Katja Kaukonen: Kohina

Äiti  katoaa Alvarin elämästä ja hylätyksi jäämisen kokemus jää hallitsevaksi.

Äiti katoaa Alvarin elämästä ja hylätyksi jäämisen kokemus jää hallitsevaksi.

Katja Kaukosen kiehtova ja kummallinenkin romaani Kohina (WSOY 2014) vie lukijan ihmismielen labyrinttiin. Kirja on itsessään kuin labyrintti: se houkuttelee tarinan poluille, jotka mutkittelevat, ovat täynnä puunjuuria ja katoavat välillä kulkijan alta. Lukija joutuu tuon tuostakin palaamaan ajatuksissaan piirun verran takaisin ja ottamaan uutta suuntaa.

Tarina sijoittuu syksyiselle autiontuntuiselle saarelle, ympärillä harmaana vellova meri. Sinne, vuokraamaansa karuun asuinrakennukseen on aikuistunut Alvar muuttanut eristyäkseen niin muusta maailmasta kuin omasta menneisyydestään ja tulevaisuudestaan, elämään kaksin oman mielensä kanssa. Hänen maailmansa on yksinkertainen ja riisuttu.

Hänen pakenemansa kaupungin kohinan sijalla on meren kohina eri voimakkuuksissaan, tuulen kohina puissa, tulen kohina kamiinassa ja oman veren kohina. Lapsena kaupungissa hän oli painanut usein otsansa lämpöpatteriin ja kuunnellut sen sisältä veden kohinaa – ettei tuntisi olevansa niin yksin.

Kirja on tarkovskimainen. Mutta ihmismieli, jonka labyrintissa lukija vaeltaa, on epätasapainossa. Kertoja on sairas, korkeintaan toipilas. Mutta mikä on totta ja mikä Alvarin kuvittelua? Mitkä ovat menneisyydessä syitä ja mitkä seurauksia vai ovatko tapahtumat aina sekä syitä että seurauksia?

Tyydyttämättömäksi jäävä äitianemia

Kohina on tarina hajonneesta, onnettomasta perheestä. Siihen kuuluivat suomalainen Ilse-äiti, öölantilainen asianajaja-isä Alvar Malmberg ja heidän poikansa, Alvar hänkin. Tarina suodattuu nuoren Alvarin tajunnan läpi, mutta kaikilla kolmella on eri totuus, eri muistikuvat ja eri tulkinnat. Ne käyvät ilmi lopussa. Tämän ristiriidan vuoksi jokainen selvärajainen muisto kumoutuu toisella, vastakkaisella.

Miksi Alvar ja Ilse Malmbergin rakkausliitossa kävi niin kuin kävi: kaunis ja elämänhaluinen vaimo sai tarpeekseen ja lähti unelmiensa saarelle, Venetsiaan? Miksi kyyninen isä eristäytyi perheeltään poissaolevaksi, suljetun oven taakse, muka tekemään asianajajatöitään, mutta todellisuudessa myös välttelemään perhettään?

Aikuisen pojan mielen sirpaleista hahmottuu kuva lyhytjänteisestä, hysteerisesti käyttäytyvästä äidistä, joka ei jaksa keskittyä mihinkään ja jonka mieli palaa muualle. Kerran kiukustunut isä määrää pienen pojan kellariin hakemaan hilloa, sillä äiti paistaisi pojalle räiskäleitä:

Tuossa olivat lasipurkit ja niissä hometurkin alla tahmaista hilloa, jota pitäisi levittää äidin paistamien räiskäleiden päälle. Mitä ne tarkoittivat, äidin paistamat räiskäleet? En minä sellaisia muistanut. Äkillisesti lopahtaneen innostuksen muistin, tulikuuman pannun, sen pohjalla savuavan rasvan, kauttaaltaan happaman taikinan naarmuille raavitussa kulhossa. Keittiössä seisoi totinen lapsi, isä kääriytyi olohuoneessa sanomalehden sisään piiloon kuin torilta ostettu kala. Äitiä ei siinä kuvassa näkynyt.

Kerran Venetsiasta vierailemaan saapunut äiti alkaa satunnaisessa energiapuuskassaan pestä pyykkiä luodakseen venetsialaisen idyllin ”kujan” yllä liehuvista pyykeistä. Mutta hän saa vain pyykkien värit sekoittumaan:

Ei hän enää jaksanut ripustella ryppyistä housua ja paitaa, harmaaksi värjääntynyttä, vaan jätti ne märkänä kasana parvekkeen lattialle. Näytti siltä kuin siinä olisi isä, vettynyt aikansa ja sitten astunut pois itsestään, pudonnut jo silloin alas parvekkeelta, jäljellä oli pelkkä vaateröykkiö. Sellaista jälkeä äiti sai aikaiseksi.

Isä teki itsemurhan. Mutta entä Venetsiaan unohtunut, ilmeisen onneton, vanhentunut ja unelmissaan pettynyt äiti? Saareen tuodaan Alvarille kirje, josta puuttuu lähetysosoite. Käsiala on äidin. Sitten kirjeitä alkaa tulla päivittäin. Paria lukuun ottamatta Alvar ei niitä avaa, vaan antaa syysmyrskyjen viedä ne tai polttaa niitä tulipesässä. Mutta tuliko kirjeitä sittenkään? Kuvitteliko hän hylkääjä-äidin etsiytymisyritykset poikansa jäljille?

Juuri kirjeiden kautta Katja Kaukonen tuo tarinaan isän ja äidin muistot ja kokeman tapahtumista, joista Alvarilla on omansa. On kolme eri tarinaa ja niistä lukija muodostaa reunoiltaan epäterävän kokonaiskuvan. Siinä tarinassa isä sairastuttaa äidin, äiti sairastuttaa isän ja molemmat sairastuttavat lapsen. Lapsessa elää tyydyttämätön äitianemia. Sitä hän aikuisena parantaa torjumalla ja kieltämällä. Siinä torjuntatarinassa äiti on kuollut ruttoon, jonkun pätemättömän Il Dottoren käsissä.

”Nyt ei ollut ketään, ketä vihata”, hän oli todennut isänsä kuoleman jälkeen. Kun Alvar lähtee saarelta ja Motalaksi äitinsä venetsialaisten unelmapuheiden mukaan ristimänsä asumuksen, mahdollisuuksia on kaksi: Alvar hiihtää sulaan tai pyrkii ihmisten ilmoille. Veikkaan jälkimmäistä. Hän lähtee toipilaampana kuin saapuessaan.

Äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Katja Kaukonen (s. 1968) on taitava käyttämään työvälinettään, suomen kieltä. Paikoin lauseet ovat niin merkityksillä ja piilomerkityksillä lastattuja, että lukemiseni takelteli, sillä kiiruhtajalta jää huomaamatta ja ymmärtämättä.

Kohina on ilman muuta tämän vuoden lukuvalioita! Kaukoselta on aiemmin ilmestynyt romaani Odelma (2011) ja novellikokoelma Vihkivedet (2012).

Advertisements
Kategoria(t): Kaunokirjallisuus Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Katja Kaukonen: Kohina

  1. Omppu sanoo:

    KIrjoitat Kohinasta todella hienosti. Pidin tästä teoksesta itsekin valtavasti ja lukemisen jälkeenkin se on usein ollut mielessä. Juuri tuo mainitsemasi epävarmuus sen suhteen, mikä on totta, mikä Alvarin kuvittelua tekee tästä erittäin mielenkiintoisen romaanin. Loppuratkaisu, josta voidaan varmasti olla montaa eri mieltä ihan siinäkin mielessä, että mitä lopussa tapahtuu, on erityisen upea.

    Jäin miettimään tuota tarkovskilaisuutta. Tarkovski on minulle yksi kaikkein rakkaimmista ohjaajista. Hmm. pitääpä pohtia asiaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s