Nadeem Aslam: Sokean miehen puutarha

Kaikesta julmuudesta huolimatta romaani säteilee lopulta valoa ja uskoa rakkauden voimaan.

Kaikesta julmuudesta huolimatta romaani säteilee lopulta valoa ja uskoa rakkauden voimaan.

Pakistanilaiset Mikal ja Jeo lähtevät läheisiltään salaa uskonveljien tueksi Afganistaniin, kun Yhdysvallat käy ”terrorisminvastaisesta sotaansa” afganistanilaisjoukkojen tuella talebaneja vastaan. Pian rajan ylityksen jälkeen heidät siepataan talebanjoukkoihin ja miltei heti sen jälkeen he joutuvat talebanien vastaisten voimien yllätysiskussa pahoin haavoittuneina heimopäällikön joukkojen vangiksi. Heimopäällikkö myy heidät terroristeina amerikkalaisille.

Mikal on henkihieverissä. Ehkä juuri Jeo on se rääkyjä, jota ”kuulustellaan” etäämmällä.

Mies seisoo hänen edessään, räjähtää äkisti nauruun ja vain jatkaa ja jatkaa nauruaan hengetön katse Mikaliin naulittuna, nauraa hänelle kovaan ääneen, koska hän on tehnyt tarpeensa lattialle, nauraa hänen kelvottomuuttaan, surkeaa rakkauttaan Naheediin, kyvyttömyyttään auttaa Jeoa, nauraa Pakistania ja sen köyhyyttä, ja naurusta kuultaa halveksunta häntä ja hänen kotimaataan kohtaan, maata jonka hanoista ei tule vettä, kaupoissa ei ole sokeria, riisiä eikä jauhoja, sairailla ei ole lääkkeitä eikä autoissa bensiiniä, hänen vastenmielistä iljettävää maataan missä kaikki tuntuu pyrkivän tappamaan toisiaan, kostoniskujen maata missä lihakauppias myy mätää lihaa maitokauppiaalle ja saa vuorostaan tappavalla valkealla kemikaalilla jatkettua maitoa, ja kumpikin myy tuotteitaan lääkärille joka määrää turhia lääkkeitä saadakseen etuja lääkeyhtiöiltä, ja lääkkeet valmistanut tehdas valuttaa myrkkyjätteensä juomavetenä käytettäviin jokiin ja niin tehdessään surmaa, sokeuttaa ja runtelee sen poliisin poikia ja tyttäriä, joka kuolee liikenneonnettomuudessa vastaanottaessaan lahjusta, ja onnettomuuden aiheuttaa kuorma-auto jonka katsastusmies on julistanut lahjusta vastaan ajokelpoiseksi, maata jossa harras uskonnollisuus on lähinnä takertumista tyytymättömyyteen, pikkumaisuuteen ja pahansuopuuteen.

Pakistanilaissyntyisen Nadeem Aslamin toinen suomennettu romaani, Sokean miehen puutarha (Like 2014), on rankka tarina, jota voi lukea kertomuksena maailman hulluudesta, fanaattisuuden ruokkimasta vihasta, suvaitsemattomuudesta ja häikäilemättömyydestä, mutta yhtä hyvin sitä voi lukea kertomuksena urheudesta, velvollisuudentunnosta, kunniallisuudesta, hyvyydestä, rakkaudesta ja sydämen sivistyksestä.

Kirjan tarinassa on kaikkea tätä.

Sokean miehen puutarha on rakkaustarina, missä kaksi nuorta miestä, Rohanin poika Jeo ja Rohanin kasvuttipoika Mikal rakastavat samaa naista, Naheedia, Jeon vaimoa. Leskiäiti Tara on naittanut Naheedin vastoin tämän tahtoa Jeolle, vaikka Naheedin salaisen rakkauden kohde on Mikal.

Sokean miehen puutarha on myös kertomus julmasta, pahasta sodasta, jossa kaikkinainen inhimillisyys tallautuu anturan alle. Vallan on saanut viha ja se ulottuu rajan yli myös Pakistaniin. Viha on kollektiivista ja se kohdistuu kaikkeen kuviteltuun toiseuteen. Sen ensisijaisena kohteena ovat Yhdysvallat ja amerikkalaiset, mutta yhtä hyvin koko valkoisten miesten maailma tai hieman erilailla ajattelevat muut muslimit.

Islamilaisuus on kulissi. Sen nimissä ja siihen vedoten voi edistää monenlaisia tarkoitusperiä. Englannissa asuva Nadeem Aslam (s. 1966) esittää Sokean miehen puutarhassa lapsuutensa ja nuoruutensa Pakistania kohtaan monessakin mielessä erittäin rankkaa yhteiskuntakritiikkiä.

Kerran hurskas ja sivistynyt Rohan ylläpiti vaimonsa Sofien kanssa koulua. Puolikuun muotoinen koulu puutarhoineen kertoo rakennuksena islamin pitkän historian. Mutta kunnon muslimina Rohan ei halunnut omistaa ja hän luovutti omaisuutensa toisiin käsiin saatuaan kunniasanan, ettei sivistyksen kehtoa muuteta muuksi.

Muutos alkoi heti ja pian sokeutunutta Rohania hätistellään muuttamaan kodistaan, jonka hän asumisoikeuden säilyttäen lahjoitti koulun mukana. Palavan hengen koululaisista aletaan kouluttaa terrori-iskuihin pystyviä jihadisteja.

Nadeem Aslam ilmoittaa tarinansa olevan fiktiivinen ja mahdollisten yhtäläisyyksien tahattomia. Tuskin hän Salman Rushdien kohtaloa haluaa niskaansa. Kun jihadistit toteuttavat Beslanin koulun verilöylyä muistuttavan iskun Heerissä länsimaista koulua vastaan, uskoo herkästi sellaisen myös tapahtuneen. Tarinassa kaappareiden suureksi raivoksi Pakistanin tv-uutiset kutistavat tarkoituksella tragedian pikku-uutiseksi samalla, kun armeija toimii koko erikoisjoukkojensa teholla ja iskee kaappareiden niskaan.

Jos valkoihoiset uhrit saadaan estetyksi, muu maailma ei hetkahda. Se on opittu.

Ei vain Afganistanin sota, vaan myös koulukaappaus liittyy sokean miehen, Rohanin, perheeseen. Opettajakuntaan kuuluvat Rohanin tytär Yasmin sekä hänen miehensä Basie, Mikalin veli. He ovat kaikki muslimeja, mutta kunnioittavat tietoa, sivistystä ja suvaitsevaisuutta. Heidän kaltaisensa ajan henki on ajanut ahtaalle.

Entä mitä tapahtuu Naheedin ja Mikalin rakkaudelle, kun Jeon vankeudessa sivottu ruumis palaa Afganistanista? Naheed on kauneutensa vuoksi himoittu eikä hänellä ole täyttä valtaa elämäänsä. Sitä ei liioin ole Mikalilla, joka itsepuolustustarkoituksessa tappoi Afganistanissa vankeudesta vapauduttuaan kaksi amerikkalaista, joista toisen veli on ottanut tehtäväkseen kostaa veljensä kuoleman.

Mikalia odottaa toisaalta murhasyyte ja elinikäinen vankeus amerikkalaisissa vankiloissa, toisaalta häntä etsii yksinäinen amerikkalainen kostaja. Ei vain tarinoissa, vaan myös elämässä voi sattua jotain sellaista, mitä Nadeem Aslam rakentaa romaaninsa loppuosassa, kun kostajan ja koston kohteen tiet yllättäen osuvat yhteen.

Tästä, kahden miehen epätasapainoisesta suhteesta vailla yhteistä kieltä, sanoja, kehkeytyy romaanin upea kakkostarina, jossa musta viha saa väistyä väkevämmän, inhimillisen välittämisen ja vastuunkantamisen tieltä.

”… ja Naheed ymmärtää miksi jumalat käyttävät toisinaan ihmisiä välikappaleinaan.” Nuoresta Mikalista tuli jumalten välikappale. Ja vihdoin toteutuvat piinattujen ihmisten elämässä profeetta Jeremian ammoin muistiin kirjoitetut sanat: ”Ja kaikki taistelukenttiä tallanneet saappaat, kaikki veren tahrimat vaatteet poltetaan, ne joutuvat tulen ruuaksi.”

Rohanin puutarha tarjoaa kiipeilypuita uuden sukupolven lapsille. Heistä heidän koulunsa ei kasvata jihadisteja.

Nadeem Aslamilta suomeksi:
Sokean miehen puutarha. Like 2014, 387 sivua. Suomennos Kirsi Luoma.
Elävältä haudatut. Like 2010.

Pakistanilaisia teoksia aiemmin Annelin kirjoissa:

Ayad Akhtar: Appelsiininkuorten katu. Otava 2012. Blogi ei enää näkyvissä.
Daniyal Mueenuddin: Hunajaa ja tomua. Avain 2012. Blogi ei enää näkyvissä.

Muita talebanien hirmuhallintoon ajoittuvia ja lukemiani romaaneja:
Khaled Husseini: Leijapoika. Otava 2003.
Khaled Husseini: Tuhat loistavaa aurinkoa. Otava 2008.
Yasmine Khadra: Kabulin pääskyset. WSOY 2009. Blogi ei enää näkyvissä.
Qais Akbar Omar: Yhdeksän tornin linnake. Otava 2013. Blogini 6.5.2014 luettavissa.

Mainokset
Kategoria(t): Kaunokirjallisuus, Löydöt Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Nadeem Aslam: Sokean miehen puutarha

  1. Lukutoukka sanoo:

    Kiitos arviosta. Täytyy lukea. PS. Toinen kirjailija on nimeltään Khaled Hosseini, ei Khaled Hussein. Suosittelen lämpimästi myös Hosseinin ”Ja vuoret kaikuivat”.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s