Nir Baram: Hyviä ihmisiä

Hyviä ihmisiä on Nir Baramin neljäs romaani ja ensimmäinen suomeksi ilmestynyt.

Hyviä ihmisiä on Nir Baramin neljäs romaani ja ensimmäinen suomeksi ilmestynyt.

Leningradilainen nuori nainen Aleksandra Veissberg ja berliiniläinen nuori mies Thomas Heiselberg ovat israelilaisen Nir Baramin (s. 1976) keskushenkilöt Euroopan synkkiä vuosia 1938−1941 kuvaavassa kirjassa Hyviä ihmisiä.

Eivät he ole hyviä ihmisiä. Tavallisia kenties? Eivät sitäkään. Mutta mikä on heidän syyllisyytensä verivirrassa, joka on heitä voimakkaampi ja heidän tahdostaan riippumaton?

Baram kuljettaa kirjassaan vuorotellen Aleksandran (Sašan) ja Thomasin tarinaa. Keväällä 1941, muutamia viikkoja ennen Hitlerin käynnistämää operaatio Barbarossaa heidän tiensä risteytyvät, Brestissä joka on Molotov-Rippentropin sopimuksen solmimisen jälkeen kahden diktatuurin rajakaupunki.

Aleksandra – itseään pettävä ilmiantaja

Hyviä ihmisiä on kirja syyllisyydestä ja ihmisen kyvystä pettää itseään.

Aleksandra Veissbergin isä on juutalainen fyysikko, töissä Leningradin Fysikaalis-teknisessä instituutissa. Hän kuuluu runoilijoiden ja runouden ystävien säännöllisesti kokoontuvaan kirjallisuuspiiriin. Heistä nimekkäimpään, Nadežda Petrovnaan, isällä on ollut pitkäaikainen rakkaussuhde. Mutta nyt Nadežda on vangittu. Yhden vangitseminen merkitsi vuonna 1938 varmuudella koko ystäväpiirin joutumista kuulustelijoiden käsiin.

Runoilijat eivät ole nimekkäimpiä, mutta he kirjoittavat – ainakin nyrkkipostilevitykseen – puoluetta kohtaan varsin suorasukaista tekstiä: ”Veren peittämistä ikkunoista on joskus vaikeaa nähdä Eurooppaan” (Valituskirje toveri Pushkinille);”Poliisiasema – ihastuttava paikka! Paikka jossa tapaa valtion.” (Hlebnikov)

Haihatteleva, lyhytjänteinen Saša haluaa pelastaa isänsä ja äitinsä myymällä muut. Hän luovuttaa runojen kopioita kansankomissariaatissa työskentelevälle poikaystävälleen Maximille. Kun vanhempien pelastaminen ei tältä onnistu, Aleksandra pestautuu itse töihin kansankomissariaattiin voidakseen ainakin jäljittää huostaan otetut alaikäiset veljensä, kaksoset.

Kirjallisesti näppärä Saša sulautuu nopeasti pöytäkirjojen puhtaaksikirjoittajana kuulustelujen apuvoimaksi, missä hän itse uskoo auttavansa uhreja saamaan pienemmän tuomion kuin he muuten saisivat. Tunnustus laaditaan uhrin kanssa yhteistyössä, neuvotellen. Tunnollinen Saša ei pidä pidätettyjä uhreina, vaan aidosti syyllisinä.

Sašan kehityksen voi tiivistää lainaukseen etäisyyttä ottavan aviomiehen Maksimin kirjeestä vaimolleen kolme vuotta myöhemmin:

”Luuletko, etten ymmärrä, mitä kauhuja olet kärsinyt? Olen rohkaissut sinua ja yrittänyt johdattaa sinut pois siitä mustasta labyrintista, johon sielusi on vaipunut. Kaikki me harhailemme sellaisessa labyrintissa, kuten aivan varmasti jokainen, joka on kansankomissariaatin palveluksessa, mutta sinun tapauksesi on erityisen hirvittävä. Jo sinä yönä kun seisoin huoneessasi ja esitin suunnitelman, miten voit jäädä henkiin, oli selvää, ettei se uusi ihminen, joka sinusta tulee, ole parempi kuin se ihminen joka olit. Uusi ihminen joutuu tekemään kammottavia asioita. Ehdot ovat sellaiset.”

Thomas – itseään pettävä mukautuja

Thomas taitaa keinot päästä elämässä eteenpäin: on osattava kaupata itsensä. Hän on manipuloivan puhetaitonsa avulla päässyt amerikkalaiseen markkinointifirmaan, joka suuntaa mainonnan kohdennetusti hyödyntäen kansallista omanarvontunnetta ja kansallistietoisuutta. Kielitaitoinen Thomas on menestyjä. Mutta 1930-luvun lopulla Milton-yhtiö lopettaa näkyvän toimintansa Berliinissä ja miehitetyssä Varsovassa. Thomasia ei enää tarvita.

Thomas löytää kyvyilleen ja hankkimalleen asiantuntemukselle käyttöä natsien palveluksessa, itse natsiksi muuttumatta. Itse asiassa kansallissosialistinen barbaria puistattaa häntä.

Kun Saksa miehittää Puolan, Thomas esittelee natsijohtajille toimintamallin puolalaisten psykologisesta kohtelusta. Mallin ideana on hyödyntää puolalaisten kansallisia ylpeyksiä vastarinnan murtamisessa. Se on näppärä muunnelma aiemmasta Miltonin markkinoinnin perustutkimuksesta. Malli antaa natseille tehopakkauksena tietoa Puolasta ja se otetaan ministeriöissä ylistäen vastaan, mutta sitä käytetään täysin vastakkaisesti Thomas tarkoittamalle. Puolan älymystö tuhotaan ensimmäisenä.

Henkilökohtaiset vihamielisyydet ja oman edun edistämisen epäonnistuminen vievät lopultakin onnen suosikin Thomasin syrjään. Nir Baram kuvaa Thomasin lopulta eräänlaisena itsensä parodiana, ulkoministeriöstä potkut saaneena ilveilijänä ja yhteiskunnasta irtautuneena kyynisenä narrina, joka on uransa edistämisessään pudonnut korkealta.

Juutalaisuus läpi kulkeva juonne

Juutalaisuus on luonnollisesti Nir Baramin kirjan läpi kulkeva juonne. Saša on itse juutalainen. Thomas näkee ja kohtaa juutalaisväestön hengenhädän 1930-luvun lopulla, Varsovan getot ja pienemmistä kaupungeista karkotukset, kehityksen ennen holokaustia. Hän on antisemitisti, joka inhoaa raakuutta. Yhtä juutalaista, omaa psykoanalyytikkoaan, hän on jopa yrittänyt auttaa Saksasta pakoon, siinä onnistumatta.

Saša ja Thomas haluavat selvitä. Kummankaan ei käy hyvin. Baram päättää tarinansa noita hirmuaikoja kuvaaviin Nadeždan säkeisiin ja osoittaa sen Sašalle : ”Tämän sinä varmaan olet ymmärtänyt: Kukaan meistä ei enää ikuisuuksiin ole elänyt.”

Nir Barak: Hyviä ihmisiä. Otava 2014. Suomennos saksan kielestä Anja Meripirtti.

Mainokset
Kategoria(t): Kaunokirjallisuus Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s