Michael Katz Krefeld: Langenneet

Itämafian järjestäytyneen rikollisuuden ytimessä on ihmiskauppa.

Itämafian järjestäytyneen rikollisuuden ytimessä on ihmiskauppa.

Suhtaudun kylmäkiskoisesti ja torjuvasti rikkaruohon tavoin rehottavaan rikosviihteeseen. Liian monia tympeitä lukukokemuksia ja pettymyksiä, huijatuksi tulemisen tunteita, perversioilla rahastamista, latteaa, enintään keskinkertaista kieltä ja kaavamaisia juonia.

Onneksi ei aina. Onneksi ei nyt.

Tanskalaisen kirjailijan ja tv-käsikirjoittajan Michael Katz Krefeldin Langenneet (Like 2014) koin aiheeltaan ja rakenteeltaan siinä määrin kiinnostavaksi uutuuskirjaksi, että luin sen aloitettuani ”yhtä soittoa” (lue: parin päivän sisällä). Tähditin aiheen tärkeyden *****. Krefeld on tehnyt aiheensa parissa hyvää pohjatyötä. Kirjailija osaa myös kirjoittaa, mikä ei ole laisinkaan huono ominaisuus tässä ammatissa!

Langenneiden pääjuonena on itämafian kukoistava ihmiskauppa ja siihen kytkeytyvä monialarikollisuus hyvinvointi-Pohjolassa, kirjassa rajatusti Kööpenhaminassa ja Tukholmaan. Nuoren liettualaisen Mashan kohtalo on rankka, ja sitä lukija seuraa kronologisesti koko kirjan mitalta. Masha katoaa lokakuussa 2010 ja hänen yksityinen etsintänsä käynnistyy toukokuussa 2013. Poliisin – siis järjestäytyneen yhteiskunnan – kirjoissa hänen katoamisensa ei näy.

Masha on järkevä tyttö, mutta rakastetultaan Igorilta hän ei osannut epäillä petosta, ei ainakaan tällaisessa mittaluokassa. Igor, varastettuja arvoautoja Tanskasta Puolaan ajava pikkurikollinen, on juuri järjestänyt itsensä äkkirikastumisen harhassa helvetinmoiseen satimeen: Ellei tuore, Igorin mitoissa jättisuuri pelivelka hoidu pikavauhtia, häntä odottaa serbialainen manikyyri, sormien leikkaaminen oksasaksilla.

Igorin tekemistä kaupoista alkaa huumatun Mashan (21), ”Prinsessan”, pudotus pimeyteen. Igorin pelivelat on siirretty järjestelyissä Mashan kontolle.

Kun sairaslomalle ajautunut kööpenhaminalainen rikospoliisi, omassa elämässään raiteilta suistettu ja itseään alkoholilla marinoiva Thomas käynnistää yksityisesti alustavat tiedustelut Mashan löytämiseksi, välissä on tapahtunut paljon. Yksi välivaiheista tapahtui kadulla, kauan sitten, talvipakkasessa ohuessa bleiserissä, minihameessa ja pikkupöksyittä.

Yhdellä näistä Tukholman öisistä kaduista oli toukokuisena yönä paria vuotta myöhemmin kierrellyt Mashan kuvan taskussaan myös Thomas, vaikka tiesi etsivänsä kivensirua jalkapallokentän kokoiselta alueelta:

Thomas yritti muistella edellistä yötä. Kitty Clubin jälkeen hän oli käynyt vielä parilla strippiklubilla. Toinen toistaan kurjemmalla. Hän oli löytänyt Mashan. Tyttö oli seisonut hänen edessään ja sanonut: Hello, how are you? Ja: Special price, my friend. Hän oli nähnyt Mashan kaikissa tapaamissaan tytöissä, mistä he sitten olivatkin kotoisin ja olivatpa he mustia, valkoisia tai keltaisia. He olivat kaikki kuin Masha. Paenneet jotakin. Myyty jollekulle. Ostettu ja myyty taas eteenpäin. Kenelläkään heistä ei ollut pienintäkään toivoa tulevaisuudesta. He olivat näyttäneet nuoremmilta kuin Masha. Se oli saanut hänet miettimään, kuinka paljon aikaa heillä oli vielä jäljellä ennen kuin heidät olisi käytetty loppuun. Vuosia vai ehkä vain muutama kuukausi?

Oikea Masha ei ole enää kadulla, strippiklubeilla tai solariumbisnes-bordellissa. Hän teki kerran pahan virheen ja sitä hän ei saa anteeksi. Jos hän on vielä elossa, hän voisi olla Tukholman laitamilla alueella, jonne poliisikaan ei mene:

Nykyään kaikissa Euroopan suurkaupungeissa on Arizona market. Lontoossa, Pariisissa, Berliinissä ja Tukholmassa. Niiden kautta varastettu tavara lähetetään maasta pois ja ihmisiä salakuljetetaan maahan ja myydään huutokaupalla. Siellä suuret ase- ja huume-erät vaihtavat omistajaa. Huhujen mukaan osa Skandinavian suurimmista ryöstöistä suunnitellaan siellä.
− Ja mitä Masha siellä tekee?
− Arizona market on helvetti, mutta helvetissäkin tuomitut tarvitsevat viihdykettä. Slavrosilla on siellä bordelli. Ei mikään kaunis paikka, hirvittää puhuakin siitä. Slavrosin paikka on huoratalo, jossa käyvät pahimmat sekopäät.

Keskustelun Thomas käy vankilatapaamisessa.

Krefeldin kirja tekee tukholmalaispoliiseista täysnössöjä vastuunpakoilijoita ja välttelijöitä, mukavuudenhaluisia tietokonepäätteillä istujia. Mahtaa olla miellyttävää luettavaa ruotsalaisille lukijoille! Muutenkin Krefeld viskelee Ruotsin suuntaan ironisia piikkejä. Saamme lukea, että ruotsalaiset ovat bulgarialaisten rinnalla Euroopan sisäsiittoisin kansa. Kirjasta huokuu tanskalainen ylenkatse pohjoista lähinaapuriaan kohtaan, seikka mikä eri kansallisuuksien asenteissa naapureitaan kohtaan on todennettu myös oikeaksi.

Langenneet etenee kahden kertomuksen, Mashan orjuuden ja Mashan etsinnän, kautta. Kolmannesta juonesta annetaan viitteet kirjan alussa ja se yhtyy kahteen päätarinaan loppuosassa, kun Slavros nyppii rääkätystä ja kuihtuneesta Mashan kehosta viimeisen taloudellisen hyödyn myymällä hänet ongelmajätteenä alamaailman tuntemalle Hyeenalle. Tämän sairaan ja tympeän haaran Krefeld on kehittänyt mukaan siksi, että loppuun hän on tarvinnut kilpajuoksun ajan kanssa. Ja siinäkään Ruotsin rikospoliisin rooli ei ole mairitteleva.

Aikuinen saa satunsa Langenneissakin, itseään korostamattoman ihmemies Thomasin hahmossa. Noin vain, ilman välineitä ja apua hän tanskalaisena tulee ratkaisseeksi Ruotsia kuohuttavan murhasarjan, jonka edessä Ruotsin rikospoliisi on vain voivotellut, saattaa etsityn mafiapäällikko Vladimir Slavrosin kiikkiin ja löytää Mashan.

Ilmeisesti Michael Katz Krefeld ei päästä tällaista supermiestä katoamaan.

Advertisements
Kategoria(t): Rikosromaani Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s