Alain Claude Sulzer: Irti liitoksistaan

Sulzer kuvaa dramaattista käännettä ja sen seurauksia sivullisiin.

Sulzer kuvaa dramaattista käännettä ja sen seurauksia sivullisiin.

Ei niin huonoa, ettei hyvääkin. Kun juhannuspäivänä lämpömittarin elohopeapylväs pysytteli sitkeästi matalalla ja taivaalta vihmoi kylmää sadetta, vietin päivän kerrassaan erinomaiseksi osoittautuneen kirjan parissa. Alain Claude Sulzer on jo toinen sveitsiläinen kirjailijatuttavuus kuukauden sisällä ja kolmas tänä vuonna.

Kaksi niistä – ne kaksi laadukasta – ovat meillä Lurra Editionsin kustantamat. (Se toinen on unkarilais-sveitsiläisen Melinda Nadj Abonjin Kyyhkysten lähtö.)

Pienkustantamolla tuntuukin olevan taito poimia saksalaiselta kielialueelta kaunokirjallisia helmiä. Sulzerilta se on varhemmin julkaissut kiellettyä homoseksualismia kuvaavan psykologisen teoksen Väärään aikaan (2010). Nyt siis tuli toinen, Helen Mosterin suomentama Irti liitoksistaan (Aus den Fugen).

Tapahtumat sijoittuvat muutaman tunnin sisälle Berliinissä. Kaupunkiin on saapunut kansainvälisesti maineikas pianisti Marek Olsberg ja Potsdamin konserttisalissa on illalla hänen konserttinsa. Upporikas berliiniläinen Bentzin pariskunta on sponsoroinut pianistin hulppeaa palkkiota mittavalla lahjoituksella ja korvikkeeksi kutsunut liki sata politiikan ja kulttuurin kärkihenkilöä liittopresidentistä ja tunnetuista orkesterinjohtajista alkaen konserttiin ja sen jälkeen pianistin kunniaksi pidettävään illallisvastaanottoon.

Lippujen hinnat ovat huimat ja liki 2400 ihmistä vetävä konserttisali on loppuunmyyty.

Romaani seuraa muutaman erityyppisen ihmisen valmistautumista ja saapumista konserttitaloon. Kaikilla on iltaan omat odotuksensa. Lukija arvaa pian, että kenenkään odotukset eivät täyty ja ilta tuottaa yllätyksen, itse kullekin omanlaisensa. Mutta niihin tarvitaan iso sysäys: joko konsertti syystä tai toisesta peruuntuu tai tapahtuu jotain muuta katastrofaalista.

Kaikki eivät olekaan siellä, minne sanovat menevänsä tai minne sanovat jäävänsä. Komea seuralainen, jonka piti istua vierellä, ei tule. Moni on arvioinut illan tuntinsa väärin.

Sulzerin tapa luoda megaonnettomuuden ennettä toi itselleni mieleen Irene Nemirovskyn taidon ladata kutittava jännite, ennen muuta pienoisromaanissa Tanssiaiset. Siinähän suureelliset valmistelut enteilivät illan fiaskoa.

Liikutaan ihmissuhteiden monisärmäisessä maastossa ja tunteet vellovat. Sulzerin kielikuvat ovat maukkaita. Pianisti Olsbergin sihteeri, tyylikäs ja korvaamaton Astrid Maurer, kärsii äkkiarvaamatta iskevästä migreenistä. Tänä iltana se iskee pahimmassa mahdollisessa tilanteessa:

Pari sekuntia myöhemmin susi nujersi hänet. Se tuli kuten aina yllättäen, kuten aina se oli vieläkin isompi, vahvempi, julmempi kuin edellisellä kerralla, ahnas, hillitsemätön, silmitön. Kipu tuli tulipunaisena niin kuin sen silmät ja syövyttivät niin kuin sen hengitys. Astridin silmissä musteni, susi oli puraissut hänen päänsä poikki.
Vasta vähitellen hän sai varmuuden siitä, että oli vielä hengissä. Hän eli vielä, ehkä vain tunteakseen kivun. Susi oli painautunut kyykkyyn, oli vain ajan kysymys, kunnes se näyttäisi hampaansa uudelleen ja entistä hurjemmin. Astrid kuului sille.

Kun migreeni hellittää muutamaksi tuokioksi iskeäkseen myöhemmin uudelleen, ”kipu oli irronnut hänestä kuin käärmeennahka”.

Mitä tapahtuu, kun haltioituneen yleisönsä edessä Marek Olsberg keskeyttää Beethovenin Hammerklavier-sonaattinsa vain kolme minuuttia ennen sonaatin loppua ja väliaikaa, painaa flyygelin kannen alas ja marssii pois? Hän on soittanut hurmaavasti: koskaan yleisö ei ole kuullut ”yhtä rohkeaa, modernia, herkkävaistoista, hienostunutta, ylevää, nerokasta tulkintaa kuin tänä iltana, tuskinpa kuulisikaan elämänsä aikana toista samanlaista”.

Kukaan ei häiriköinyt. Yleisö oli kuunnellut hievahtamatta. Tyrmistys mykistää: ajatuskatko, muistihäiriö, pahoinvointi, hillitön virtsaamispakko, lihaskramppi? Olsberg tekee kuitenkin tekonsa äkillisestä mielijohteesta:

Hän oli poistunut vankityrmästä, johon oli astunut pitkän aikaa sitten. Se oli ollut kaunis ja luksusluokkaa, mitoiltaan kaikkien maanosien laajuinen, mutta sittenkin vain pelkkä vankityrmä.

Ja kuitenkin, musiikki ja sen soittaminen on ollut ja on hänen henkensä ja elämänsä.

Teos on kihelmöivä psykologinen kuvaus erilaisista ihmisistä ja heidän reagoimisestaan odottamattomiin käänteisiin omassa elämässään. Keskeytynyt konsertti toimii välikappaleena monille niistä.

Irti liitoksistaan on herkkua, lukijalle kirjallinen löytö.

Mainokset
Kategoria(t): Kaunokirjallisuus, Löydöt Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s