Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia

Kissani JugoslaviaKissani Jugoslavia on 24-vuotiaan Pajtim Statovcin hiljattain ilmestynyt esikoisteos. Se kertoo Suomeen pakolaisena saapuneen kosovolaisperheen hajoamistarinan perheen kahden jäsenen, Emine-äidin sekä perheen aikuistuneen pojan Bekimin, kertomana. Molemmat tarinat limittyvät keskenään ja ne on kirjoitettu minä-muotoon.

Vaatii melkoista rohkeutta mutta myös varmuutta Pajtim Statovcilta kirjoittaa musliminaisen tarina naisen itsensä kokemana. Ehkä hän on kirjoittanut Emineen oman äitinsä? Tarina alkaa albaanikylästä kauan ennen Jugoslavian hajoamista, kun isän kanssa Pristinan markkinoille pääsevä Emine on vielä pikkutyttö tai kun hänestä varttuu kaunis koulutyttö, johon miesten silmät alkavat pysähtyä.

Kun hetkellisestä ja satunnaisesta kahden nuoren kohtaamisesta seuraa isien kesken tehty, nuoria koskeva avioliittosopimus ja kun sen seurauksena tyttö otetaan pois koulusta ja aletaan valmistella avioliittoa varten, mikään ei enää tulisi olemaan kuin ennen.

Rakastuneen tytön unelmat sortuvat jo hääpäivänä.

Tuona päivänä, 4. toukokuuta 1980 Josip Broz Tito kuoli ja maan surun vuoksi häät keskeytetään. Mikään ei mennyt unelmien mukaan ja odotetusta hääyöstä tulee nöyryyttävä ja raaka raiskaus. Naisen osa on tästedes vaieta ja palvella miestään − ja synnyttää.

Kun vuosikymmen myöhemmin Jugoslavia hajoaa, serbihallinto potkii albaanit pois viroista ja aviomies Bajram jää työttömäksi. Perheen, kuten monen muunkin albaanimuslimin, koti rikotaan. Perhe lähtee maanpakoon. Kohdemaaksi Bajram valitsee turvallisena pitämänsä Suomen.

Rinnakkain kuljetetut tarinat kuvaavat kahden eri sukupolven kautta, miten vuosien pakolaisuus turhauttaa ja etäännyttää lopulta ihmisen juuriltaan, joihin hän kuitenkin vieraan kulttuurin keskellä yrittää takertua alitajuisella kiihkeydellä. Tarinan henkilöt yrittävät säilyttää omalla tavallaan identiteettinsä, mutta tipahtavat kahden kulttuurin väliin ja ovat muukalaisia molemmissa.

Muukalaisuuteensa ja kulttuurien erilaisuuteen nuorukainen reagoi kieltämällä, eristäytymällä, ylenkatsomalla ja vihaamalla. Se kaikki jäytää ja sairastuttaa kantajan itsensä.

Bekim käy sotaansa kahdella rintamalla: suomalaista yhteiskuntaa sekä omaa isäänsä vastaan. Hän on homoseksualisti, mitä muslimiyhteisö ja omat vanhemmat tuskin sulattaisivat. Identiteettiään etsivä Bekim tekee eräänlaisen isänmurhan olemalla vastakohta vihaamalleen, väkivaltaiselle, aina oikeassa olevalle, machomaiselle isälleen: parisuhteissa hän ottaa kodissaan alistetun musliminaisen osan.

Mutta ajoittain hän heittäytyy isänsä malliin loukkaamalla ja haavoittamalla kumppaniaan tietoisesti. Intohimosta huolimatta kaikki suhteet ovat epätasapainoisia, hyväksikäyttäviä, alistavia, nöyryyttäviä ja haavoittavia. Kirjassa rakkaus on repivää.

Romaanissa kissalla ja käärmeellä on arvoituksellinen symbolinen merkitys, jota en rohkene tulkita. Bekimin ollessa pieni käärme aiheuttaa hänessä krampin kaltaisia, sairastuttavia pelkotiloja, mutta aikuistuttuaan hän ostaa lemmikikseen kuristajakäärmeen, jolle osoittaa hellyyttään ja kiintymystään.

Homoklubilla hän tutustuu kissaan, joka muistuttaa Mihail Bulgakovin romaanissa Saatana saapuu Moskovaan Woland-paholaisen Begemot-kissaa. Homosuhteesta kissaan tulee alistajan ja alistetun suhde, jota on vaikeaa selittää pelkällä seksuaalisella riippuvuudella. Kissa on härski, röyhkeä ja kauhea.

Myöhemmin, Kosovossa käydessään, Bekim hoitaa ja kuljettaa puseronsa sisällä nälkäistä kulkukissaa, jonka surukseen kadottaa. Mutta entä kissa kirjan nimessä ja yhdistettynä hajonneeseen Jugoslaviaan, joka vuosikymmenet piti erilaiset uskonnolliset ja etniset kansat keskenään kesyinä? Ehkä kuulen joskus kirjailijan itsensä selityksen.

Kosovolaispakolaisten kohtaama rasismi – albaaninuorukaisen kertomana – tuntuu rankalta. Mutta myös perheen miehet haluavat olla ymmärtämättä uuden kotimaansa kulttuuria ja reagoivat erilaisuuteen halveksunnalla, ylenkatseella ja vihalla. Sellaisin asentein äkkijyrkkä, joustamaton ja aina oikeassa oleva Bajram tuhoutuu. Parhaiten selviää kouluttamaton, mutta sopeutuva ja alistuva Emine-äiti, joka ei yritä muuttaa muuta yhteiskuntaa vaan itseään – jos niin on selviytyäkseen tarpeen.

Helsingin yliopistossa kirjallisuustieteitä opiskeleva Pajrim Statovci on kirjoittanut lukijan tarinan imuun tempaavan, maagisen, kiehtovan kirjan, jolle albaanimuslimien tavat ja arvomaailma tuovat runsaasti ymmärrystä ja syvyyttä. Jos kirja olisi maalaus, sen värit olisivat voimakkaat.

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia. Otava 2014. 285 sivua.

Advertisements
Kategoria(t): Kaunokirjallisuus Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia

  1. Kimmo Eskola sanoo:

    Hei Anneli, Annan sinulle lukuvinkin, joka ei ehkä ole tuttu. Kiinnostavaa kirjallisuutta kun löytyy loppumattomiin. Ja sinulle varmaan riittää vihjeitä ja ehdotuksia. Kuulun pieneen lukupiiriin, joka lukee englanninkielistä kirjallisuutta alkukielellä. Olemme alunperin ystäviä yhteisestä nuoruudesta Yhdysvaltojen etelästä rotuerottelun aikoina.

    Joku keksi brittikirjailijan, Rachel Joycen, luettuaan hänen 2012 julkaistun ja palkitun esikoisromaaninsa ”The unlikely pilgrimage of Harold Fry”. Se on suomennettukin nimellä ”Harold Fryn odottamaton toivioretki”.

    Kirja imaisi mukaansa. Nyt luen Joycen seuraavaa teosta, nimeltä ”Perfect”.

    Osaltani kesänvietto jatkuu. Palaan syyskuun alkupäivinä juhlimaan lapsenlapsemme 1 v. synttäreitä. Ja Käpylän kirjaston kirjailijailtoihin, niitä riittää taas ainakin joka toinen tiistai.

    T. Kimmo

    Ps. Julkaisin fb:ssä aikajanallani Foreign Affairs -lehden artikkelin, jota Volasen Risto suositteli. Niin teen minäkin. Syventää Ukrainatietoutta ja meikäläistä Nato- keskustelua.

  2. Pidin tästä kirjasta kovasti, mielenkiintoista lukea millaisia yhteyksiä sinä olet tästä löytänyt!

    Erityisesti kiinnostuin nyt tuosta Statovcin ja Bulgakovin kissojen vertaamisesta 🙂 Olen lukenut venäläistä kirjallisuutta todella laiskasti, varsinkin nämä klassikkoteokset ovat aina jättäneet minut aika kylmäksi. Mutta nyt tekisi mieli vähän kerrata!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s