalavesillä.

Paljon sunnuntaiaamupäivän herkullisesta keskustelusta jätin juttuni ulkopuolelle, kuten sen, että Riikonen valitsi aloitukseksi vuoden 1927 (+/-), jolloin Paavolaisesta valmistui muotokuva. Sillä hän halusi korostaa visuaalisuuden merkitystä Paavolaiselle ja sehän tulee esille muiden muassa Paavolaisen lumoutumisessa natsien Nürnbergin puoluepäivien näyttävyydestä kirjassa Kolmannen valtakunnan vieraana sekä esteettisyydessä sotapäiväkirjassa Synkkä yksinpuhelu.

Rajala aloittaa vuodesta 1942, jolloin Paavolainen palasi Kannakselle Kivennavalle itsellensä rakkaan Vienolan kartanon raunioille. Omat olivat sen vetäytymisvaiheessa polttaneet. Rajala kertoi Paavolaisen purskahtaneen nauruun, mutta arveli sen johtuneen ennemminkin syvästä järkytyksestä. ”Vienolan menetyksen jälkeen hänestä tuli koditon.”

Hannu Riikosen teoksen kustantaja on Gummerus, joka 1930-luvulla oli Olavi Paavolaisen tärkein kustantamo, ekspansiivinen ja uutta etsivä. Gummerus myös rahoitti Paavolaisen matkaa Etelä-Amerikkaan (Lähtö ja loitsu). WSOY vuorostaan kustansi Synkän yksinpuhelun, mikä kustantamon aatteellisen taustan huomioon ottaen oli merkille pantava teko.

Mainokset
Kategoria(t): Ajankohtaista Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Kiintoisa tarkennus

  1. Omppu/Readerwhydidimarryhim sanoo:

    Saitko täsmennyspyynnön kenties keskustelijoilta itseltään? Ei tarvitse vastata tähän, jos et halua. Rupesi vaan kiinnostamaan tämä asia.

    En unohda Riikosta koskaan. Sattuneista syistä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s