Jorma Luhta: Vaeltajat

Jorma Luhta liikkuu naalien, tunturipöllöjen, sopuleiden ja luvuttomien muiden pohjoisen eläinten elinpiirissä. Kuvassa naalin pentu.

Jorma Luhta liikkuu naalien, tunturipöllöjen, sopuleiden ja luvuttomien muiden pohjoisen eläinten elinpiirissä. Kuvassa naalin pentu.

Eturivin luontovalokuvaajiimme lukeutuva Jorma Luhta (s. 1951) on paitsi mestarillinen luontokuvaaja, myös eloisa kertoja. Niinpä upouusi luontokirja, Vaeltajat, on lukulampun valokeilaan uppoutuneelle luonnonystävälle mitä suurinta herkkua.

Luhta on koonnut teoksensa pääasiassa pohjoisimman Norjan tundralta ja tuntureilta. Hänen yksinäisen miehen vaelluksensa alkaa kolmen valtion rajoilta varhaiskeväällä, jolloin kaikki on vielä lumen vallassa ja vaellukset jatkuvat Varangin vuonon latvoilla aina uuden talven tuloon saakka.

Autiutta ja tundraa

Autiutta ja tundraa

Neljäntenä päivänä myrsky loppui. Ehdin tehdä kierroksen alppimaisten tuntureitten keskelle, katsella niukin naukin pimentyneen yöhetken revontulia, kiipeillä läkähdyksiin asti jyrkillä rinteillä ja seurata kolmen kiirunakukon eripuraista soidinnarinaa lumettomalla lakirakalla. Viimeisessä leiripaikassani kohtasin kesyn ja uteliaan ketun.

Tapahtuvatko kaikki pitkät erämaassa asumisjaksot samana vuonna, sitä Luhta ei paljasta. Ehkä. Yksin kesäretkellään hän mainitsee vaeltaneensa telttoineen, tavaroineen ja kameroineen yli tuhat kilometriä, eikä maasto suinkaan ole helppoa.

Kettu härkkii nuorta merikotkaa. Maakotka voisi koitua sille kohtalokkaaksi.

Kettu härkkii nuorta merikotkaa. Maakotka voisi koitua sille kohtalokkaaksi.

Pohjoinen luonto on äärimmäisen arka ja herkkä ja äkilliset säätilan muutokset tai taudit saattavat romahduttaa jonkin kasvi- tai eläinkannan. Puolen vuosisadan takaisten mittarimatokesien tuhoisat jäljet näkyvät maastossa yhä kadonneen tunturikoivikon korvanneena uustundrana. Muistona ovat vain kannontyngät ja maassa lojuvat tuohitötteröt.

Naalikantaa uhkaa reviiriään laajentava kettu, pesien ryöstäjä. Useimmille pohjoisen linnuille maa on ainoa mahdollinen pesimispaikka.

Palsasuot ovat Suomen linturikkain suotyyppi. Sellaisilta tapaa vielä suokukkoja.

Palsasuot ovat Suomen linturikkain suotyyppi. Sellaisilta tapaa vielä suokukkoja.

Pohjoinen lintumaailma

Monet Jorma Luhdan tarkkailemat ja kuvaamat linnut ovat minulle tyystin tuntemattomia tai tuttuja vain nimeltä, kuten lapinsirkku, kiirunakukko, suosirri, tunturikihu, mustavikla, lapinkirvinen, niittykirvinen, punajalkaviklo, punakuiri, sinirinta, kivitasku, keräkurmitsa, kapustarinta tai vesipääsky. Tutumpia ovat alli, hanhi, tukkakoskelo, pikkukuovi, kuikka, kalalokki, kaakkuri, pulmunen, tunturihaukka, riekko, tunturipöllö, piekana tai suokukko.

Kaikkia niitä Luhta seurailee luontoihmisen pitkäjänteisyydellä ja kiireettömällä kärsivällisyydellä.

Suokukko. Etsin isoa suokukon soidinta ja muistelin kokemuksiani Pohjanmaan ja Keski-Lapin rimpiaavoilta. Palokärkirimmillä Litokairassa laskin 1980-luvum alussa melkein kaksisataa kukkoa ja kanaa. Vuosikymmen myöhemmin suokukko katosi Pohjanmaan soilta järkyttävän nopeasti. Jos jossain sinnitteli yhä kaksi tai kolme röyhelökaulaa, niiden aneeminen seisoskelu ei vastannut käsityksiäni soitimesta.

Luonto on elämän ja kuoleman kudelma, yhteen punoutunut verkko, julma ja armollinen samalla kertaa kuten lapinpöllönaaraan pyrkimyksessä taata ravintoa poikasilleen:

Kerran näin emon rikkovan kuoriutumattoman munan, kaivavan sieltä valmiin poikasen ja syöttävän sen neljälle untuvikolle.

Laestadiuksenunikko ja muita pohjoisen kasveja

Pappi ja kasvitieteilijä Lars Levi Laestadiuksen nimeä kantava unikko.

Pappi ja kasvitieteilijä Lars Levi Laestadiuksen nimeä kantava unikko.

Karussa, kivikkoisessa maisemassa loistavat omat kukkalajinsa. Luhta havainnoi nielikkejä, uuvanoita, tunturikohokkeja, lapinorvokkeja, kultarikkoja, punakkoja, ruusujuuria, rohtokuirimoita, jääleinikkejä, sinirikkoja ja laestadiuksenunikkoja.

Jatkoin huipulle kapeampaa, kivisempää ja jyrkempää rinnettä. Kiirunakukko narisi ja pudottautui rinteen pintaa satojen metrien syöksyyn… Sain silmiini kukkamättään, jonka löytämistä toivoin: Papaver laestadianum, laestadiuksenunikko.
Pohdin monitaitoista tunturimaan vaeltajaa, joka melkein kaksisataa vuotta sitten oli kavunnut ehkä juuri tätä rinnettä. Lars Levi Laestadius tunnettiin raittiusmiehenä ja kirkon hengettömyyttä moittineena pappina, mutta hän tutki ja tallensi myös saamelaista muinaisuskoa ja mytologiaa ja oli etevä ja arvostettu kasvitieteilijä.

Luhta tasapainoilee taidokkaasti asiantuntemustiedon ja populaarin kerronnan maastossa. Hän ei välttele luonnonkuvaamisessa tarvitsemiaan täsmäilmaisuja, kuten palsa, palsasuo, rimpi, pounu, rakka, marasto, kohvajää, skaidi ja jänkä. Minut käsitteet innostivat suomen kielen sanakirjan äärelle. Tahdoin tietää tarkasti ja oppia uutta.

Elämäntapa ja arvomaailma

Mikä saa ihmisen kestämään pitkää yksinäisyyttä ja autiutta, suurta fyysistä rasitusta, yksinkertaista ravintoa, usein hyytävää kylmää? Jorma Luhdalle luontokuvaus on selvästi elämäntapa, elämänfilosofia ja maailmankatsomus.

Olin patikoinut kesän aikana valkoisen pöllön ylängöllä kutakuinkin tuhat kilometriä. Matkalla jokilaaksoon ja maantielle ajattelin elämän parhaitten hetkien olevan minun ikäiselläni väistämättä takana. Tuntui hyvältä, että niistä oli vain muutamia tunteja, päiviä ja kuukausia.

Jänkäpounu on aapasoille ominainen iso rämemätäs. Mutta onko tämä pounu? Luhta ei kerro.

Jänkäpounu on aapasoille ominainen iso rämemätäs. Mutta onko tämä pounu? Luhta ei kerro.

Jänkäpounu on aapasoille ominainen iso rämemätäs. Mutta onko tämä pounu?[/caption]Luontokuvaaja on paljon enemmän kuin valokuvaaja. Hän tarvitsee visuaalista silmää, herkkää korvaa, havainnontekokykyä, luonnontieteilijän asiantuntemusta ja tutkimusmatkailijan mieltä. Heidän luontokirjojensa kautta me aremmat luonnossa liikkujat pääsemme osallisiksi luonnon monimuotoisuudesta ja ihmeellisyyksistä sekä paremmin tietoiseksi luonnon uhanalaisuudesta.

Maltetaan vielä tuokio Jorma Luhdan seurassa:

Yö säkenöi läheltä kaukaisuuteen, kuunneljännes keikkui länsitaivaalla kuin tyylitelty jokivene, idästä luikersi kaksi kapeaa revontulikiemuraa, maassa kimaltelivat koviksi jäätyneet lumien rippeet. Jalaspäiset pilvenhaituvat ennustivat uutta matalapainetta, mutta juuri nyt oli retken ensimmäinen tyyni hetki.
Ei kuitenkaan hiljaista, sillä maa eli ja liikkui kulkijoistaan. Kuulin kitinää, kirskunaa, vinkunaa, kuin huohotusta, yhtä lailla jalkojen juuresta kuin kaukaa kuulon rajoilta. Pienet jalat kipittivät varvikossa.
Laakson ja jänkien takaa kiiri toinen ääni, kirkas kolmi- ja nelitavuinen haukku, välillä tuli epämääräistä rähinää. Naali! Keskityin kuuntelemaan ja erotinkin kaksi haukkujaa ehkä puolen kilometrin päässä toisistaan. Kuvittelin paksuuntuvassa talviturkissa aaveiksi valkaistuja tunturin koiria mustan maan keskelle.
Seisoin kauan, ehkä tunnin, aivan liikkumatta ja kuuntelin. Mielen valtasi ilo ja kiitollisuus. Ajattelin haaveitani ja toiveitani, joista epätodennäköisimmätkin olivat toteutuneet. Hengitin varvikkorinnettä, sulan ja lumen laikuttamaa jänkää, puolittain jäätynyttä lampea, peninkulmien taakse kimaltavaa tundraa.
Ainoana oman lajini edustajana seisoin lokakuun yössä, ympärilläni satoja, tuhansia tai ehkä miljoonia talveen varautuvia karvakeriä. Taivaalla tai jängän laidalla niitä saalistivat Pohjolan hienoimmat elävät aarteet.
Hetken päästä viivytin jo vilusta väristen makuupussini kutsua. En hennonut ajaa teltan eteistilaan pujahtanutta pikkukulkijaa pakosalle.

Jorma Luhta on Ritva Kovalaisen haastateltavana Helsingin kirjamessuilla torstaina 23.10. kello 17 Wine Cornerissa. Vaeltajat. Maahenki 2014.

Advertisements
Kategoria(t): Luontokirjat Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s